26.6.2017

Myrskyn jälkeen


 Heipähei ihanaiset ❤

Haluan vielä kiittää teitä niin ihanista ja sydäntä lämmittävistä viesteistänne, joita lähetitte niin tänne blogiin kuin Facebookin kautta. Pari viikkoa sitten vietimme mökillä Iidan hautajaiset, lapset saivat laskea kukat haudalle ja nyt on paikka jossa käydä Iidaa muistelemassa. En ole kommentteihinne pystynyt vastaamaan, mutta olen lukenut niistä jokaisen, moneen kertaan, suurta kiitollisuutta tuntien.
Blogiin palaaminen on tuntunut äärettömän vaikealta, monestakin syystä, en oikein keksi sanottavaa. Tänään kunnon sademyräkän jälkeen auringon jälleen alkaessa paistaa sateesta kimaltaville lehdille, päätin vihdoin kokeilumielessä kaivaa kameran esiin. Jostakin on liikkeelle lähdettävä, olkoon se sitten vaikka vain  juhannuksen lupiinipuska, amppelimansikat ja terassilla tuoksuva laventeli!






Tajusin tuossa muuten äsken suihkussa käydessäni, etten ole tainnut koskaan ottaa ainuttakaan kuvaa meidän kylppäristä? Nyt olisi ehkä jo aika, olemme nimittäin vihdoin ja viimein saaneet asennettua sinne ammeen ja hankin yhden pitkäaikaisen haaveenkin kylppärin seinälle :) Keittiöpostauskin odottaa loppuun saattamista (ja itseasiassa koko projekti vielä viimeistä silaustaan...)

Onneksi parin viikon kesäloma siintää jo muutaman viikon päässä, se tulee kyllä todella tarpeeseen. Talvi ja kevät ovat olleet kaikin puolin aika raskaita, töiden ja opiskelujen yhdistäminen pikkulapsivaiheessa ei ehkä ole se helpoin tie saada selville miksi isona haluaa tulla, mutta antoisaa se kyllä on ollut. Nyt kaipaisin vielä niitä hiljaisia, pysähtyneitä hetkiä, jotta saisin harhailevat ajatukseni kasaan. Kaikella lienee tarkoituksensa ;)

Ihanaa illan jatkoa sinne jokaiselle!



30.5.2017

Laukut on pakattu, hiio-hoi!




Olin aivan unohtaa minun, Anun ja Jennin mielikuvitusmatkan Instrun pisteellä huhtikuisessa blogitapahtumassa. Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa haluan jakaa teillekin nämä menneiden vuosikymmenten fiilistä huokuvat matkakuvat! 


 
Meidän yhteiselle tyttöjen reissulle halusin valita hyvinkin paljon omasta tyylistäni poikkeavat aurinkolasit. Yleensä suosin pokissa vain mustaa ja muodoiltaan suoraviivaisia malleja, joten nämä kolmekymmentälukua henkivät iloisen punaiset, pyöreäkulmaiset arskat olivat kiva poikkeus! Instrumentariumin uusin Spectacles of time- mallisto juhlistaa eri aikakausien trendejä. Oman pokavalintani aikakautta kuvaillaan muunmuassa näin: 

1930 –luku: Muovi raottaa ovea mahdollisuuksien maailmaan
Trendikkään nörttimäiset pyöreät pokat nauttivat suurta suosiotaan jo 1930-luvulla. Runsaiden yksityiskohtien sijaan muotisuunnittelijat keskittyivät tuolloin eleganttien muotojen ja siluettien luomiseen. Uudet materiaali-innovaatiot toivat ensi kertaa vaihtelua kehyksiin. Hopeasta ja kullasta tehdyt pinnoitteet toivat yksilöllisyyttä perinteisiin metallikehyksiin. Päivänvaloa näkivät myös ensi kertaa muoviset kehykset. Muovin ja metallin yhdistely yksissä oli edelläkävijän valinta niin 1930-luvulla kuin tänäkin kesänä.

Oma suosikkini muodin suhteen menneistä vuosikymmenistä on ehdottomasti huolitellun tyylikäs 50-luku. Eikä vähiten siksi, että silloin Coco Chanel kuulemma keksi pikkumustan, tuon pukeutumisen ajattoman klassikon ❤

Kiitos kuvista Sanni Riihimäki ja matkaseurasta ihanat Anu & Jenni :) 






29.5.2017

Suru ja ikävä.



 Viime viikon torstaina jouduimme jättämään hyvästit meidän Iidalle. Iitu, kääpiömäyräkoiramme, olisi täyttänyt ensi kuussa 14 vuotta. Ajan loppuminen ei tullut yllätyksenä, mutta silti yllättäen. Sitä luulee että aikaa on rajattomasti. Tai ainakin vielä muutama päivä, viikko, kuukausi. Ehdin rapsuttaa vielä huomennakin. Kunnes huomaat, että aika loppuikin tähän. 



