Olohuoneen mattakromiset verhotangot

Ihan ekana, kiitoskiitoskiitos edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista ja omien kokemustenne jakamisesta! <3 Ne tsemppasivat tosi paljon ja mielikin on jo parempi. Eipähän tosiaan täydy vauvaa väkisin rinnasta koskaan vieroittaa, se vasta rankkaa varmaan olisi ollut...

Eräs lukija tiedusteli mistä meidän olohuoneen ja ruokailutilan verhotangot ovat. Se olikin hyvä kysymys ja ajattelin omistaa verhotangoille ihan oman postauksen, niin paljon aikanaan näin vaivaa löytääkseni täydelliset!

Meillähän on verhojen kannalta hiukan haastava alakerta, ikkunoita on paljon. Ajatus koko ikkunarivistön yllä kulkevasta tangosta ei meillyttänyt ja niinpä tulinkin lopulta siihen tulokseen ettei meille tule verhoja lainkaan. Halusin hiukan verhoja pidemmät tangot vain ikkunoiden reunaan.Olin myös todella kriittinen kaikkia tankojen kannattimia kohtaan, en halunnut että esim. kiinnitysruuvit näkyvät mistään :) Helppo homma siis! 

Lopulta löysimme pitkän googlettelun jälkeen Kauppakoti.fi: sivuston, josta löysimme ihan täydelliset mattakromiset verhotangot, myös ratkaisemaan kulmaikkunoiden ongelman kulmapalalla! Kannattimet kiinnitetään niin ettei mitään ruuvikohtia näy. 

Kulmaan löytyi sopiva ratkaisu kahden tangon ja kulmapalan avulla.

Olen ollut verhoratkaisuumme enemmän kuin tyytyväinen. Makuasia tykkääkö tangosta koko ikkunan päällä, vai vain verhojen alla, tarkoitus kun ei ole tässä tilassa koskaan vetää verhoja koko ikkunan eteen. Makkariin sitten valitsinkin Ikeasta ohuen verhokiskon aivan katon rajaan kulkemaan koko ikkunan päällä, jos siellä joskus tulee tarve esimerkiksi pimentäville ikkunan eteen vedettäville verhoille. On ainakin oikea kisko sitten valmiina :)

Verhot on muuten raakapellavaa, ihan superit ja koko rahan arvoiset! Ne on ellokselta, pituus 250cm ja väri pellava. 

Ihanaa viikonloppua jokaiselle! Näyttäis tulevan ilmojenkin puolesta ihanan keväinen sellainen :)

Jenni

* Postaus sisältää mainoslinkin.

Ilon vai surun päivä...?

 

Täällä elellään nyt kuulkaa tosi ristiriitaisissa tunnelmissa. En osaa päättää poksauttaisinko hurraa- huutojen saattelemana auki skumppapullon vai ryömisinkö peiton alle itkemään! Tai ehkä teenkin molemmat, tuossa nimenomaisessa järjestyksessä...

Pitkään mietin viitsinkö tästä aiheesta tänne kirjoittaa ollenkaan, suurin osa teistä pitää minua varmaan täysin hulluna, ja onhan se aika mielenvikaista paljastaa julkisesti teille sadoille, blogiani eri kanavia pitkin seuraaville, taas yksi tosi henkilökohtainen ja arka asia. Mutta, jos yksikin teistä saa tästä postauksesta vertaistukea, kamppailee saman asian ja samojen raastavien tunteiden kanssa, on asia kannattanut. Samalla periaatteella vuoden alussa kerroin lapsettomuudesta. Kun itse lähdin tätä ongelmaa avaamaan ottamalla googlen kauniiseen käteen, huomasin että meitä saman asian kanssa itkua tuhertavia on satoja.

