5.1.2014

Vuosi 2013 pakettiin!



Selasin vuoden 2013 kalenteria, se on kuin aikamatka menneeseen vuoteen. Kalenterimerkintöihin tiivistyy koko menneen vuoden tapahtumat ja fiilikset. Tapanani on säästää vanhat kalenterit, vaikka niitä harvoin palaankaan selailemaan. Viime vuoden kaikki merkinnät koskivat lähes poikkeuksetta raskautta, sitä edeltänyttä aikaa, itse raskausaikaa ja lopulta lapsen saamista syliin saakka. Matka oli pitkä ja raastava, mutta viime vuosi ei onneksi näyttänyt elämän raadollista puolta yhtä rajusti kuin sitä edellinen. Viimeisenä kahtena vuotena tutuiksi tulivat myös ihan uudet termit joihin en olisi ikinä kuvitellut joutuvani tutustumaan; ovulaation induktio, LH, klomifen, IVF, lapsettomuus.

Blogistaniassa stressiä aiheuttanut harharetki surullisen kuuluisaan portaaliin oli päättynyt ja olin päässyt blogeineni takaisin bloggeriin. Tuo reissu sai näkemään bloggaamisen ihan uudessa valossa, se ei ollutkaan kaikille kivaa ja harmitonta ajanvietettä, vaan kylmää bisnestä jossa muilla ihmisillä ei juuri ollut merkitystä. Uskalsin kuitenkin vielä antaa blogiyhteisölle mahdollisuuden ja hyppäsin tunnetun ja luotettavan portaalin alle bloggaamaan, Indiedays Inspirationiin. Oikeassa elämässä sen sijaan ongelmat jatkuivat. Kalenterin tammikuun 2013 merkinnät koostuvat sairaalakäynneistä. Olin sairastellut tosi pitkään, oikeastaan koko vuoden 2012, ja alkuvuodesta 2013 olin siirtynyt hoitoihin Terveystaloon ja sairaalaan. Olimme yrittäneet toista lasta pitkään, takana oli vuonna 2012 kolme keskenmenoa, lukuisat tutkimukset ja lapsettomuushoitojen aloitus. Rankka ajanjakso niin henkisesti kuin fyysisestikin pisti elämän uusiksi ja vei voimat. Kroppa ilmoitti loppuunpalamisesta sairastelulla, se lopulta vihelsi pelin poikki kun itse en osannut. Lääkäri oli todennut tutkimustulosten osoittamat faktat, meidän olisi mahdotonta saada toista lasta luonnollisin keinoin. Elimistöni oli hormoonien heittelystä sekaisin ja kohtuni täysin romuna. Oli tullut puolen vuoden täyskielto raskauden yrittämiseen.  Lapsettomuushoidot siirretty TAYSsiin, jonne olimme jääneet odottelemaan kutsua IVF koeputkihoitoihin.


Helmikuussa päätin unohtaa toisen lapsen, tiedossa oli töiden puolesta paljon messuja ja aloin suunnitella häitämme. Toisen lapsen kaipuu ja tuska kolmen vauvan menettämisestä ei ollut enää mielessä jokaisen päivän jokaisena hetkenä ja se oli jo voitto! Sitten saimme kutsun TAYSsiin. Olimme jo ajatelleet että ehkä toista lasta ei ollut tarkoitettukaan meille ja kääntäneet jo ajatukset tuleviin häihin ja muihin juttuihin. Siinä sitten pohdittiin otammeko kutsun vastaan ja aloitamme lapsettomuushoidot uudestaan, tällä kertaa rankemman kautta. Lopulta päätin että katuisin koko loppuelämäni jos joutuisin elämään sen tiedon kanssa että jotakin olisi vielä ollut tehtävissä, viimeinen oljenkorsi oli minulle heitetty enkä olisi siihen tarttunut. Päätimme aloittaa hoidot.

