Jouluinen sisustusilta Hushållskassa

Tämä postaus onkin meinannut ihan unohtua! Sain kutsun paikallisen sisustusliikkeen Hushållskan , ravintola Köökin ja kauneushoitola Henriettan yhdessä järjestämään hemmottelevaan iltaan, joka järjestettiin viikko sitten. Hushållskan liikkeeseen oli katettu tarjolle paikallisia Jokioisten Kartanon meijerin juustoja, hyviä viinejä, keksejä ja Pentikin ihania hilloja. Tapahtuman organisoineet naiset olivat järjestäneet upean arvonnan ja jokaisella oli myös pukin konttiin ihania lahjavinkkejä: Shamppanjatastingia, viskinmaistajaisia, ihoa hoitavia luksusjoulukalentereita, tuoksuvia sisustusjuttuja ja Noa Noa:n vaatteita... Ässänä hihassa oli näiden taitavien naisten yhdessä kehittämä liikeidea! Jatkossa tämän kolmen yrittäjänaisen tehopakkauksen voi kutsua illanistujaisiin, yritystilaisuuteen tai vaikkapa tyttöjen iltaan kertomaan pukeutumiskoodeista, kattauksesta, ihonhoidosta, meikeistä ja mistä tahansa juhliin liittyvästä :)

 

Kanta-Häme on viimein saanut oman maakuntaruokakirjansa, joka oli myös tilaisuudessa esillä. Häme a'la carte- kirjassa resepti muun muassa Sibeliuksen viskikakkuun! Reseptejä maakunnan keittiömestareilta, paikallista lähiruokaa hyödyntäen. Hyvä lahjavinkki kulinaristille vaikkapa yhdessä Jokioisten Kartanon meijerin juustojen kanssa!

Hushållskan kaksikerroksinen liike oli puettu kotoisasti ja runsaasti jouluun. Yritin ihmispaljouden keskellä kulkea kameroineni mahdollisimman huomaamattomasti ja kuvatkin napsia niin etten olisi muiden tiellä ja että saisin rajattua kuvista vieraat pois. Kuvasaldo siis jäi pieneksi, sillä taisin itsekin keskittyä enemmän nauttimaan hyvistä tarjoiluista ja ihanan lämpimästä tunnelmasta! :) Hushållskan joulu on lumivalkoinen, hopeanhohtoisena kimalteleva tai punaisen ja kullan lämpimissä sävyissä hehkuva. Yhtä kaikki, jokaiselle varmasti jotakin! Pidit sitten perinteisestä punaraidallisesta, piparkakun tuoksuisesta joulusta tonttu-ukkoineen tai modernimmasta tähtikuosein, pallovaloin ja näyttävin Lene Bjerren joulukoristein viimeistellystä joulusta, löydän täältä varmasti omasi.

Vaikka minua vielä aamulla harmitti etten päässyt mukaan samana iltana Helsingin Stockmannin bloggaajille järjestämään sisustusiltaan pitkän välimatkan vuoksi, niin eipä harmittanut enää illalla! Heräsi taas vahva ylpeys oman seudun osaavia yrittäjiä kohtaan <3 Ja tapasinhan minä silti erään blogikollegankin, terkut vaan Peltotien päässä Päiville! Oli kiva nähdä viimein ihan livenä :)

Suosittelen ehdottomasti seuraavalla Forssan visiitillänne pistäytymään Tiinan kertakaikkisen ihanassa liikkeessä Wahreninkadulla aivan keskustassa! Jo itse liike kaksikerroksisessa vanhassa vaaleanpunaisessa puutalossa on aivan satumaisen kaunis ja pullollaan kaikkea ihanaa :)

- Jenni

Svetlana Rönkkö kävi Lidlissä

Harasoo! Facebookin kautta blogia seuraavat tietävätkin jo eilisestä Lidlin reissusta ;) Tässä vähän taustaa ärsytystä herättäneestä habituksesta, joka siis ylitti erään vanhemman herrasmiehen sietorajan! Teille, jotka eivät Facebookia seuraa, eilinen päivitys kuului siis näin:

Tänään Lidlissä kuultua;
"Eiks noi ryssät ymmärrä pysyä Venäjällä?"
Ja tämä retorinen kysymys koski siis minua ja oli esitetty suomalaisen herrasmiehen toimesta mätsäävässä tuulipuvussa vieressä taapertavalle daamille. Valistin siinä sitten lapsiani kuuluvasti ja selkeästi Suomen kielellä että juntit tunnistaa hajusta ja tyylitajusta! Ehkä vahan tuhmaa, en tiedä ;)

Eilen siis lapsieni kanssa kaupassa käydessäni onnistuin ihan vain ulkoisella olemuksellani ärsyttämään erästä ihmistä noin paljon. Kipakka vastaukseni tuli suustani hetken mielijohteesta, sillä onhan nuo hetket nyt vaan niin sydäntä lämmittäviä. Kun pääset oikein olan takaa verbaalisella avokämmenenellä ohjeistamaan moukkamaisesti käyttäytyvää ihmistä. Sen jäljiltä tuulipukupariskunnan naamojen värikin mätsäsi yhteen, olivat (noloudesta? nöyryytyksestä?) yhtä punaisia molemmat. 

Kerta ei kuitenkaan ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kun minua luullaan venäläiseksi, eikä sitä todellakaan tuoda esille positiivisessa mielessä. Tätä edellinen kerta oli muutama vuosi sitten Lappeenrantalaisella huoltoasemalla, jonne olimme pysähtyneet kotimatkalla. Odottelin tyttömme kanssa miestäni vessasta ja ohitsemme kulki suomalaisäiti tyttärensä kanssa. "Vahdi laukkuas, tossa on venäläisiä." Hetken ympärille katseltuani tajusin olevani siinä kaksin lapseni kanssa, joten ei ollut epäilystä ketä hän tarkoitti. Ironista, että ainakin vielä tuohon aikaan juuri niillä pelätyillä venäläisillä oli rahaa niin paljon, ettei heidän tarvitsisi varastaa kenenkään laukusta yhtään mitään...

Luulen että kaikki sai alkunsa tuosta yli kymmenen vuotta vanhasta takista. Se ei jostakin syystä kuulu omiinkaan suosikkeihini, mutta eilen kuitenkin kaikkien talvitakkien ollessa varastossa, päätin kaivaa sen "en tiedä mitä näille tekisin"- vaatteiden kasasta ja laittaa kauppareissulle päälleni. Takki on joskus ajat sitten ostettu Tukholman H&M:stä ja olen sitä pitänyt vain muutamia kertoja. Se on ihanan lämmin ja pehmeä, mutta sen pallomainen ja pörröinen muoto ei imartele kenenkään vartaloa. Sen auliisti myönnän. Jostakin syystä en kuitenkaan ole siitä halunnut luopua, vaan aina olen sen kirppiskasasta viime hetkellä napannut pois. Jos vielä sittenkin joskus... En kuitenkaan arvannut että se päälläni saan ajettua jonkun suorastaan raivon partaalle maitokauppareissullani.

 Episodi ei jättänyt mitään traumoja, eikä edes suututtanut, lähinnä ärsytti ja huvitti. Onneksi lapseni eivät äijän puheita kuulleet eivätkä varmaan edes olisi ymmärtäneet, olisi ollut vaikea selittää viisivuotiaalle mikä on "ryssä" ja mikseivät he joidenkin milelestä saisi käydä täällä kaupassa. 

Tajusin kuitenkin, että tuon tuulipukupariskunnan tuomitseminen olisi minulta tekopyhää. Enhän voi tietää mitä kokemuksia heillä on venäläisistä, varmasti jotain huonoja. Myönnän itsekin pitäväni laukustani tiukemmin kiinni kaupassa, jos viereeni pelmahtaa romaniseurue. Tunnen turvattomuutta alikulkutunnelissa maahanmuuttajajengin välistä kulkiessani. Nämä tunteet pohjautuvat omiin huonoihin kokemuksiin. Ystäviäni on raiskattu ja pahoinpidelty maahanmuuttaneiden somalien toimesta, työpaikaltani on varastettu tavaraa röyhkeästi nenämme edestä mustalaisten toimesta. Yksi tai kaksi mätää omenaa pilaa koko sadon, niinhän sitä sanotaan. Mieleeni ei kuitenkaan tulisi kovaan ääneen tuoda julki negatiivista kantaani näihin ihmisryhmiin. Ystäväpiiriini kuuluu maahanmuuttajia ja syntyperäisiä romaneja. Näiden ihmisten seurassa kuitenkin tunnen oloni turvalliseksi ja uskoisin heidän käsiinsä huolehdittavaksi tarpeen mukaan omaisuuteni tai vaikka lapseni. Ilman epäilyksen häivääkään. Mutta minä tunnenkin heidät. Heidän taustallaan ei ole minulle merkitystä, ei positiivisessa eikä negatiivisessa mielessä, kuten ei omalla taustallanikaan heille. Tämä minut lokeroinut mies ei minua tunne.

