19.5.2018

Sun on my skin, wind in my hair





Yhteistyössä Garnierin kanssa.

Sun on my skin, wind in my hair and sand under my feet ❤

Kesä ja aurinko. Kuinka niitä onkaan odotettu ja miten ihanista ilmoista nyt viimepäivät ollaan saatu nauttia! Rakastan aurinkoa, mutta en sitä mitä se tekee hiuksille. Talven kuivattamia latvoja ei kesällä raskisi kovin radikaalisti leikatakaan, sillä pitkät hiukset on niin helppo kesällä kietaista nutturalle. Sain Garnierilta apua kesähiusten elvytykseen, kun pääsin Buzzadorina, eli tuotetestaajana, kokeilemaan hiusnaamioita. Entuudestaan tuttu naamio olikin tuo oranssissa purkissa oleva, ihanan täyteläinen argan- ja kameliaöljyä sisältävä Marvelous Nectar, jota olen purkin jos toisenkin ehtinyt käyttämään. 

Täysin uusi tuttavuus on naamioperheen uusin tulokas beige- turkoosissa purkissa, mantelikermaa ja marokkolaista arganöljyä sisältävä Argan Richness- hiusnaamio. Tämä erityisesti kuiville ja vaikeasti hallittaville hiuksille tarkoitettu naamio nousi uudeksi suosikiksi ensikokeilulla. Täyteläisen kermainen, eksoottisilta kukilta ja tropiikilta tuoksuva naamio vie ajatukset kaukomaille samalla kun se hoitaa hiukset upean sileiksi ja terveen kiiltäviksi. Naamiot eivät sisällä silikonia, joten hiukset eivät latistu, vaikka naamioissa hoitotehoa riittääkin. Ihana gardeniakukan tuoksu jää hennosti hiuksiin pesun jälkeen. 

Garnier on muuten luonut Spofity musiikkipalveluun kolme eri soittolistaa nimenomaan näiden naamioiden kanssa kuunneltavaksi. Soittolistat löytyvät käyttäjä Garnier Nordics:lta. Itse käytän usein naamioita ihan tavallisen hoitoaineen tavoin hiukan lyhyemmällä vaikutusajalla, mutta noin kerran viikossa on hyvä tehdä hiuksiin hoito pidemmän kaavan mukaan. Silloin onkin kiva naamion vaikutusajaksi laittaa hyvää musiikkia soimaan niin vaikutusaika kuluu kuin siivillä.

Suosittelen ehdottomasti nappaamaan seuraavalla ruokakauppareissulla testiin tämän hiusnaamion! 

Aurinkoista viikonloppua teille toivotellen,



4.5.2018

Täydellinen huppari




Moikkamoi! Taas on hetki vierähtänyt kun olen täällä käynyt. Nyt kun sairaslomalla aikaa bloggaamiseen olisi, en ole saanut aikaiseksi ryhtyä tähänkään hommaan. Suoraan sanoen olen ollut sen verran huonolla fiiliksellä, etten olisi mitään positiivista onnistunut kirjoittamaankaan. Mutta nyt! Löytyi sairasloman ja liikkumattomuuden vuoksi kivasti pöhöttyneelle kropalle just hyvä univormu. Olen jo tovin etsiskellyt pidempää, pepun peittävää hupparia, joka olisi helppo yhdistää legginseihin. Näissä vaatteissa nykyään kuljen, osaisinkohan edes enää pukeutua edustavasti? 

Nyt vaatteiden täytyy olla sellaiset, että pystyn niissä venyttelemään monta kertaa päivässä ja että lenkille lähtö sujuu mahdollisimman vähällä vaatteiden vaihdolla. Näillä mennään ainakin tämä toukokuu. 

Vaaleanharmaa, korkeakauluksinen pitkä hupparitakki on merkiltään Naketano ja tilasin sen Zalandolta. Naketanon vaatteiden tunnusmerkkejä on ylimitoitetut huput, nahkaiset tagit ja näyttävät nyörit. Kiva että huppari on silti slimmi, vaikka pitkä malli onkin.