Helmikuun lopulla täyttelin IVF- hoitojen esitietolomakkeita ja jäin kohtaan "viimeisten kuukautisten ajankohta". En ollut kuukautisia merkannut ylös enää aikoihin, miksi olisin, niillä ei ollut enää mitään merkitystä minulle. Raskaustestejä oli edellisvuodelta jäänyt kaappiin pölyttymään, joten päätin lähinnä varoiksi tehdä yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Kaikki positiivisia! IVF hoitojen aloitukseen olisi aikaa enää kolme viikkoa, joten soitin äitiyspolille että mitäs nyt tehdään? Sain kutsun tulla hetimmiten varhaisultraan, lääkäri epäili samaa kuin itsekin, tuulimunaraskaus. Siinä sitten kesken työpäivän pötköttelin sairaalapedillä ja tuskailin jo valmiiksi mielessäni missä ihmeen välissä tuulimunaraskauden keskeytys tehtäisiin, seuraavana viikonloppuna olisi edessä tärkeät työmessut joihin olin lupautunut. Tunnelma huoneessa oli apaattinen ja hiljainen, kaikki tuntuivat ajattelevan samaa; tässä ei olla saamassa hyviä uutisia. Lääkäri ultrasi ja yhtäkkiä epäuskoisena huudahti; "Täällä sykkii oikein pontevasti pieni sydän, elossa ollaan ja hyvissä voimissa!!!" Purskahdin ilosta itkuun, en voinut käsittää kuinka näin oli voinut käydä vaikka sen piti olla mahdotonta?! Lääkäri riemuissaan ilmoitti että nyt voitte heti perua sen IVF hoidon! Tarkkaan seurantaan pääsin heti, takana kun oli esikoisesta raskausmyrkytys ja ennenaikainen synnytys ja sen perään kolme keskenmenoa. 

Koko alkuraskausaikaa varjosti pelko tämänkin lapsen menettämisestä. Odotin keskenmenoa koko ajan enkä osannut nauttia odotuksesta. Voin pahoin pelon takia, en niinkään itse raskauden. Harmikseni raskaus alkoi näkyä jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja aloin saada töissä asiakkailta onnitteluja. Olivat ihmeissään kun suhtauduin onnitteluihin lähinnä kiusaantuneena ja vihamielisesti. Ajattelivat varmaan että raukka on pamahtanut vahingossa paksuksi, kukaan tuskin oivalsi kuinka paljon pelkäsin lapsen menettämistä ja siksi halusin unohtaa koko raskauden kunnes oltaisiin turvallisilla viikoilla- jos oltaisiin.

Sitten toukokuun alussa alkoi verenvuoto ja kovat kivut. Jouduin sairaalaan. Ultrassa selvisi että lapsivettä on liian vähän, jouduin tiputukseen ja sain luvan nousta sairaalasängystä vain käydäkseni nopeasti vessassa. Näin pyrittiin pelaamaan lisää aikaa pienelle vauvalle, oltiin vasta raskausviikolla 15. Mitään ei siis olisi tehtävissä jos pieni päättäisi poistua kyydistä. Oli äitienpäivän aamu kun heräsin sairaalassa ja romahdin. Kuulin huoneeseeni vastasyntyneiden itkun ja olisin halunnut olla missä tahansa muualla. Hoitaja tuli aamukierrolla vaihtamaan tippapussin, hän oli raskaana. Jo ollessaan lähdössä pois, hän yhtäkkiä palasikin takaisin ja kysyi onko minulla lapsia. Vastasin että on ja ajattelin että noniin, nyt se tulee. Ripitys siitä kuinka minun pitäisi olla kiitollinen siitä että minulla on jo lapsi, eikä vollottaa täällä. Mutta hoitaja totesikin että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta lasta on vai onko yhtään, jokaisen menetys on kamala kokemus ja sitä saa surra. Lisäksi hän sanoi että hyvin tässä vielä käy, nyt et saa luovuttaa. Vielä on toivoa. Se oli jonkinlainen herätys, tajusin että pelkäämällä koko ajan pahinta en auttaisi itseäni enkä voisi muuttaa asioiden kulkua. Pääsin pois sairaalasta ja vieläkin tarkempaan seurantaan.

