15.10.2012

k e l o h o n k a a

Maanantaita!

Rakastan kontrastien yhdistelmää, eritoten sisustuksessa. Tykkään yhdistellä kiiltävään mattaa, kovaan pörröistä ja pehmeää, rosoista ja sileää. Kannan sisälle käpyjä, kiviä, oksia- ihan kuin lapset! 
Kiitos viimetalven Tapani- ja Hannu-myrskyjen, meidän pihalla riittää oksia- suuriakin.

Nyt päätin vihdoin tuoda ne sisään, vaikkei niille oikeaa paikkaa vielä olekkaan. Saavat rauhassa kuivua ja irrottaa loput kaarnat, aikomuksena on maalata ainakin osa oksista. Suurimman, parimetriä korkean ja tosi painavan oksan jätin vielä varastoon, pienempiä kokeilin osaksi sisustusta. Löysin vain aika pienen betoniruukun jonka täytin valkoisilla kivillä, oksa selvästi kaipaa massiivisempaa ruukkua vaikka hyvin pystyssä pysyy noinkin.

Tämän postauksen kuvat olen ottanut jo muutama viikko takaperin, nyt tuo aula on jo saanut valkoisen maalin päälle uuden sävyn, täydellisen harmaanruskean! Kuvassa näkyvä valkoinen lyhty on vaihtunut siihen uuteen isoon kromiseen.



Muutama viikko sitten oltiin Mandin kanssa metsäretkellä etsimässä mörriäisten pesiä (voi miten mä rakastan näitä retkiä!!) ja kerättiin samalla yhdessä kauniin harmaiksi kelottuneita oksia. Ne mörriäisten pesät on muuten ihan mitä koloja vaan mitä metsistä löytää ja kun sellaisen näkee, pitää olla ihan hiljaa niin saattaa nähdä mörriäisen. Mandi on kuulemma nähnyt jo monta, mä en vielä yhtään ;)
Näistä kelottuneista oksista keräsin nipun, jonka sidoin nauhalla. Haussa oli juuttinaru, mutta ekana käteen osuikin valkoinen satiininauha, mennään sillä nyt hetki!



Mandin itsensä löytämä myrskyn pudottama oksa päätyi tietysti hänen omaan huoneeseensa.




Ihanan keltaisia nää kuvat. Olen yrittänyt kuvankäsittelyllä valkaista niitä, mutta samalla kärsii tietty kaikki muutkin sävyt. Eikä auttanut vaikka avasin sälekaihtimet, silloin kuvista tuli vihreitä :D


 En siis oikein osaa Mandille perustella miksei sisälle saa tuoda esimerkiksi kiviä tai lehtiä. Kun kerran äitikin kantaa niitä sisälle! Ollaan sitten yritetty tuoda vaan muutamia kiviä ja käpyjä, jotka ensin huolella pestään. Ja kaikelle pitäisi olla oma paikkansa. Viimeksi yhden suloisen kiven paikka oli pesukoneessa. Tajuan nykyään juuri näiden aarteiden takia tarkistaa huolella Mandin vaatteiden taskut ennen vaatteiden pesua, mutta en sitten tajunnut tarkistaa itse pesukonetta
Melkoista räimettä, mutta onneksi kone säilyi ehjänä! Ja kivestä tuli toosi puhdas :)


Loppuun vielä muutama ihana inspiskuva kuinka ottaa luonto osaksi sisustusta:

Lehtikuusen oksa kauniiseen lasipulloon


Käppyräistä peikonpähkinää suureen ruukkuun, sammalta, lehtikuusen oksaa...


Kelottunut oksa valkoista seinää vasten, ajopuuta...


Hopeanhohtoista pensasta


Kaarnaa


Ihania kuvia!


- J

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia kerrassaan. Oksat näyttävät myös oikein kivoilta, voisi kokeilla itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Nyt niitä vielä löytää kun ei ole lunta maassa :)

      Poista
  2. Voi Ihana M! A puolestaan etsii pesiä ja majoja, ja erityisesti kuusien alta Peuran pesiä. (jaa onko meillä katsottu Bambia?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kaikki pesät taitaa olla tossa iässä in! Meillä pesiä myös tehdään paljon, sohvatyynyistä, peitoista jne :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)