Alan olla todella väsynyt vääntämään vakuutusyhtiön kanssa tästä työtapaturmasta. Päätöksiä ja muutoksenhakuvalituksia toisensa perään. Voin vain sanoa että mihin vakuutusyhtiöön sitten ikinä päädyttekään, älkää ainakaan ikinä valitko IF:iä! En tiedä miten homma pelaa yksityisellä puolella, mutta työntekijälle työtapaturmatilanteessa heiltä ei ainakaan heru yhtään mitään apua. 

Mutta onneksi on kevät jo pitkällä! Sekin jo piristää, että pääsee heittämään päivittäiset kuntouttavat lenkit vähän kivemmassa kelissä :)
 
Kivaa viikonloppua toivotellen,


3.4.2018

Kollageenia luihin ja ytimiin



 Toivottavasti teillä oli rentouttava pääsiäinen? Vaikkei ulkona kovin keväiseltä näytäkään (meillä on ainakin pihalla vielä hurjat kinokset lunta!) niin valoisan ajan lisääntymisestä viimeistään huomaa että kevättä kohti ollaan menossa. Kunhan vain nuo lumet ja jäät sulaisivat niin uskaltaisi lähteä vähän ulos. Olen nyt kököttänyt sisällä kuukauden päivät ja sen kyllä huomaa. En uskalla riskeerata tätä muutenkin tuskastuttavan hidasta toipumisprosessia liukastumalla ja kaatumalla. 

Nyt kun jokapaikassa puhutaan kollageenista ja erilaisten kollageenijuomien ihoa nuorentavista vaikutuksista, niin minä lähestynkin aihetta vähän toiselta suunnalta, sieltä pinnan alta. Kollageenihan on proteiini, jota meidän kehossamme on luontaisesti. Kollageeni antaa kudoksille, kuten rustoille, jänteille ja iholle mekaanista kestävyyttä ja lujuutta. Kuitenkin jo noin kolmikymppisenä, tai jo aiemminkin, elimistön oma kollageenintuotanto alkaa hiipua ja noin neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä se on lakannut kokonaan. Karua, eikö vain. Ensimmäisenä se luonnollisesti näkyy ihossa, hiuksissa ja kynsissä, sillä elimistömme onneksi ottaa aina ensin tarvitsemansa ravinteet ja rakennusaineet sisäelimien hyväksi. Kun luut, rustot, jänteet ja sisäelinkudokset ovat saaneet osansa on ihon, hiusten ja kynsien vuoro. Jos siis jotain on jäljelle jäänyt. Kun iho alkaa menettää kimmoisuuttaan, hiukset ohentua ja kynnet haurastua, voi olettaa ettei pinnan allakaan varsinaisesti kollageenilla ylenpalttisesti mässäillä. 

Itse koin tämän tukielimistön haurastumisen kantapään kautta, tai ehkä osuvampaa olisi sanoa että perstuntumalla. Olin toki huomannut omassa ihossani ikääntymisen merkkejä, mutta jotenkin sen oman kropan olisi luullut olevan kestävämpi. Niin vain kuitenkin takareidestä paukahtivat poikki hamstring jänteet ja lihassäikeet näennäisen pienellä liikkeellä. Ja tästä toipuminen, uusien jänteiden ja lihassäikeiden rakentaminen vasta hidasta onkin! Prosessia avittamaan otin nesteeseen sekoitetettavan hydrolysoidun kollageenijauheen. Tällainen pitkälle jalostettu kollageenihydrolysaatti hajoaa elimistössä aminohapoiksi ja kollageenipeptideiksi. Nivelissä nämä bioaktiiviset kollageenipeptidit stimuloivat nivelrustoa lisäämään ja kiihdyttämään nivelrustokudoksen kasvua. Ihossa vaikutus on fibroplastisoluja kiihdyttävä, ihosta tulee kiinteämpi ja tiiviimpi sen elastisuuden lisääntyessä. Itse toivon tästä olevan apua myös siihen, että takareiteen muodostuva arpikudos olisi mahdollisimman elastinen ja joustava.