Ei mennyt kuin viikko kun jouduin takaisin sairaalaan verenvuodon ja kireiden supistusten vuoksi, ja niin jouduin kevään ja kesän aikana vielä monta kertaa. Jotenkin niitä viikkoja kuitenkin kertyi ja jokaisesta saavutetusta viikosta neuvolassa hurrattiin ja onniteltiin. Sairaalassa lääkäri lateli viikottain tilastotietofaktaa kuinka monen prosentin mahdollisuudet vauvalla olisi selvitä hengissä jos hän syntyisi nyt. Heinäkuussa jäin kesälomalle ja siitä suoraan sairaslomalle jatkuvien supistusten vuoksi, joihin estolääkkeet eivät tehonneet. Kesän aikana aloitimme pihan laiton, puuvajan ja autokatoksen rakentamisen, juhlimme kihlajaisiamme ja esikoisen nelivuotissynttäreitä.


Lopulta tuli syksy ja aloin tosissaan odottaa pikkuista maailmaan. Raskausviikolla 38 lokakuun puolessa välissä heräsin yöllä supistuksiin, jotka eivät aiemmista poiketen laantuneetkaan vaan muuttuivat koko ajan kireämmiksi. Soitimme äitini lapsenvahdiksi esikoiselle ja lähdimme synnärille. Synnytys eteni nopeasti, enkä lopulta ehtinyt saada kivunlievitystä ennen ponnistusvaihetta. Sitten vauhti hidastuikin kun vauva jäi hartioistaan kiinni synnytyskanavaan eikä meinannut syntyä millään. Muistan kun taas yhtäkkiä huone oli täynnä valkotakkista porukkaa niinkuin esikoisenkin synnytyksessä ja vauvan sydänäänet heikkenivät joka supistuksella. Omat voimani olivat jo pitkän ponnistusvaiheen ja kipujen vuoksi aivan loppu ja muistan vain huutaneeni että ottakaa se pois, leikatkaa se heti ulos sieltä! Epätoivoissani ajattelin että näin pitkälle päästiin ja nyt me kuollaan tähän molemmat. Sitten jostakin keräsin viimeiset voimien rippeet ja kohta sain rinnalleni pienen punaisen ruttunaamaisen pojan <3



Siitä eteenpäin loppuvuosi kuluikin sitten pientä ihmettä hämmästellen, rankasta synnytyksestä hitaasti toipuen, ristiäisiä ja joulua järjestellen. Nimen päättäminen ei sitten loppujen lopuksi ollut vaikeaa, kuten vauvan kummitäti totesi: mikä voisikaan olla sopivampi nimi. Sisu :) 
Wikipedia kuvaa sisua näin: Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä,  lannistumattomuutta. Se kuvaa koko meidän kulunutta vuotta.

Vuosi 2013 antoi jo niin paljon, etten tältä vuodelta toivo muutakuin että saisin pitää kaiken mitä olen saanut. Kulunut vuosi opetti paljon: nöyryyttä elämää kohtaan, arvostusta itseään ja omia voimavarojaan kohtaan, muistutti ystävien ja läheisten tuen tärkeydestä. Se toi myös mukanaan kyynisyyttä ja varautuneisuutta blogistaniaa kohtaan alkuvuoden ja kesän keskustelupalstojen riepottelun myötä. Vaikka virtuaalisesti niskaan satanut paska oli pientä oikean elämän heittelyn rinnalla, se laittoi silti miettimään bloggaamista. Onneksi lukijoista suurin osa kuitenkin on aivan ihania ihmisiä, olisi väärin antaa parin mädän omenan joukossa tuhota koko sadon.

Kun aloitimme lapsettomuushoidot, hetken aikaa pohdin tulisinko kaapista täällä blogissa asian tiimoilta. Kertoisinko hormoonihoitojen sivuvaikutuksista, heräävästä toivosta ja taas musertavasta epätoivosta. Tiedän monen parin kärsivän samasta asiasta, mutta siitä vaietaan edelleen. Omallakin kohdalla häpeä, epäonnistumiset ja suuri suru lopulta saivat pitämään asian omana tietona. Häpesin sitä etten pystynyt pitämään sisälläni lasta, tunsin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi naisena ja ihmisenä. Maailman luonnollisimmasta asiasta oli tullut maailman vaikein. Hain netistä tieoja ja vertaistukea päivittäin, oli tavallaan helpottavaa huomata ettei ollut asian kanssa yksin. Meitä samasta asiasta kärsiviä oli tuhansia. Meille kävi lopulta hyvin.