Meidän Sisu- vauva täytti noin viikko sitten viisi kuukautta ja päätti näin isoksi pojaksi tultuaan lopettaa tissittelyn kokonaan. Joo, nyt saa kyynikot nauraa. Kasvu on poitsulla ollut tosi kovaa viimeisen kuukauden, eikä mun oma maito ole enää aikoihin riittänyt pikkuisen suursyömärin tarpeisiin. Jokin aika mentiin niin, että söi rintaa vain öisin ja juuri päikkäreiltä herättyään, mutta nykyään vaatii pullon myös yöllä. En olisi uskonut, miten koville tämä asia minulla ottaisi. Olen yrittänyt ajatella postitiivisesti, voin nyt ottaa silloin tällöin lasin viiniä ruuan kanssa, vaihtaa karseat imetysliivit oikeasti nätteihin liiveihin ja pukeutua mihin yläosaan vain, enkä valita sitä vain sen mukaan kuinka nopeasti ja helposti saan siitä vedettyä tissit esiin. Ja tärkeintä, vauva kasvaa ja on onnellinen! Kamalampaahan se olisi, jos vauva edelleen olisi tiukasti rinnasta riippuvainen, mutta sieltä ei tulisi mitään. Parempi näin, että tarjontaa olisi, kysyntää ei.

Mutta.

Mä en vielä selvästikään olisi ollut vielä valmis lopettamaan. Vauvan rinnalle ottaminen on jotain niin ihanaa, ettei sitä voi selittää sellaiselle joka ei sitä ole kokenut. Esikoista en pystynyt imettämään ollenkaan ja siitäkin syystä olin niin onnellinen että kuopuksen kanssa se vihdoin onnistui. Kun vauva tyytyväisenä rauhoittui ja nukahti rinnalle, sitä tunnetta on vaikea sanoiksi pukea. Sellaista läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ei koskaan voi toisen ihmisen kanssa kokea. Koska meidän lapsiluku on nyt täysi, nämä hetket ovat omalta osaltani loppu. Ei koskaan enää. Nyt voitaisiinkin siis sanoa, että tämä äiti jäi pahasti koukkuun imetykseen ja potee nyt raastavia vieroitusoireita!

Mikä tähän sitten johti? Varmasti monikin asia. Kunnon äitinä syytän tietysti itseäni. Kun Sisu oli täyttänyt neljä kuukautta, olin valvonut koko lailla sen neljä kuukautta putkeen. Yöt olivat yhtä tissirallia ja aamuisin saatoin nousta sängystä silmäystäkään nukkuneena ja purskahtaa itkuun jolle ei tullut loppua. Olin suunnattoman väsynyt. Kun Santtu sitten jäi talvilomalle, hän alkoi huolehtia yösyötöistä pullon kanssa, jotta minä sain nukkua. Ja kyllä nukuinkin! Muutama yö saattoi mennä niin, etten havahtunut vauvan nälkä-ääntelyyn kertaakaan, mikä oli ennenkuulumatonta. Kroppani oli tajunnut että nyt joku muu huolehtii, nyt nukutaan univelat pois. Mutta sitten en yhtäkkiä enää kelvannutkaan. Maidon tulo oli jo hetkessä vähentynyt ja poika rakastunut pulloon. Nyt jälkikäteen ajattelen että olisi vaan sinnikkäästi pitänyt jaksaa. Nyt hyvin levänneenä on helppo luulotella että luovutin liian aikaisin. Olen yrittänyt rationaalisesti pohtia miksi helvetissä otan tämän asian näin raskaasti ja henkilökohtaisesti. Miksi tuntuu niin pahalta vaikka kaikki on hyvin?

Oma kroppani ja vauva ovat siis asiasta aivan yhtä mieltä, maidontulo on kysynnän puuttuessa lähes loppunut eikä vauva sitä kaipaa. Äidin korvien väli vain tulee hiukan jälkijunassa! Hetken aikaa yritin maidontuloa ylläpitää pumppaamalla, mutta minulla se ei vain toiminut. En missään vaiheessa ole pumpulla saanut maitoa talteen kuin muutamia hikisiä millejä, silloinkaan kun vauva niistä vielä söi masunsa täyteen. Vitsinä miehelleni heitinkin, että nyt ymmärrän spermanluovuttajia, on vaikea saada mitään aikaiseksi kun yksin mekaanisesti puurtaa purkin kanssa mielessään vain että purkkiin pitää nyt kiireesti saada jotain :D  On kokeiltu ihokontaktit, rintakumit, olen juonut litratolkulla vettä ja mammateetä, viimeisenä oljenkortena hankin sarviapilakapselit. Olen yrittänyt imettää väsynyttä vauvaa, virkeää vauvaa, nälkäistä, kylläistä ja kaikkea siltä väliltä. Noup. Kun ei heru niin ei heru. Ja toisaalta, miksi pitäisi? Kuten sanottu, toinen meistä on asianlaitaan varsin tyytyväinen. Itsekkäistä syistähän mä en vielä olisi valmis luopumaan meidän kahden välisestä jutusta.

