23.8.2016

Wedding edition 2.0




Vietimme viikonloppuna jälleen yhdet unohtumattoman ihanat häät ystäviemme saadessa toisensa. Oli samalla mieletön throwback meidän omiin vuoden takaisiin häihimme, joita vietettiin samaan ajankohtaan elokuun puolivälissä, samassa kirkossa samaan aikaan, samalla juhlapaikalla ja saman loistavan catering- yrityksen ihanasta ruoasta nauttien! Oli huikeaa elää oma ihana hääpäivä toisten rinnalla uudestaan :) Kaikki se ilo, rakkaus ja hyvä meininki, ja sai olla vain vieraana ilman huolen häivää järjestelyistä ja aikatauluista (ikäänkuin meillä omissa häissämme olisi edes ollut aihetta mihinkään huolehtimiseen, häätiimillä oli homma niin tiukasti hanskassa, että voisi kuvitella heidän järkkäävän häitä työkseen!). 


Sanonta siitä, kuinka hääpäivä kuluu kuin siivillä ei ole vain klisee, se ilta on todellakin lyhyt! Onneksi on valokuvat muistojen tukena, niiden kanssa on kiva palata omaan hääpäivään aina uudelleen ja uudelleen. En voi kylliksi korostaa ammattitaitoisen kuvaajan osuutta hääjuhlassa, siihen todellakin kannattaa panostaa. Ja käyttää aikaa siihen että löytää paitsi osaavan, myös henkilökemialtaan teille täydellisen kuvaajan. Meillä kävi tuuri, häissämme hyöri kaksi loistavaa kuvaajaa, lisäksi vielä superkivoja tyyppejä :) Tämän postauksen kuvat ovat Petteri Mäntysaaren käsialaa, hän toimi häissämme virallisena valokuvaajana. Valitsimme dokumentaarisen valokuvauksen, eli Petteri oli mukana matkassa koko hääpäivän, aina valmistautumisesta myöhäiseen yöhön saakka. Erona perinteisiin potretti- ja studiokuviin meillä on lisäksi hauskoja tilannekuvia juhlista, ihanista hetkistä jotka muuten olisivat saattaneet jäädä meiltä huomaamatta :)









Häidemme toinen taitava kuvaaja oli häissämme vieraana ollut ystävämme, jolle olimme esittäneet toiveen kuvata vieraitamme sillä välin kun me vihkimisen jälkeen kävimme Petterin kanssa ottamassa ne "viralliset" hääkuvat. Sää ei olisi kuvauksen kannalta voinut parempi olla, Suomen luonto oli Pyhäjärven rannalla kauneimmillaan ja vanhat Finlaysonin punatiilitehtaat hohtivat lämpöä.  Sillä välin juhlapaikalla vieraillemme oli tarjolla pientä purtavaa ja kylmiä juhlajuomia, kaasot ja bestmenit ohjasivat vieraita kuvauttamaan itsensä haluamissaan kokoonpanoissa suurten kehysten läpi. Halusin antaa vieraillemme muiston heistä itsestään, parhaimpiinsa laittautuneina. Niin harvoin tulee tilaisuutta nähdä itseään ammattimaisesti kuvattuna esimerkiksi yhdessä puolisonsa kanssa. Monihan häissäkin kuvaa yleensä morsiusparia. Niinpä päätimme lähettää perinteisen morsiusparin kuvalla varustetun kiitoskortin sijaan sähköisesti itsensä kuvauttaneille heidän oman kehyskuvansa. Oli ihana huomata kuinka moni vaihtoi samantein kuvan omaksi Facebookkuvakseen ja sai paljon kehuja :) Jokainen ansaitsee tervettä itsetunnon buustausta onnistuneen valokuvan muodossa. Hääkuvagalleriaan vievän linkin latasimme hääblogiin vieraiden käyttöön. Linkin kautta jokainen sai ladata kuvia häistämme muistoksi.



 


 




 



 
 


 





Tämä pikkutyttöjen kimpunheittokuva on loistava esimerkki siitä, että taitava kuvaaja on koko ajan kartalla siitä mitä missäkin tapahtuu ja osaa ikuistaa hetket, jotka ovat nopeasti ohitse. Tytöt olivat saaneet hääkakun koristeena olleet kukat itselleen ja leikkivät kimpunheittoa keskenään :) Ihana tilannekuva!