Mikä tahansa kollageenivalmiste ei tätä vaikutusta saa aikaan, vaan kollageeni tulee olla hydrolisoitua eli optimaalisesti imeytyvässä muodossa. Itse suosin kalakollageenin sijaan naudasta saatavaa kollageenia. Kasvikollageenia ei ole olemassa, vaan kollageeni on aina eläinperäistä, joko kalan nahkaa ja ruotoja tai naudan nahkaa ja rustoja. C- vitamiini on kollageenin muodostumisen kannalta elimistössä tärkeässä osassa ja siksi kollageenituotteet kannattaa ottaa yhdessä sitrushedelmien kanssa tai nauttia lisäksi C- vitamiinia lisäravinteena. 

Annostus nesteeseen sekoitettavalle kollageenijauheelle on n. 2 kukkurallista ruokalusikallista päivässä. Ihan mikään pikkupurkki ei siis ole kannattava ostos, etenkin kun kollageenin käyttöä tulisi jatkaa yhteen menoon useampi kuukausi jotta voi odottaa jotain tuloksia. Itse käytän tätä paljon kehuttua ja suositeltua Great Lakes- kollageenijauhetta, joka liukenee tosi hyvin myös kylmään nesteeseen. Jauheena se on hajuton, mutta nesteeseen sekoitettuna ainakin itse maistan ja haistan se kaiken läpi. Maku ja haju on tuttuja leivonnassa käytettävästä liivatteesta, ei siis varsinaisesti paha muttei hyväkään. Parhaiten menee alas sekoitettuna appelsiinimehuun, johon olen puristanut vielä puolikkaan sitruunan mehut. Plussaa isosta, lähes puolen kilon purkista, joka oikein annosteltuna kestää reilun kuukauden. Tämä ei myöskään sisällä mitään muuta kuin  kollageenia.

Vielä en osaa sanoa vaikutuksista mitään, oma käyttöni on niin alkuvaiheessa. Ulkoiset positiiviset muutokset ihossa olisivat tietysti kiva bonus, mutta vielä tätäkin enemmän toivon tämän tuovan helpotusta aamuisin kipuilevaan alaselkään, rusahteleviin polviin ja tuovan lujuutta jänteisiin.

Onko teillä käyttökokemuksia kollageenivalmisteista?


23.3.2018

Slow progress is better than no progress




Sanovat että hidaskin kehitys on parempi kuin ei kehitystä ollenkaan, kipukin kuulemma kasvattaa luonnetta. Joskus se kasvattaa vain sarven otsaan! Siitä on nyt reilu kaksi viikkoa kun töissä satutin jalkani. Eilen kävin taas lääkärillä kontrollissa ja tuskailin samalla ääneen kun tuntuu ettei paraneminen etene ollenkaan. Lääkäri latoi eteeni papereita ja kuvia todeten etten taida vieläkään oikeasti ymmärtää kuinka pahasti olen jalkani telonut. Näkyvä avohaava olisi helpompi mieltää vaikeaksi vammaksi, kuin päällisin puolin ehjältä näyttävä koipi. Jalan jänteet ja lihakset ovat kuitenkin ehjän pinnan alla riekaleina. Lihasvammat luokitellaan neljään asteeseen, ykkösasteessa muutama lihassyy on katkennut ja neljännessä asteessa suurin osa lihaksesta on poikki ja faskia revennyt. Oma vammani osuu asteikolla kolmosen ja nelosen väliin. 