Siellä keskustelupalstoilla notkuessani sain selville muutaman asian: Rinnasta kieltäytyminen on todella yleistä 4-5 kuukautisilla vauvoilla. Lähes jokaikinen äiti syyttää siitä itseään ja siitä aiheutuu äideille suunnatonta surua, ikävää ja pahaaoloa. Ja kaikki me luulemme olevamme asian kanssa yksin, kaikilla muilla imetys sujuu ja kaikki vauvat joudutaan lopulta yksivuotiaina vieroittamaan rinnasta. Minussa on jotain pahasti vialla ja olen huono äiti. Kenenkään muun vauva ei takuulla ole itse itseään vieroittanut alle puolivuotiaana. Joo, eipä.

Ps. Olen pohtinut blogitekstieni otsikointia. Mullahan on tapana otsikoida tekstejä niin, että niistä on usein vaikeaa, jopa mahdotonta päätellä mitä ne pitävät sisällään. Se taas tuottaa hankaluuksia kun lukija etsii vaikkapa googlen kautta tietoa jollakin tietyllä hakusanalla.Tämäkin postaus olisi siis ehkä pitänyt otsikoida "Vieroittakaa äiti rinnasta!" Tai: "Apua! Jäin imetyskoukkuun!" Miten olisi: "Työttömät Tissit"? Toisaalta, voin vain kuvitella hakusanoilla tissit blogiin päätyneiden pettymyksestä venähtäneet naamat :) Mutta jos nyt kuin ihmeenkaupalla löysit blogiini hakiessasi vertaistukea imetyksen loppumisen aiheuttamaan ahdistukseen, niin olen onnistunut! Täällä ollaan! Samassa veneessä :D Virtuaaliset tsemppihalit kaikille "huonoille" äideille <3

Jenni

Unelma rakennettu!

Kun pääsin mukaan Indiedaysin ja K-Raudan järjestämään Kodin unelmia- kampanjaan kertomaan oman aiheeseen liittyvän unelman, ei kauan tarvinnut miettiä mikä se omalla kohdallani on. Unelma on Koti. Oma koti! Itse rakennettu! Tämä talo on minulle ja miehelleni kolmas yhteinen asunto, tytöllemme toinen ja pojallemme ensimmäinen.

Olemme mieheni kanssa molemmat varttuneet lapsuudesta asti omakotitalossa, joten koimme aina että kerrostaloasuminen ja vuokralla oleminen olivat meille vain pakollinen välivaihe. Nuoruudessa tärkeintä tietysti olikin että heti ovesta kadulle astuessa lähellä olivat baarit, ravintolat ja kahvilat.  Puntaroimme sekä valmiin, vanhan talon ostoa, että uuden rakentamista. Kiersimme kymmenissä asuntonäytöissä ja aloimme jo olla aika epätoivoisia, sillä meidän näköistä kotia ei vain löytynyt. Tarjouksiakin tehtiin, mitkä eivät luojan kiitos menneet läpi, sillä nyt saattaisimme asua talossa joka olisi vain "ihan ok". Välillä hautasimme koko ajatuksen, mietimme että "sitten joskus". Se joskus- hetki tuli kun esikoisemme sitten yllätyksenä ilmoitti tulostaan. Oman "oikean" kodin hankkiminen tuntui entistä ajankohtaisemmalta. Talon rakentaminen tuntui ensin ajatuksena pelottavalta. Jotenkin paljon pelottavammalta kuin valmiin vanhan talon osto. Vaikka niinhän se menee, että kun itse tekee, niin tietää tasan tarkkaan mitä minkäkin harkon ja villan alla on! 

