11.5.2014

Etuoikeutettu




Viime päivinä (ja öinä) ollaan valvottu. Pienimmällä on korvatulehduskierre ja antibiooteista ripuli. Isommalla on uhmaikä. Ovet paukkuu ja äiti on ihan tyhmä! Eilen pestiin oksennuksesta autoa ja vaatteita.  Normisettiä siis.



Kuinka etuoikeutettu ja onnellisessa asemassa saankaan olla että voin olla jonkun Äiti. Heijata korvakipuista pikkuista uneen, edes pieniksi helpottaviksi torkuiksi. Silittää poskilta harmituksen kyyneleet. Hetki sitten ovia paiskonut uhmis tulee halaamaan. "Äiti, sä oot ihana. Maailman paras ja rakkain!!"




Saan lakata pieniä kynsiä, jokaisen eri värillä. Istua tyttöjen kesken saunan lauteilla kylki kyljessä ja pohtia elämän kummallisuuksia. Innostua yhdessä uudesta ihanasta suihkugeelistä.




Kuinka jonkun silmät syttyvät loistamaan ja suu leviää maailman leveimpään hymyyn vain nähdessään minut.




 Miten näitä pieniä voikaan niin kovin rakastaa? Kuinka ravisuttavan suuri vastuu meille onkaan heitetty? Osaanko antaa näille oikeat eväät elämään?




Eniten toivon lasteni olevan onnellisia. Terveitä, iloisia ja onnellisia. Mihin elämä heidät kuljettaakin. Ja tietävän että äidille voi aina kertoa jos jokin painaa mieltä. Että äiti ei hylkää koskaan, mitä ikinä tapahtuukaan. Peruskallio. Äiti ja isä.




Mutta vielä, vielä haluan pitää teidät tässä ihan lähelläni pitkän aikaa. Halauksesta pois rimpuilevan uhmaikäisen, äidistä läheisriippuvaisen sylivauvan.








Tasan vuosi sitten vietin äitienpäivän aamua hiukan toisissa merkeissä. Makasin sairaalassa tiputuksessa uhkaavan keskenmenon vuoksi ja pelkäsin kuollakseni. Pelkäsin menettäväni sen pienen, joka jo oli hennoin pikkupotkuin kommunikoinut kanssani muutaman kuukauden. Sen pienen, jota oli odotettu jo monta vuotta. Ikävöin siellä maatessani jo olemassa olevaa lastani, jonka tiesin odottaneen pääsevän herättämään äitiä itsetehtyjen korttien ja lahjojen kanssa. Sitä pientä tyttöä, joka ennen sairaalaan lähtöäni oli lukenut satuja sohvalla kivusta itkevälle äidille ja lohduttanut että kyllä se masupipi loppuu, niin multakin on loppunut.




Tänä äitienpäivänä sain kaksin verroin onnitteluja. Itse tehtyjä lahjoja ja kortteja. Kuolapusuja ja tiukkoja halirutistuksia! Viikon varrella tipahtelivat äitienpäiväsalaisuudet yksi kerrallaan :) Viimeinen salaisuus pysyi lähes loppuun saakka, eilen illalla saunan lauteilla se sitten oli pakko paljastaa. Kun jännitti niin kovin että vatsaa nipisteli :) Aamulla olin silti lahjoista niin yllättynyt, kuin en olisi niistä koskaan etukäteen kuullutkaan ;)


Ken on maassa ihanin Äiti- peili


"Äiti, lue se runo sieltä kortin takaa!" Ei äiti pysty ääneen lukemaan. Itkettää liikaa. Hassu äiti!

 


Nyt on masu täynnä miehen tekemää ihanaa ruokaa,  on halittu oma äiti ja "varaäiti" eli anoppi. Kiitos perheelle mahtavasta päivästä :)

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Ja voimia kaikille äideiksi tahtoville, joilla vielä toistaiseksi on syli tyhjä <3

Jenni


14 kommenttia:

  1. Ihana, koskettava teksti. <3
    Kyyneliltä ei voinut välttyä tätä lukiessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Kaikella lapsiin liittyvällä on sellainen vaikutus :)

      Poista
  2. Ihana, kaunis kirjoitus ❤️
    Sellaista se äitiys on, yhtä matkaa kasvetaan lasten kanssa. Ja ihan oman merkityksensä äitiyteen tuo tosiaan se, kun tietää, ettei kyse ole itsestäänselvyydestä.

    Ihan mahtava muuten tuo teidän yhteiskuva : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei lapsia tosiaankaan tehdä, niitä saadaan, jos oikein hyvä tuuri käy. Itsestäänselvää se ei ole :/ Tie äitiyteen on joskus tosi kivikkoinen, joskus jopa umpikuja.

      Tuossa kuvassa oli vappuaatto ja Mandille selvisi juuri että äiti unohti ostaa kaupasta munkit :D

      Poista
  3. Voi kyynel...olipa niin koskettavaa...luin pariin kertaan ja omat muistot tulivat mieleen kun sairaalansängyllä monen keskenmenon jälkeen rakkauspakkaus makasi vierellä ettei nämä helmet ole todellakaan itsestäänselvyyksiä...
    Iloa ja valoa viikkoosi..
    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastoinkäymisten jälkeen paras palkinto koskaan ikinä <3 <3
      Samoin sinne! :)

      Poista
  4. Olipa ihana kirjoitus, kyynel silmässä lueskelin. Ja niin lutuset poseeraajat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs mä oon teitä taas itkettänyt! <3 Pumpsukat on molemmat kokeneita poseeraajia :)

      Poista
  5. Ihana kirjoitus <3..hei jos teillä korvatulehuskierre, elä hyvä nainen syötä vaan antibioottia biootin perään. Meillä saatiin katkastua kierre vyöhyketerapialla. Itsekin syötin ekana lääkkeitä, vaan ku aina uudelleen ni aloin etsiä vaihtoehtoishoitoa ja onneksi etsin, siihen loppui tulehukset. Toki se vaatii yleensä useamman kerran käytön mutta on vaivansa väärti ja pienen elimistöä ei pilata bioteilla. Voimia!

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus ja kuvat <3 Meillä vietettiin sunnuntaina ensimmäistä äitienpäivää, voi että oli kyllä tippa linssissä. Ihanaa myöhäistä äitienpäivää sinne, eikai koskaan ole väärin toisille äideille tsemppihaleja lähetellä. :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)