Uusi vuosi näyttää miten tämän blogin käy, riittääkö aika, löytyykö blogille se vanha draivi. Niin kauan kuin kokee saavansa bloggaamiselta yhtä paljon kuin antaa, jopa enemmänkin, silloin ollaan hyvillä vesillä :) Uusi vuosi näyttää myös minkälaisilla merkinnöillä vuoden 2014 kalenteri täyttyy. Vuoden vaihde on tunnetusti aikaa, jolloin muutoksia tehdään. Itse päätin ottaa tavoitteeksi karistaa loput 5 raskauskiloa Jutta Gustafsbergin johdolla, näin alkuun. Opetella terveellisemmät ateriarytmit ja aloitella liikuntaa taas pikkuhiljaa hankalan raskauden ja liikuntakiellon jäljiltä. Teittekö te jotakin lupauksia tai tavoitteita vuodelle 2014?


Toivon teille jokaiselle juuri sellaista vuotta kuin itse toivotte! Onnellista ja elämänmakuista :)

<3 Jenni









53 kommenttia:

  1. <3 <3 Onnellista tätä vuotta teidän perheelle! Olette kaiken onnen ansainneet. :) Itku tuli kun luin.
    t: Jemina ja toinen sisukas Sisu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos ja onnellista uutta vuotta sinnekin koko perheelle :)

      Poista
  2. Vuosi on varmasti ollut raskas. Pääasia tietenkin, että kaikki päättyi onnellisesti ja saitte parhaan mahdollisen palkinnon; terveen lapsen. Onnea uuteen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkinto oli kyllä paras mahdollinen! Ja onneksi se kaikki on nyt takanapäin :)
      Samoin sinne, onnea uuteen vuoteen!

      Poista
  3. Onnellista uutta vuotta teidän perheelle!

    Pystyn niin samaistumaan tuohon "epäonnistumisfiilikseen". Meillä on pari koeputkihedelmöitystä takana, samoin muutama kohdunulkoinen (kaikki tuloksetta). Viimeinen oljenkorsi, se kolmas kerta on käyttämättä. Mutta uskallus puuttuu. Onneksi elämä tarjosi tilalle "jotain muuta". Ja pari vuotta lapsettomuushoidoista on tehnyt tehtävänsä. Asia tuntuu jo vähemmän kipeältä. Asia ei varmaan koskaan unohdu, mutta aika parantaa haavat.

    Itku meinasi tulla kun luin juttuasi. Kiva kun tulit nyt asian kanssa kaapista ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinne! <3

      Itsekin aloin lopulta etsiä elämään sitä "jotain muuta", jotta en olisi ajatellut lasta koko ajan. Hain opiskelemaan uutta, suunnittelin häitä jne. mutta olisiko se loppujen lopuksi auttanut unohtamaan? Ehkä, onneksi kävi kuitenkin toisin. Uskallusta koko prosessi vaatii, niiden jatkuvien pettymysten ja surun käsittely tekee pääkopalle tiukkaa... Aika on varmasti se paras parantaja!

      Poista
  4. Koskettava teksti. Toivon sinulle ja teidän perheelle kaikkea hyvää tälle vuodelle, olette sen taatusti ansainneet kaikkien koettelemusten jälkeen. :)

    VastaaPoista
  5. Onnellista vuotta teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
  6. Huh, onpa teillä ollut rankka vuosi. Ihan kyyneleet hulvahti silmiin lukiessa. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Olisi mielenkiintoista lukea myös kuntoprojektista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi oli rankka, mutta ei niin rankka kuin sitä edellinen. Toivottavasti tämä olisi nyt puolestaan kevyt! :)
      Jaa, saa nähdä kuinka kuntoiluprokkiksen kanssa käy :D Katsotaan ;)

      Poista
  7. Kyynelsilmin minäkin täällä luin. Melkoinen vuosi tosiaan, onneksi nyt kaikki on hyvin <3
    Toivon kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle <3 Iso halinrutistus, olet rohkea nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Onneksi taistelun tulos tuhisee nyt kainalossa :)

      Poista
  8. Olipahan teksti! Ihan jännittyneenä täällä luin rivi riviltä!