Ehdimme käydä useammankin talosuunnittelijan luona, mutta kemiat kohtasivat ensimmäisen kerran vasta arkkitehti Päivi Vuoren kanssa. Omatalojen valikoimasta valitsimme meille pohjaltaan sopivimman talomallin, jota sitten lähdetiin muokkaamaan. Päivi jaksoi loputtomasti kuunnella muutosehdotuksiamme ja toiveitamme, piirsi uudelleen ja uudelleen kyseenalaistamatta tai väheksymättä toiveitamme. Hänestä oikeasti paistoi into ja halu suunnitella ihmisille Koteja, ei vain taloja. Hän auttoi myös näkemään ja hahmottamaan talon sellaisena kuin se tulisi valmiina olemaan, se on joskus haastavaa pelkkää pohjapiirrosta katsellessa :)

1444 neliön tontti löytyi läheltä kaupunkia, kuitenkin sopivan suojaiselta, metsäiseltä ja kallioiselta uudelta asuinalueelta, jossa onkin paljon lapsiperheitä. Alusta saakka oli selvää, että talo rakennetaan itse. Asuinalueellamme ei onneksi ole kovin tiukkoja määräyksiä talojen ulkonäön suhteen, joten saimmekin vapaasti päättää millaisen ja minkä värisen talon haluamme. Päädyimme puurunkoiseen, pulpettikattoiseen valkoisella tiilellä vuorattuun yksikerroksiseen taloon, joka rakennettiin loivaan rinteeseen hiukan eritasoon.
Meillä ei ollut ennestään mitään kokemusta talon rakentamisesta, mutta omat talonsa rakentaneet vanhempamme ja loistava vastaava työnjohtaja olivat korvaamattomaksi avuksi. Itse odotin tyttöämme ja asuin lähinnä yksin kaupungissa koiramme kanssa kerrostalokolmiossamme miehen painaessa pitkää päivää ensin töissä ja sitten raksalla. Työmaalla minusta ei juuri apua ollut, mikä tuntui usein todella turhauttavalta. Päätinkin sitten olla apuna siinä missä voin, leivoin raksalle pullaa minkä kerkisin! :)

Asuinneliöitä on 148. Toiveena meillä oli avara ja valoisa koti, ja siinä olemme mielestämme onnistuneet! Katto jätettiin olohuoneessa ja ruokailutilassa korkeaksi, ikkunoita on paljon ja niiden tuomaa luonnonvaloa on vielä pyritty maksimoimaan oikein sijoitetuilla peileillä. Oikeastaan koko talo makuuhuoneita ja saunaosastoa lukuunottamatta on avointa tilaa. On toki asioita ja valintoja jotka nyt tekisimme toisin, mieli ja maku muuttuvat vaikka suunnitteluvaiheessa yritimme tehdä mahdollisimman ajattomia valintoja ja kauaskantoisia ratkaisuja. Suunnitteluun käytettyä aikaa ei voi kylliksi korostaa!

Vaikka meidän kotikaupungissamme ei K-Rautaa olekaan, siellä tuli usein käytyä matkankin päässä hakemassa raksalle tarvikkeita ja myöhemmin pintamateriaaleja. Valikoima oli hyvä ja palvelu myös! Omatalot kuuluvat myös K-raudan valikoimaan.

Vaikka talonrakennus oli todella rankkaa aikaa meille kaikille, en vaihtaisi sitä mihinkään. Olen iloinen että uskalsimme ryhtyä siihen. Tässä talossa on jo ehditty viettää monet kivat juhlat kera ystävien ja sukulaisten, mutta ennenkaikkea täällä on eletty sitä parasta, ihan tavallista lapsiperheen arkea <3 Talo on edelleen meillä vaiheessa, piha laittamatta ja sisälläkin vielä riittää duunia. Mutta olemme kodistamme ihan eri tavalla ylpeitä ja kiitollisia kuin jos joku toinen olisi tämän rakentanut. Lisää kuvia meidän kodista löytyy tunnisteen "oma koti"- alta :)

Haluankin rohkaista kaikkia tavoittelemaan omaa kodin unelmaansa, oli se sitten se oma talo, pieni pintaremppa tai vaikka ulos nikkaroitu pihakeinu jossa ottaa kesällä pienet päikkärit ilta-auringossa! K-raudasta saa apua ja neuvoja unelman toteuttamiseen ja osallistumalla kilpailuun voi voittaa vielä pääomaakin sen toteuttamiseen. K-raudan Facebook- sivulla voit osallistua "Mistä unelmoit kotonasi"- kilpailuun, jossa palkintona jaetaan viisi sadan euron lahjakorttia K-rautaan. Kilpailu on voimassa 10.3- 16.4.2014.

