14.7.2014

Sitku, mutku, nytkö?



Heinäkuun super-kuu


Ähky ja allergia. Olen täällä kärsinyt vähän molemmista. Allergiasta tietokonetta ja kameraa kohtaan sekä ähkystä koskien tätä blogia. Ahdistus on nostanut päätään heti kun edes ajattelenkin tietokoneen avaamista saati kameraan tarttumista. Blogin ulkoasu ja leiska ei ole enää sellainen kuin sen haluaisin olevan (onko se koskaan ollutkaan?) mutta aikaa ja taitoja ei vaan riitä sen muokkaamiseen. Olen tiedostanut entistä selkeämmin etten hallitse valokuvaamista, kuvien käsittelyyn edes jotakuinkin julkaisukelpoisiksi menee tuhottomasti aikaa. Jos osaisin säätää jo kuvausvaiheessa valotukset ja muut kohdalleen, muokkauskin olisi paljon helpompaa. Pitäisi alkaa kuvata raakakuvina, perehtyä kameran säätöihin ja opetella uusi muokkausohjelma. Haluanko pitää blogia joka päivittyy ääriharvoin ja on kyllästetty suttuisilla kuvilla? Olen taas jopa pahimman ahdistuksen vallassa harkinnut räjäyttäväni koko shaipan taivaan tuuliin sulkemalla blogin, mutta lopulta tyytynyt vain sulkemaan koneen. Pikaistuksissa tehdyt päätökset harvoin ovat niitä järkevimpiä...

Olen ajoittaen ihan tiedostaen, joskus huomaamattani alkanut sulloa itseäni bloggaajana tiettyyn muottiin. Oletteko huomanneet samaa? Olen alkanut otsikoimaan blogitekstejä minulle ihan vieraalla tavalla, loogisesti, heh. Kuulin että se olisi teille lukijoille mukavampi tapa, jos vaikkapa meidän olohuoneen verhoja koskeva teksti on otsikoitu "Meidän olohuoneen verhot". Minua se vaan ahdistaa, tuntuu teennäiseltä ja typerältä. Olkoonkin että hakukoneet löytäisivät blogitekstin huomattavasti paremmin kun se olisi otsikoitu loogisesti. Välillä taas ajattelen että ketä nyt oikeasti edes kiinnostaa meidän olohuoneen verhot, hitto soikoon?! Ja poistan koko tekstin. 

No mutta. Angsti sikseen. Nyt kun olen oksentanut syvimmät tämän hetkiset tunteeni tähän, (huom. ei kovin syvällistä meininkiä täällä siis) tiedätte ainakin missä mennään ;) Pidän blogin hengissä toistaiseksi, toivon että löydän vielä virtaa muokata tästä mieleiseni, sellaisen minkä parissa oikeasti tekee mieli vähäisen vapaa-aikansa käyttää! Niin minun kuin teidänkin :)

Instania taitaa olla tulevaisuuden blogistania, sinne on jotenkin niin paljon matalampi kynnys ladata huonolaatuisiakin tilannekuvia elämästä, liittää kylkeen muutama sana tai hashtag. Saisinkohan sen saman rentouden siirrettyä vielä tännekin? Instagramin kai pitäisi olla blogia tukeva ja mainostava lisä, ei itse blogi. Te, jotka instagramissa seuraatte, tiedättekin jo että olen kesäni viettänyt metsästäen 40-60- luvun lipastoa aulaan (löysin, hioin, tuunasin = valmis), tein mahtavan wieniläistuoli- löydön, maalasin lastenhuoneen meille ihan käsittämättömällä maalisävyllä, käytiin lintsillä, ostin facebook- kirpparilta parilla hassulla eurolla ihania kristallilaseja ja niin edelleen. Joten ehkä mä nyt teen niinkuin hyvältä tuntuu, jatkan samaan malliin ja odotan sitä inspistä panostaa myös tähän varsinaiseen blogiini! Onhan se minulle kuitenkin niin rakas. Ja te lukijat niin tärkeitä että pieni tietoisku bloggaajan mielentilasta taisi olla ihan perusteltua :)



- Jenni


Ps. koska olen kameralle allerginen, tässä postauksessa on miehen ottama kuva viimeaikoina taivaalla möllöttäneestä kuutamosta! Sopii aiheeseen, mäkin olen niiiiin kuutamolla ;)



2 kommenttia:

  1. Mä niin jaan tuon tunteen! Jotenkin ei vain nyt pysty. Olo on niin lamaantunut, että bloggailut on jääneet aika vähiin. Ehkä nyt pienen innostuksen inspiroimana saan taas jotain aikaan kotonakin, katsotaan miten käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on siihen kyllä painavampi syykin kuin mulla :/
      Mua vaan ahdistaa tyhmät pikkujutut! Mutta anyway, oli kyseessä sitten isompi tai pienempi ahdistus niin kyllä se blogista väkisinkin heijastuu. Mä e ainakaan ole sellainen ihminen joka jaksaisi blogissa teeskennellä huoletonta jos jokin painaa.
      Toivotaan inspiraatiota meille molemmille! :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)