    Kaikkea hyvää teille kaikille ja hyvää uuden vuoden alkua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännän äärellä oltiin oikeassakin elämässä ;)
      Kiitos paljon, ja samoin sinne! <3

      Poista
  9. <3
    Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  10. Olipa niin tuttuja tunteita. Meillä oli kaksi vuotta yrittämistä, klomifenit käytössä ja tuloksena kolme keskenmenoa. Seuraava vaihe oli, että pääsemme Oys:iin lapsettomuushoitoihin, mutta siinä vaiheessa otimme lisäaikaa miettiä jaksanko rankkoja hormoonihoitoja jne.¨. mutta kuukausi tästä olinkin ihan luomuna raskaana.
    Raskausaikana oli vuotoja ja menetyksen pelkoa koko ajan. En osannut nauttia ja aina kun joku iloitsi puolestamme niin itse en osannut sanoa kuin että en usko tätä todeksi ennen kuin vauva on maailmassa turvallisesti.
    Niin vaan marraskuussa kuitenkin ihana poikamme Onni syntyi:)
    Kaikkea hyvää teidän perheelle uudelle vuodelle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa!! Ja tosiaan, hyvin samoja polkuja ollaan kuljettu <3
      Lääkärit aina toitottavat että lastenteossa paras on unohtaa koko lastenteko eikä stressata, mutta se onkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Miten norsun olohuoneessa voi unohtaa?! Siinä se seisoo ja siihen kompastuu joka päivä, mutta siitä ei saisi puhua eikä sitä saisi ajatella.
      Onni on meidän Sisun toinen nimi, ihana nimi :)

      Onnea uuteen vuoteen koko teidän perheelle! :)

      Poista
  11. Kyyneleet vierivät kuin luin tekstiäsi, joka oli niin koskettavaa. Toivon Sinulle ja Perheellesi sydämestäni kaikkea hyvää tälle alkavalle vuodelle 2014! Sinulla on ihana perhe.

    VastaaPoista
  12. Ihana kirjoitus, ihana blogi. Taas muistutus siitä, miten kiitollinen saa olla <3 Kaikkea hyvää tälle uudelle alkaneelle vuodelle!
    -Emmi-

    VastaaPoista
  13. Toivon sydämestäni tämän vuoden olevan teille ihana, kaunis ja ennenkaikkea onnellinen! Tämä postaus oli hyvin henkilökohtainen, samaistun näihin täysillä. Tiedän mistä puhut, ja helpotti kun sanoit sen ääneen. Vielä itse emmin. Tuntuu niin väärältä, niin pahalta. Mutta silti haluaisin päästää sen ulos. Jatkuva kysely toisesta lapsesta saa minut pian räjähtämään. Asia on henkilökohtainen, mutta jollakin tavalla toivoisin asian julkilausumisen tuovan meille rauhan asian parissa. Kirjoitan anonyyminä, sillä vielä en ole päättänyt missä foorumissa asia julki lausutaan - jos lausutaan. Voimia sinulle ja koko teidän perheellenne, olette onnenne ansainneet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin mitein silloin kun ihmiset alkoivat kysellä toisen lapsen perään, että kerronko kaiken. Noin vain päin naamaa niin loppuu utelu. Mutta jotenkin sitä halusi olla kohtelias eikä myöskään nolata toista täräyttämällä totuutta. Enkä olisi kestänyt sääliä, joka päivä oli muutenkin yhtä taistelua että sai pidettyä itsensä kasassa!
      Toivon että teilläkin vielä taistelu saa parhaan mahdollisen päätöksen! <3

      Poista
  14. Koskettava teksti! Voin jollain tapaa samaistua kirjoitukseesi (ei ole meilläkään raskaaksi tuleminen ollut aina niin itsestäänselvää, keskenmeno ja kohdunulkoinen raskauskin on tullut koettua). Kurjia, surullisia ja niin rankkoja asioita nämä tällaiset:( Onneksi kuitenkin nyt kaikki hyvin ja sitä saa olla niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä on elämäänsä saanut♥

    Kaikkea hyvää teidän perheelle vuodelle 2014♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin on oppinut että jokainen lapsi on lahja! Niitä ei voi hankia, niitä saadaan- jos saadaan. Onneksi ollaan saatu <3 Ja ehkä nuo kaikki vastoinkäymiset ovat opettaneet jotain, kasvattaneet ihmisenä...vai olisko vaan helpompi ajatella niin :/

      Onnea uuteen vuoteen sinnekin! :)