Unelmat on tehty toteutettaviksi!


- Jenni

10 DIY- juttua | haaste

Jo aikapäiviä sitten Image IMAGE black and white- blogista haastoi esittelemään omin sanoin ja kuvin kodin DIY- juttuja. Vähän nolottaa, koska olen niin sikalaiska toteuttamaan näitä haasteita vaikka niitä on aina niin kiva saada! Mutta nyt niihin itsetehtyihin juttuihin, niitähän riittää :) Osa näistä on monen mielestä varmaan turhaa näpertelyä eikä mitenkään vau- juttuja, mutta pointtina näissä onkin nimenomaan tehdä itse, eikä ostaa valmiina kaupasta. Listaan tähän muutamat, joukossa all-time-favorite: Itsetehty sängynpääty. Se keikkuu kuukaudesta toiseen blogini hakusanojen kärjessä, eikä ihme. Pääty on näyttävä, edullinen ja superhelppo toteuttaa :)

1. Keinonahkainen sängynpääty

 

2. Betonijuttuja 

 3. Vauvan sänkyyn täkki, tyyny ja petivaatteet

4. Lastenhuoneen satupuu ja vauvan mobile

5. Viirinauha

6. Köyhän naisen "David Ehrenstråhle Guide to Manhattan"

7. Jouluoksa

 8. Adventtikynttelikkö

9. Esillepanoalusia kehyksistä

10. Betoni- look alike- seinä maalaten

Listaan voisi lisätä vielä tauluja, lastenhuoneen virkatun maton jne... Tykkään tosi paljon tehdä itse ja haaveena olisikin sellainen tila, jonne saisi hyllyille siististä esille kaikki välineet ja tarvikkeet. Siellä voisi rauhassa maalata ja tuunata :) Työn alla sellainen tila onkin, jospa se joskus jopa valmistuisi! Kiitos vielä Imagelle haasteesta! <3

Keskiviikkoterkkusin,

Jenni

Ympäri mennään ja yhteen tullaan!

Heippa!

Meille muutti viimeviikolla pieni, hiukan kitukasvuinen hortensia. Siinä se nököttää keittiön pöydällä betoniruukussa :) Vähän suurempaa yksilöä olisin kaivannut, mutta koitetaan nyt ensin pitää tämäkin hengissä! Tykkään kyllä noista Granitin betoniruukuista, ne on niin kivan rouheita.

Meillä oli eilen Sisun viisikuukautisneuvola ja pikkuinen sai taas kolme rokotetta kerralla :/ Eilisen oli aika kärttyinen, mutta tänään taas jo oma aurinkoinen itsensä :) Kääntymään vauva oppi sunnuntaina, voi sitä onnistumisen riemua kun vihdoin pääsi ilman apuja vatsalleen! Kehitys on kyllä viime kuukautena ollut muutenkin hurjaa, neljässä viikossa kasvuakin oli tullut +4cm ja 1.1kg lisää. Oma maitoni ei ole enää aikoihin riittänyt poitsun tarpeisiin ja kiinteät meillä aloitettiinkin jo himpun vajaa 4 kuukautisena. Hyvällä ruokahalulla on Sisu vedellyt kaikki pöperöt ja mössöt joita äiti on nenän eteen kiikuttanut :D Viikonloppuna kahvipöydässä mussutti jopa korvapuustia. Kohta se jo kävelee ja menee kouluun, nyyh! 

Meillä on ollut tähän mennessä kyllä onni matkassa vauvan kanssa, mitään isompia sairasteluita ei ole ollut, eikä ruoka-aineet ole aiheuttaneet allergiaa. Tämä ei suinkaan ole meille itsestäänselvää, esikoisella oli paha maitoallergia ja refluksi, vauva-aika oli sen vuoksi aika kamalaa. Syitä vauvan oksenteluun ja kipuiluun ei tahdottu löytää millään ja oireita väheksyttiin perusterveydenhuollon puolella. Onneksi tajusimme viedä lapsen lopulta lasten allergologian erikoislääkärille Erkka Valovirralle ja saatiin apu pienelle! Nykyisin maitoallergia on enää ikävä muisto :) 

Sellainen päätön ja hännätön postaus tähän väliin. Otsikko, kuva ja teksti eivät liittyneet toisiinsa juuri millään tavalla, hehhee!