Tarkemmin eilen lääkärin kanssa asiaa läpikäydessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen että jotain edistystä on tapahtunut. Vieläkään en pysty käyttämään muita kenkiä kuin lyhytvartisia tennareita- ne ovat ainoat kengät jotka saan kenkälusikan avulla ilman apua jalkaan ja jalasta pois- pystyn jo istumaan lyhyitä aikoja myös revenneen lihaksen puoleisella kankulla. Kipulääkkeistä olen luopunut, en siksi etteikö jalka enää särkisi, vaan koska vatsahaavani ärtyi niiden syömisestä niin että ne oli pakko jättää pois. Mutta olen huomannut pärjääväni kivun kanssa. Pystyn jo nukkumaan ilman että herään useita kertoja niin kovaan venytyksen tunteeseen että pelkään jänteen napsahtavan poikki kuin äärimmilleen venytetyn kuminauhan. Venytys tuntuu vaikka jalka olisi rennosti koukussa. 

Hoitona on edelleen vain todella kevyt venyttely kipuun saakka. Käytännössä tämä tällä hetkellä tarkoittaa sitä, että istun lattialla selkä suorana ja jalka suorana, siinä on tarpeeksi venytystä. Ennen sain helposti pään polviin, nyt on tyytyminen tähän. Ontuminen ja rajoittunut liikerata kävellessä ja omituinen asento seistessä ovat saaneet aikaan sen, että koko muukin kroppa kipeytyy vänkyröistä asennoista. Vanha selkävamma on alkanut oireilla, pohkeet kramppaavat ja jopa hartiat ovat ihan jumissa. Ulos en ole uskaltautunut koko tänä aikana, jos ei autosta päiväkotiin ja takaisin klenkkaamista lasketa,  liukastuminen olisi jalan toipumisen kannalta nyt pahinta mitä voisi tapahtua. Kaipaan raitista ilmaa, reipasta kävelyä ja notkeita lihaksia!

Kunhan ensin hitaasti etenevällä venyttelyllä (liian nopeasti etenevä mobilisaatio voi aiheuttaa uudelleen repeämisen) saadaan jänne arpeutumaan ja arpikudos on saavuttanut tarpeeksi hyvän vetolujuuden, heikentynyttä lihasvoimaa aletaan palauttamaan kevyillä kuormituksilla. Aikaa tähän kuluu vielä viikkoja. Käytännössä en tiedä mitä tämä tulee fyysisen työni kannalta tarkoittamaan, milloin pystyn nostamaan kymmenien kilojen painoisia huonekalulaatikoita. Kaiken tämän ajattelu stressaa, enkä osaa keskittyä etenemään päivä kerrallaan. Murehdin jo valmiiksi mitä työtä jatkossa voin tehdä. En koskaan ole ollut kovin kärsivällinen ihminen ja oman heikkouden myöntäminen ottaa aina koville. On turhauttavaa etten pysty johonkin.

Heti kun kuvantamisen jälkeen selvisi miten pahasti jalka oli hajonnut, laitoin hankintalistalle kollageenijauheen ja vahvan C- vitamiinin. Tässä iässä kollageenin muodostus elimistössä on jo heikentynyt ja kollageeni on juuri se rakennusaine jota jänne tarvitsee. C- vitamiini taas edesauttaa kollageenin imeytymistä, joten tällä kombolla on paras vaikutus myös arpikudoksen elastisuuden takaamiseksi. Arpikudos ei kuitenkaan koskaan tule olemaan yhtä kestävä tai yhtä joustava kuin jänne oli ennen vammautumista. Kun vahinko on jo tapahtunut, nyt yritän keskittyä minimoimaan sen vaikutukset. 

 Onneksi lapset pitävät arjessa kiinni, sama ralli pyörii vaikka äiti onkin vähän vajaa ;) Ja kohta myös aika paljon isompi, huh! Olen ahdistuksissani syönyt karkkia ja laiminlyönyt vedenjuonnin, ja tämä yhdistettynä liikkumattomuuteen takaa etten ole rantakunnossa tänäkään kesänä :D

 
Toipilasterkuin,