      Poista
  15. Rohkea, koskettava tarina. Joka kuitenkin päättyi kauneimmalla mahdollisimmalla tavalla. Tällaiset aidot, elämänmakuiset ja rohkeat kirjoitukset puhuttelevat ja antavat perspektiiviä. Ja ehkä saat itsekin uusia vertaistukijoita. Hyvää uutta vuotta koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iida! Kiva kuulla ettei aina blogiin kaivata vain kauniita kuvia ja höttöä.
      Samoin sinulle onnellista uutta vuotta! :)

      Poista
  16. Lapsettomuus on todella henkilökohtainen asia. Itsekin kärsin siitä, lapsettomuushoidot lopetimme tuloksettomina. Olisi mahdollisuus vielä koittaa, mutta en tiedä jaksanko sitä kaikkea enää psyykkisesti. Silti jaksan vielä toivoa ja uskoa. Teidän tarinanne oli todella koskettava, mutta mikä tärkeintä se päättyi onnellisesti. Kaikkea hyvää teille vuodelle 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se aika oli todella raastavaa. Kaikki ne toivon heräämiset raskaustestin näyttäessä plussaa ja se raastava suru ja epätoivo kunraskaus meni kesken :( Siinä oli todella psyyke kovalla koetuksella! Ja samaan aikaan yritti käydä normaalisti töissä ja salata asian mahdollimman monelta ihmiseltä.
      Tsempit teidän perheelle että haikara vielä osaisi oikeaan osoitteeseen! <3

      Poista
    2. Kiitti tsempeistä, me ei olla luovuttu toivosta :)

      Poista
  17. Mahtava kirjoitus! Hatunnosto aran aiheen käsittelystä ja kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
  18. Kiitos tästä ihanasta minua jo pitkään ilahduttaneesta ja ispiroineesta blogista. Kiitos tästä tarinasta. Blogisi on ensimmäinen jota aikoinaan olen alkanut seurata ja olen aina ihaillut sinua, enkä tämän jälkeen yhtään vähemmän. Olet ollut uskomattoman urhea! On toden totta täytynyt olla raastavaa miettiä mitä kertoa tuntemattomille julkisesti ja mihin vetää rehellisyydelle rajat. Bloggaisin itsekin jos uskaltaisin, mutta juurikin toi rajanveto tuntuu hankalalta. Olen itse valinnut lapsettomuuden ja olen tavattoman onnellinen näin, mutta tuskaasi oli niin helppo samaistua että kirjoituksesi sai kyyneleeni virtaamaan vuolaasti. Lähetän sulle virtuaalisen sympatiahalin ja toivon blogillesi hartaasti vielä piiiitkää jatkoa, joskin ymmärtäisin hyvin jos jonain päivänä valitsisit toisin. Kiitos että olet! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiitos! Mä olen täällä ihan sanaton :)
      Taidan edelleen ajatella että blogiani lukee vain äitini ja pari läheisintä ystävääni, vaikka lukijamäärä kertoo toista :D Esimerkiksi puheen pitäminen yli 200 hengelle jännittäisi taatusti tosi paljon, varsinkin jos pitäisi kertoa omasta elämästä kuten täällä blogissa teen. Kirjoittaminen on paljon helpompaa! Hauskaa ja välillä suorastaan terapeuttista- suosittelen ;)
      Kiva kun jätit kommentin, on hauska kuulla teistä alusta asti mukana kulkeneista <3

      Poista
  19. Tosi kaunis, liikuttava ja ajatuksia aiheuttava kirjoitus. Olet rohkea nainen, kun uskalsit puhua asiasta ääneen - hatunnosto sulle siitä! :) Kirjoituksesta on varmasti apua monelle saman kokeneelle. Mulla tuli kyynel silmään monesti lukiessani, ja oon vilpittömän onnellinen sun ja teidän perheen puolesta, siitä miten teidän tarina meni. Tässä tuli taas yksi syy olla hurjan kiitollinen siitä, mitä elämä on tarjonnut. Mikään ei ole itsestäänselvää, vaikka arjen keskellä niin monesti tulee ajateltuakin.