Aurinkoista ja keväistä viikonalkua :)

Jenni

Mansikoita ja samppanjaa lähtee...

Täällä on tämä viikonloppu vietetty talkoiden merkeissä, meillä oli takapihalla rästissä kahden myrskyn kaatamat isot puut jotka eilisen ja tämän päivän aikana saatiin vihdoin klapeiksi! Hyvä fiilis :) Ihanaa kun molempien vanhemmat on aina valmiina tulemaan auttamaan, lyhyelläkin varoitusajalla. Talkoot järjestettiin nyt, kun alkuviikolla oli vielä niin ihanan keväiset kelit, mutta tottakai tämä viikonloppu sitten meni lumi- ja räntäsateessa :D

Mutta siihen tärkeimpään asiaan, kenelle teistä lähtee ihana Victoria's Secret hemmottelulahja...? Arvontaan tuli tosi kivasti kommentteja, mahtavaa! Olisin mielelläni arponut näitä enemmänkin :)

Lahjomaton mieheni arpoi voittajan ja ihana naisellinen luksustuoksu lähtee seuraavan kommentin jättäneelle:

Kahdella mukana <3 En olekaan koskaan päässyt kokeilemaan Victoria's Secretin tuotteita, eli toivottavasti on onni myötä :)

Ja olihan se onni myötä! Tämän kommentin jätti Tiina L, joka oli kisassa mukana kahden arvan taktiikalla ;) Onnea Tiina!! Laitan sulle sähköpostia niin pääset nauttimaan mansikoista ja samppanjasta mahdollisimman pian! :)

 Vähän tylsää kirjoittaa tällaista kuvatonta postausta, mutta kamera ei ole laulanut koko viikonloppuna. Instagramissa sentään on viikonlopultakin muutamia kuvia, blogi löytyy nimellä Casablancogram. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, meillä luvassa muun muassa 5kk neuvolaa :)

Terkuin, Jenni

Strawberries&Champagne | Victoria's Secret- arvonta!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! :)

Ihanaa Naistenpäivän aamua!

Naistenpäivän kunniaksi halusin muistaa ja kiittää teitä mahtavia blogiani lukevia naisia!! Olen jo tämän vuoden aikana ehtinyt saada teiltä lukuisia, mieltä lämmittäviä kommentteja ja koskettavia sähköpostiviestejä. Otitte hienosti vastaan lastenvaatekirppiksen, en olisi koskaan uskonut saavani pienille, rakkaille vaatteille uusia koteja niin nopeasti! Saan teiltä paljon tsemppiä ja kiitosta niin virtuaalisesti täällä blogistaniassa, kuin oikeassa elämässä kasvokkain. 

Vaikka tämä vuosi onkin ollut postausten suhteen hiljaisempaa täällä blogissa uuden kiireisemmän elämäntilanteen vuoksi, kävijämäärät ovat pysyneet vähintäänkin ennallaan, jopa kasvaneet. Samoin teitä lukijoiksi kirjautuneita on koko ajan enemmän, niin täällä blogissa, kuin blogin Facebook- sivuilla ja Instagramissa. Se tuntuu tosi kivalta! Kiitos siitä! <3 Juuri sen vuoksi yritän ehtiä blogin pariin edes kerran viikossa, vaikka arki olisi kuinka hektistä tahansa. Blogin päivittäminen on minulle rakas harrastus, hetken lepohetki arjesta, omaa aikaa.

On ihanaa ajatella voivansa antaa jollekin toiselle saman lepohetken, breikin arjen kiireistä- minun blogini parissa. Kuinka te siellä päässä illalla saatuanne lapset nukkumaan avaatte koneen ja uppoudutte hetkeksi ihan muihin juttuihin. Tai pitkän työpäivän jälkeen otatte viereen kupin kuumaa ja tulette katsomaan mitä tänne kuuluu. Ehkä haette vinkkejä oman kodin sisustukseen, tai tulette kurkkaamaan mitä siihen herkulliseen Intialaiseen possupataan taas tarvittiinkaan? Olen etuoikeutettu päästessäni mukaan niin monen teidän elämään, siihen yhteen tärkeimmistä hetkistä päivässänne, teidän omaan aikaanne. Kiitos!

