29.9.2014

Mammat ajan hermolla





Omat isovanhempani ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen jo todella kauan sitten, olin itse silloin vasta lapsi. Kuitenkin, yhä vieläkin, saatan nähdä yöllä unta jossa olen äitini puolen mammalla ja papalla. Unet ovat todella eläviä ja niin täynnä muistoja että sydän on pakahtua ikävästä herätessä. Voi kunpa ei olisi tarvinnut vielä herätä! Muistan tumman jykevän kirjahyllyn, hyllyssä mustavalkoiset maalaten ehostetut vihkikuvat ja raksuttava kaunis kultainen vuosikello. Keittiössä ikkunalla auringon paahtamat kaktukset elämää nähneissä ruukuissaan. Tiskipöydällä Lemon Juice & Glycerin, siinä alkuperäisessä metallituubissa, muistatteko? 

Sohva on unessani sammaleenvihreää vakosamettia ja siinä on koristeena oranssi- mustia ryijytyynyjä. Oliko se sohva vihreä?  Luulen niin. Parvekkeen edessä oli lattialla ruukussaan valtava kiinanruusu. Muistan pienen kylpyhuoneen ja siellä olevan ammeen, johon pääsin polskimaan heti mammalle ja papalle mennessä. Vastapäätä kylpyhuonetta oli kaapistot, joiden alimmalla hyllyllä oli korissa tyhjiä Yves Rocherin suihkugeelipulloja, ne olivat mitä parhaimpia kylpyleluja. 

Isän puolen isovanhempani olivat eronneet jo aikoja ennen syntymääni, mutta molemmat olivat paljon meidän lastenlasten kanssa tekemisissä. Isän puolen mammalla oli aina kotona kauniissa kristallimaljassa Kettu- karkkeja ja Omareita. Mammalla oli ihania mekkoja (en itseasiassa koskaan nähnyt hänellä pitkiä housuja, päällä oli aina mekko!), joita saimme kokeilla. Mekot olivat pikkuruisia ja niin oli mammakin. Mamma leikkasi aina ruuan kanssa ruisleivästä pitkiä, ohuita siivuja, suupalaleipiä. Nyt niitä sanottaisiin tapaksiksi. Mamma lauloi ja tanssi usein. Keittiössä oli vanha musta, rautainen Singer jota oli hauska jalalla polkea!

Pappa oli kova reissaamaan ympäri maailmaa. Hyllyssä oli mitä ihmeellisimpiä matkamuistoja :) Joulun alla pappa pyöräytti valtavan piparitaikinan ja kutsui suvun lapsenlapset "pipparitalkoisiin". Pipareita leivottiin kasapäin eikä pappa koskaan kieltänyt syömästä taikinaa. Papan vessa oli kauttaaltaan tummanpuhuva, kaakelitkin olivat kiiltävän mustat. Sen näköinen WC olisi tänä päivänä uskaliaan sisustajan tyylikäs valinta!




Mikä siinä onkin, että kaikki mummolamaisuus on viime aikoina ollut kovassa nosteessa? Se alkoi jostakin, joka kiteytettiin sanaan kotoilu. Yhtäkkiä in olivat korvapuustit ja karjalanpaisti, itsekudotut villasukat ja marjastus. Sitten se alkoi levitä uutuuttaan kiiltäviin ja high- techilla kyllästettyihin koteihin. Haluttiin kerroksellisuutta. Ei uutta mummolaa, mutta uuden ja vanhan sopuisaa sekoittamista. Kuumaa kamaa ovat aidot vintagehuonekalut, senkit, piirongit, wieniläistuolit. Kaikki se, mitä ei valmiina kaupasta saa. Kuka tahansahan periaatteessa voi sisustaa kotinsa kopioimalla kaiken joltakin toiselta. Kun kaikki on kaikkien saatavilla (jos unohdetaan rahallinen puoli), arvoon arvaamattomaan nousevatkin uniikit ja vuosia vanhat tavarat, parhaimmillaan vuosikymmeniä suvussa kulkeneet. Sellaiset, joita ei kaupasta rahalla saa.

Meillä kerroksellisuus sisustuksessa näkyy aulan vanhana lipastona, lasikaapissa olevina perittyinä kristalleina ja vintage- sampanjalaseina, wieniläistuoleina ja lastenhuoneen räsymattoina. Tästä lasikuvusta tuli mieleen oma mummola ja kirjahyllyssä raksuttava vuosikello. Kaktus sen sisällä kolhiintuneessa kupariastiassaan on kuin suoraan mummolan ikkunalta. Tuikkulyhty on köyhän naisen kubus, Jyskistä. (Onneksi kuitenkin esikuvastaan tarpeeksi kaukana.) ;)


Ps. Tajusinpa juuri lastenhuoneen räsymatot mainitessa etten ole uudesta lastenhuoneesta ottanut vielä kuvia! Täytyykin laittaa täydellisen muodonmuutoksen kokeneen lastenhuoneen postaus työn alle ;)

Aurinkoista alkuviikkoa!
Jenni



6 kommenttia:

  1. Viherkasvit, nousevaa mummoilua sekin. Itsekkin siihen syylistynyt pikku hiljaa. Mun mummolla oli pitkä kukkapöytä ikkunan alla joka oli täynnä viherkasveja, sitten oli amppeleita ja seinää pitkin meni joku kasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten ne viherkasvit mummoloissa pysyykin hengissä vuosikausia! Älytöntä :D Siinä on tavoitetta kerrakseen :)

      Poista
  2. Tämä oli niin ihana juttu! Minusta kerroksellisuus on ihanaa ja antaa kotiin paljon lämpöä ja tunnelmaa. Vanhat tavarat henkivät ihania muistoja ja juurikin sitä vanhaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Vain uusilla kalusteilla ja tavaroilla sisustettu koti näyttää kyllä upealta, mutta kun wow- efekti hälvenee, huomaa että siinä se sitten olikin. Uutuuttaan kiiltävästä puuttuu kaikki tarinat ja historia. Mutta onhan makuja monia!

      Poista
  3. Voi kun oli ihana lukea tätä postausta. Mummot ja papat<3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)