Lapset ovat reagoineet suruun kumpikin omalla tavallaan. Kohta kahdeksanvuotias ymmärtää jo kuoleman lopullisuuden, alle neljävuotias tajuaa että perheenjäsen on poissa, mutta ei ehkä ymmärrä kuinka lopullisesti. Kaikilla meillä on ollut fyysisesti paha olo. Kummallinen paino ja kipu vatsassa, vaikea hengittää.

Lapset surevat muistelemalla kaikkia yhteisiä kivoja juttuja Iidan kanssa. Meillä aikuisilla suru ja ikävä on myös raastavaa syyllisyyttä. Olisi pitänyt viettää koiran kanssa enemmän aikaa. Olisi pitänyt huomioida enemmän. Tajusimme että aika kävi vähiin, miksi silti elimme niinkuin sitä olisi ollut loputtomasti tarjolla? Omatuntoa kolkuttelee torstai-illan viimeinen iltalenkki. Jos vain olisin tiennyt, että Iida haistelee tienpientareita viimeistä kertaa koskaan, olisinko hoputtanut kotiin? En todellakaan, olisin antanut nuuhkia vaikka tuntikausia! Miksi minulla oli niin kiire kotiin? Se lenkki jäi meidän viimeiseksi, enkä voi koskaan antaa itselleni anteeksi sitä että hoputin. Entä viimeinen mökkireissu viime viikolta? Ajattelimme ottaa Iidan mukaan, mutta jätimme kuitenkin kotiin. Töissä meni myöhään, tuli niin kiire lähteä. Syyllisyys. Sen kanssa meidän on vain elettävä.



Musertava suru ja ikävä iskee yllättäen, autonratissa kesken työmatkan, keskellä yötä, pyykkejä viikatessa. Ulos katsoessa miettii, miten kukaan voi kuolla kun ulkona kaikki on niin kaunista ja niin täynnä elämää? Vaikka saimme monta yhteistä vuotta, enemmän kuin ennusteiden mukaan olisi edes mahdollista, itsekkäästi olisimme toivoneet lisää.


Jos vain voisin, ottaisin pienen syliin ja rapsuttaisin, silittäisin, kertoisin kuinka paljon rakastan. Anna anteeksi tyttö, anna anteeksi että pidimme sinua itsestäänselvyytenä. Meillä on kaikilla niin hirvittävän kova ikävä.

7.5.2017

Pastelliset tennarit, varma kevään merkki!





Moikka!

Vaikka keväiset ilmat ovat paikoin antaneet odotuttaa itseään, olen jo optimistina kaivanut esille ihanat vaaleat tennarit, vajaamittaiset farkut ja pastelliväriset kevyet puserot. Tämän tyylin pohjalta lähdin keräämään kollaasin muotoon Spartoo.fi sivuilta kevätinspiraatiota kaupallisen yhteistyön merkeissä. Olen itse tennarityttö henkeen ja vereen ja onneksi nykyään löytää tennareistakin salonkikelpoisia yksilöitä. Näillä kengillä ei välttämättä lähdetä lenkkipolulle, mutta kaupungilla kiertelyyn ne ovat mitä parhaimmat. Klassisten mustien ja valkoisten lisäksi beiget, pinkit, glitterpintaiset ja metallihohtoiset tennarit valtaavat kesäkadut.  Iltamenoissa suosin yhä korkkareita, yleensä valitsen optisesti sääriä pidentävän vaikutelman antavia nuden värisiä korkokenkiä, lyhyt kun olen :)
Kokosin keväisen asukokonaisuuden, joka taipuu niin kaupungilla arkiasioiden juoksemiseen ja kengät vaihtamalla tennareista korkkareihin, asulla kelpaa lähteä vaikka terassikierrokselle kesäiltana. Revityt Dieselin farkut tuovat rentoa ilmettä asuun, klassinen Ralph Laurenin laukku on saanut ylleen keväisen pastellisävyn. Kesällä iltamenoissakin laukku saa olla iso, sinne saa hyvin sujautettua illan viileyttä varten neuletakin ja vaihtokengät. Yläosissa olen tällä hetkellä ihastunut kaikkiin murrettuihin pastellisävyihin, beige ja puuteripinkki toimivat kevyesti päivettyneellä kesäiholla satavarmasti.

Löysin Spartoon sivuilta vaikka kuinka monet ihanat tennarit, karkkimaisia hattarapinkkejä ja tyylikkäitä puuterisen beigejä.


Hankin viime kesänä Niken tennarit beigenä nahkaisena versiona, mutta kokoelmaan mahtuisi vielä helposti jotkin noista kauniista pinkin sävyisistä. Tai ehkä sittenkin tuollaiset kevyet verkkomaisesta materiaalista tehdyt beiget Niket? Voi valinnan vaikeutta! Mikä näistä olisi sun suosikki?