Haluaisin nostaa teidän kaikkien kanssa maljan shampanjaa ja mansikoita, mutta koska se ei ole mahdollista (ja osa teistä lukijoista on vielä alaikäisiäkin), keksin toteuttamiskelpoisen kiertotien. Eilisen postauksen herkut  eivät olleet ainoat mitä NordicFeelin paketista paljastui, tilasin nimittäin vielä teille ihanille lukijoille Strawberries&Champagne- vartalotuoksun arvottavaksi! Tässä Victoria's Secretin hedelmäisessä vartalosuihkeessa hurmaa ihastuttavien mansikoiden ja ylellisen samppanjan tuoksuyhdistelmä. Tuote on kevyt ja raikas, ja sopii täydellisesti käytettäväksi sekä iltaisin että päiväsaikaan. Kukapa teistä ei olisi tällaista hemmottelua ansainnut :)

Arvonnan säännöt ovat simppelit. Yhden arvan saat olemalla blogini kirjautunut lukija, yhden extra- arvan lisää saat tykkäämällä blogin Facebook- sivusta. Tähän postaukseen kommentointi toimii arpana, ilmoita kommentissasi monellako arvalla olet mukana.

Siis: kirjautunut lukija + kommentti  = 1 arpa, 
kirjautunut lukija & Facebook-tykkääjä + kommentti  = 2 arpaa.

Lukijaksi voi liittyä kuka tahansa, sinun ei siis tarvitse olla itse bloggaaja! Helpoiten se käy näillä yksinkertaisilla ohjeilla. Tämän asian tiimoilta olen saanut muutaman sähköpostiviestin, joissa on harmiteltu ettei lukijaksi liittyminen onnistu, kun ei ole omaa blogia :) Hallintapaneelin kautta on sitten helppo jatkossa lukea kaikkien seuraamiensa blogien uudet päivitykset, suosittelen tutustumaan! :)

Arvonta alkaa tänään 8.3.2014 ja päättyy 15.3.2014. Blogissa on jatkuvan roskapostitulvan vuoksi kommenttien esitarkistus päällä, joten älkää huoliko kun kommenttinne ei heti näy! Julkaisen ne kuitenkin aina mahdollisimman nopeasti :)


Onnea matkaan ja mitä parhainta naistenpäivää kaikille ihanille naisille!!

- Jenni

* Postaus sisältää mainoslinkin.

Victoria's Secret is now my secret

Superdieetin päätettyäni päätin palkita itseni jollakin ihanalla hemmottelulahjalla. Rakastan hyväntuoksuisia ja kosteuttavia vartalosuihkeita. Niiden aatelia on ehdottomasti Victoria's Secret- vartalotuotteet! Pitkällisen Googlettelun tuloksena päädyin ei vain yhteen, vaan kahteen syötävän herkulliseen salaisuuteen; Pure Seduction- vartalotuoksuun ja Mango Temptation- vartalovoiteeseen. Oi että! Kyllä nyt kelpaa pienentynyttä kroppaa näillä helliä! :)

Tilasin tuotteet NordicFeel- verkkokaupasta, joka mainostaa itseään paremmaksi ja helpommaksi kuin Tax Free. Ja helposti tilaus tosiaan kävikin, sivut ovat näppärät käyttää ja selkeät. Mutta parempi kuin Tax Free...? Tästä kokemuksesta puuttui nyt kyllä tyystin se ihana tuoksuttelu- ja näpräysvaihe mikä Tax Freessä ja kemppareissa on parasta! Plussaa edullisista hinnoista ja toimituskuluista, lisäksi yli 59; arvoiset tilaukset lähetetään postikuluitta. Omaan tilaukseeni sain vielä 5; alennuksen!

 Molemmissa on yhtä makean herkullinen tuoksu kuin pullojen ulkonäöstäkin voi päätellä, olematta kuitenkaan imelä tai äklömakea. Jos tykkäät Escadan kesätuoksuista, uskoisin sinun tykkäävän näistä :) Onko sulla omaa VS suosikkia? Olisi kiva kuulla suosituksia! Tähän liittyen minulla onkin aika kiva ylläri viikonlopulle ja huomiselle naistenpäivälle, pysykäähän kaikki ihanat naiset kuulolla! :)

 - Jenni

* Postaus sisältää mainoslinkin.