Oman heittokimppuni sitoi kaasoni edellisenä iltana kun olimme järjestämässä hääpaikkaa. Kaikessa hiljaisuudessa päätimme tehdä kimpun viidestä erillisestä pikkukimpusta jotka oli sidottu satiininauhalla yhteen. Kun kimpunheiton aika tuli, käännyin ympäri ja vaivihkaa avasin satiinauhan. Yhdestä kimpusta tuli ilmalennon aikana viisi pikkukimppua, mikä aiheutti ilahtunutta hämminkiä. On siis toivoa päästä ainakin viisiin häihin tässä lähivuosina! :)




Tuli muuten mieleen siellä häissä viikonloppuna, että meillä on edelleen kimpale omaa hääkakkuamme pakastimessa! Harmiteltiin ettei tajuttu ottaa sitä sulamaan ensimmäisen hääpäivän kunniaksi. Liekö kakku enää maistuisi yhtä taivaalliselle kuin hääpäivänä? Tosin puolileikillään siinä omia häitä muistellessa viime viikonloppuna ajateltiin josko järjestettäisiin kymmenen vuoden kuluttua uudet hääjuhlat. Toivottavasti sama Anu Suomelan catering Loimaan Juhlapalvelu toimisi edelleen, Mustialan Kartano olisi yhä juhlatilaksi vuokrattavissa, Petterillä pysyisi kamera kädessä ja mahdollisimman moni hääväestä edelleen täällä. Ja tietysti tärkeimpänä, me yhä yhdessä <3





14.8.2016

Tuunatut tuolit ja syksyn suuntaviivat







 Sateen ropinaista sunnuntaita, kuvista poiketen :)

Tänään on ollut hassu päivä. Sellainen tyyntä myrskyn edellä- päivä. Toisaalta ei mitään tekemistä ja näennäisen rennolla otteella lusmuiltu, mutta syksyn tulon voi jo aistia. Ensi viikolla alkaa koulu ja sen myötä elämään täytyy taas opetella ihan uusi rytmi. Joka syksy minutkin valtaa sellainen epämääräinen levottomuus, oman elämän suuntaviivojen hakeminen. Olenko oikealla suunnalla, pitäisikö vielä vaihtaa kurssia? Opiskelu ja urapohdinnat mielessä. Kaiken uuden äärellä oleminen on toisaalta aina yhtä kutkuttavan jännittävää ja toisaalta raastavan kuluttavaa. Ne hetket kun osaa vain pysähtyä olemaan 100% onnellinen juuri siinä hetkessä, niitä kaipaan. Heittäytyä elämän virran vietäväksi eikä pyristellä koko ajan vastavirtaan.



Mutta tuoleista mun oikeasti piti kirjoittaa. Niistä uusista, jotka ostin edellisten keinonahkaisten tilalle. Ei ikinä enää keinonahkaisia eikä varsinkaan kangaspäällysteisiä tuoleja meille! En kestäisi enää niitä hermoromahduksia värikynäjäljistä ja ketsuppiroiskeista. Painepesurin kestävät tuolit ne olla pitää :) Ostin joskus kauan sitten meille nyt surullisen kuuluisasta Kodin 1:stä yhden Porgy- tuolin työtuoliksi ja sen ollessa niin äärettömän mukava istua, päätin ostaa niitä lisää. Sitten kuitenkin bongasin tismalleen samanlaiset tuolit moninverroin edullisemmin Jyskistä, nimellä KLARUP. Jyskin tuoleja ei tosin saanut kromisella jalkaosalla, joten ostin Kodin 1:stä jalat ja Jyskistä tuolit. Sama jalkaosa kun käy molempiin! Noista jalkaosista joita oli erikseen myynnissä, voi tehdä myös esimerkiksi sohvapöydän lisäämällä jalkaosan päälle tason tai vaikkapa tarpeeksi suuren tarjottimen. Ihan vaan vinkkinä, mulla olisi edelleen vapaana neljä kappaletta näitä  jalkoja valkoisena kympin hintaan kipale ;)



Samalla vähensimme tuolien määrää edellisestä kahdeksasta, sillä hyvin harvassa on ne tilanteet kun meidän ruokapöydässä istuu kahdeksan henkeä. Niinä hetkinä otamme käyttöön mustat wieniläistuolit pöydän päätyihin.

Puuh. Kunhan saadaan lapset tainnutettua nukkumaan, otan kuulkaas lasin punaviiniä ja yritän hetkeksi tainnuttaa tämän oman levottoman mieleni! Asioilla on tapana järjestyä ja niin ne ovat järjestyneet tähänkin saakka. Ihan toisin kuin olisin suunnitellut, mutta just hyvin. Just niin kuin pitikin :) Olavi Uusivirran sanoin; 

Mä voin suunnitella mun koko elämän, 
vaimon ja viran ja talonkin. 
Mut kaikki menee toisin 
joku suunnittelee mua paremmin.



13.8.2016

Sisun oma huone








 Moikka!