    Ihanaa uutta vuotta sulle ja monia vauvantuoksuisia hetkiä pikku-Sisun kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Toivottavasti joku samassa tilanteessa tällä hetkellä oleva sai kirjoituksesta toivoa ja voimia jatkaa jos luovuttaminen on tuntunut enää ainoalta vaihtoehdolta.
      Kiitollinen saa olla kaikesta mitä on saanut, kun tietää että toisinkin voisi olla.
      Samoin sinne, ihanaa ja onnellista uutta vuotta! <3

      Poista
  20. Ihanaa kun uskalsit kirjoittaa aiheesta. Aihe ei ole todellakaan helppo, itku tuli. Meillä molemmat raskaudet tapahtuivat sormia napsauttamalla ja sen vuoksi voin ainoastaan yrittää ymmärtää kuinka raskas vuosi/vuodet teillä on ollut. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja Sisu oli loppuun asti sisukas. Toivottavasti vuosi 2014 on seesteisempi. <3
    - kolmannen Sisun äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ystäväni sanoi minulle joskus, että hänellä on tavallaan huono omatunto siitä kuinka helposti hän on aina tullut raskaaksi ja kuinka hyvin raskaudet ja synnytykset ovat menneet. Mutta itse en koskaan ole ajatellut että ystävieni vauvat olisivat minulta pois, silloinkaan kun itse sain keskenmenoja toisensa perään ja ystäväni olivat samaan aikaan onnellisesti raskaana. Nallekarkit ei vain aina mene tasan! ;)
      Sisu on kyllä nimensä veroinen, sisukas pikkuinen <3
      Onnellista uutta vuotta sinnekin koko perheelle!

      Poista
  21. Kiitos avoimesta kirjoituksesta. Meillä raskaaksi tuleminen onnistui heti, aikanaan takana kyllä myöskin ensimmäisestä kierrosta alkaneen raskauden päättyminen varhaiseen keskenmenoon. Raskausaika meni hienosti, mutta hätäsektioon päätynyt käynnistetty yliaikainen synnytys oli todella raskas ja traumaattinen kokemus. Siitä on ollut toipumista, vaikka meillä kaikilla asiat ovatkin nyt hyvin. Nämä ovat arkoja ja isoja asioita, olen sydämestäni iloinen meidän kaikkien puolesta että se suurin ihme tuhisee nyt niin täällä kuin sielläkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytys on kyllä oikeasti ainakin minun mielestä kamalaa. Ei niinkään se kipu vaan juurikin se avuttomuuden tunne, itse ei voi tapahtumien kulkuun vaikuttaa. Synnytys voi sujua hienosti, luonto hoitaa lapsen ulos ilman sen kummempaa draamaa eikä kätilöiden tarvitse kuin hiukan ohjailla. Tai sitten vaaditaan kaikki lääketieteen apu jotta synnytys ylipäätään käynnistyy ja etenee ja siltikin voi kaikki mennä pieleen. Onneksi sinäkin kuitenkin loppujen lopuksi sait parhaan palkinnon, vaikkakin vaikeamman kautta! <3

      Poista
  22. Kyynelten saattelemana toivotan ihanaa ja onnellista uutta vuotta teille! Olette todella onnen ansainneet !<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ei ollut tarkoitus itkettää kuitenkaan :)

      Poista
    2. Kyyneleet on ilonsurun kyyneleitä, sellaisia sallittuja, naisten normaaleja tuntemuksia ;) Ei hätiä siis ;)

      Poista
  23. En voinut lukea ilouutista pidemälle, tuli vahvasti tippa linssiin ja olen töissä... :) Aivan ihanaa, että saitte onnenkantamoisen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olis voinut olla selittämistä töissä :D Kiitos paljon! <3

      Poista
  24. Tässä se taas todistettiin, että sä olet sitkeä mimmi. <3
    Ja Sisu, mikä suloisuus. <3
    Haleja!

    VastaaPoista
  25. Ekaa kertaa eksyin lukemaan blogiasi ja heti kyynel silmäkulmassa :) Kaikkea hyvää teille ja pienille ihmeille!

    VastaaPoista
  26. Vaikka tunnollisesti blogiasi luen, niin jostain syystä tätä en ole lukenut! Rohkea kirjoitus, mutta varmasti jonkulle hyvin tärkeä tarina! Silmät kosteina ja iho kananlihalla tuli luettua tämä. Ei oikein riitä sanoja, mutta mahtava juttu!!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)