Nyt olisi vihdoin vuorossa kuvia toisesta lastenhuoneesta. Meillähän oli alunperin ajatuksena laittaa lapset samaan huoneeseen (juttua yhteisestä lastenhuoneesta voit lukea täältä), mutta aika pian totesimme sen olevan mahdoton ajatus. Molemmat tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa, etenkin nyt syksyllä ekaluokan aloittava tyttö. Neljä vuotta on iso ikäero ja vaikka lapset usein yhdessä leikkivätkin, vanhempi tahtoisi yhä kasvavassa määrin keskittyä rauhassa piirtelyyn, satujen kirjoittamiseen ja kirjojen lukemiseen. Koulun alku tuo lisäksi läksyt ja kyläilevät kaverit, joten oman rauhan kaipuu on ymmärrettävää. Lisäksi kahden lapsen lelumäärän änkeminen yhteen huoneeseen ei vain olisi onnistunut. Teimme kolmannesta huoneesta Sisulle oman huoneen. Huone on tähän saakka ollut työ / vierashuoneena. Yövieraiden majoittumista ajatellen huoneeseen sai toistaiseksi vielä jäädä vuodesohva.

 

Sisu on syntymästä saakka nukkunut meidän välissä ja nukkuu siinä vieläkin. Viimeisen lapsen kohdalla näissäkin asioissa on sitä tiettyä haikeutta, hän on viimeinen joka meidän välissä nukkuu. Eikä ehkä edes halua siihen enää  kauaa. On niin ihana nukahtaa pieni käsivarsi kaulalla ja kuunnella tuhinaa. Oma sänky selvästi Sisua kiinnostaa, mutta toistaiseksi sinne on kömmitty vaan hetkeksi köllöttelemään :)


 Pidempään blogia seuranneet ehkä muistavatkin vuosien takaisen operaation betoniseinä. Maalasin silloiseen työhuoneeseen tuon lipaston takaisen seinän ja viereisen seinän betonisen näköiseksi useata harmaata maalisävyä käyttäen, telailemalla ja pesusienellä tuputtelemalla. Nyt jätimme näkyville enää tuon yhden viistotun seinän, vasemmalla oleva seinä maalattiin viikko sitten viikonloppuna valkoiseksi. Lipasto on Ikean Bestå- sarjaa, lipaston päällä olevat taulukehykset ovat Jyskin ja printit tilattu Ebaysta. Sisu-kyltti on saatu Tokmannilta Sisu-purkkalaatikosta. Lamppu- valaisin on tavaratalo Hurrikaanista.


 Isot lattiatyynyt tein Jyskin harmaista räsymatoista, mutta niille ei ole vielä paikkaa vierassohvan  ollessa toistaiseksi tässä huoneessa. Niinpä nostin ne sängylle selkänojatyynyiksi. Kasipallotyyny on Ikeasta ja kettutyyny H&M:n. Harmaa tähtipäiväpeite on Ellokselta.



Ikean pieni pöytä ja tuolit ovat juuri passelin kokoiset kolmivuotiaalle. Pöytä on saanut osumaa vuosien varrella ja olen leikannut siihen mustasta Dc-fixistä pilven mallisen suojan. Vasemmalla näkyy ovi vaatehuoneeseen ja oikealla on huoneen ovi. Pöytä mahtuu juuri tähän väliin.




Clas Ohlsonin suureen liukuvärjättyyn pyykkikoriin mahtuu legot, lipastoon kaikki muut autot, junaradan osat jne. Pitkä lavarekka pääsi parkkiin sängyn alle. Mustavalkoinen automatto on H&M:n. Vielä pitäisi kiinnittää verhotanko, ommella verhot ja keksiä jotain sängyn yläpuoliselle seinälle. Kenties joku isompi taulu jossa jotain mintunvihreää? Mutta pientä hienosäätöä vaille huone on nyt valmis :)

 Tältä näytti Mandin huoneessa vielä talvella, nyt pieniä muutoksia on tapahtunut sielläkin. Hankittiin tulevalle koululaiselle työpöytä ja työhuoneessa ollut korkea Bestå- säilytyskokonaisuus siirtyi tänne. Täytyykin kuvata joskus uudemman kerran tätäkin huonetta :) Ja meilläkin alkaa koulurumba ensi viikolla! Aika on mennyt kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin... Työpöytä ja koulureppu on hankittu, kouluvaatteet ja kengät päivitetty. Kysyin eilen illalla tulevalta ekaluokkalaiselta jännittääkö ja kuulemma jännittää. Kysyin että mikä siinä jännittää, niin kuulemma se että vuoden päästä alkaa tokaluokka :D