Mitä tästä nyt sitten opin, mikä oli se kuuluisa punainen lanka tässä postauksessa? Ei mikään! Takki pääsee luultavasti edelleen silloin tällöin päälleni herättämään pahennusta. En ole itsekään sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat hyviä ja rehellisiä, oli heidän syntyperänsä sitten mikä tahansa. Onko siis pienempi paha olla salaa vähän rasisti kuin täysin avoimesti ja kovaan ääneen? Minun mielestä kyllä. Ehkä tällä jutulla peräänkuuluttaisin yleisiä käytöstapoja. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta jonkunlaiset tavat muita ihmisiä kohtaan pitäisi olla. Ei mulla muuta. Peace, love & rock'n roll! 

Ehka vahan tuhma

- Jenni

Joulukortit Kaarnalaivasta

Nyt on kuulkaa tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. Tänä vuonna meillä ei stressata joulukorteista, ei kiusata korttikuvauksilla lapsia tonttulakit päässään, eikä hiki hatussa askarrella kortteja luovuuden loistaessa poissaolollaan. Myönnän kyllä joskus nauttineeni korttien askartelusta iltamyöhällä, kynttilänvalossa höyryävän glögimukillisen kanssa. Mutta tänä vuonna huomaan harteilleni kasaantuneen yhtä sun toista painolastia, enkä halunnut mihinkään jouluun liittyvään yhdistää yhtäkään negatiivista tai raskasta ajatusta. Kun huomasin ahdistuvani ajatuksesta keksiä aiheet tämän vuoden kortteihin ja keksiä aika jolloin ne väkertäisin, en miettinyt hetkeäkään kun löysin tieni Kaarnalaivan verkkokauppaan. Nähdessäni kauniin yksinkertaiset mustavalkoiset sarvipääaiheiset kortit, naputtelin tilauksen menemään. Huh! Jopas helpotti :)

Sen verran Martha Stewartia minussa kuitenkin elää, että hiukan noihin kortteihin oli oman käden jälkeä laitettava mukaan. Liimasin korttien päälle hopean värisillä ääriviivatarroilla hyvän joulun toivotukset ja vielä muutamia pikkuruisia kimaltavia tähtiä. Kaarnalaivan valikoimissa oli useitakin yksinkertaiseen mustavalkoiseen makuun sopivia korttivaihtoehtoja. Myös nuo paketissa mukana tulleet jouluaaton päivämäärää kuvaavat kortit olivat hyvin mieluisia! Kiitos niistä Kaarnalaiva :) Nyt vielä ostoslistalle postimerkit ja sitten nämä saakin sujauttaa postin punaiseen joulukorttikuoreen ja viedä postiin. 

Joko teillä on joulukortit hankittuina tai työn alla?

Stressivapaata perjantaita!! :)

- Jenni

Adventtikynttelikön aika

Hei, tajusin just että eka adventtihan on täällä ihan justiinsa!! Niinkuin ajatuksissa olikin tälle joululle rykäistä joku uusi ihana kynttelikkö, niin meillä taidetaan sittenkin mennä viimevuotisella, hyväksi havaitulla :)

 

 

 

Tämä kynttelikkö valmistuu todella helposti: Tarvitset neljä lasipulloa, itse käytin kuohuviinipulloa, glögipulloa ja viinipulloja. Tykkäsin siitä, että kaikki pullot olivat erinäköisiä ja kokoisia. Etiketit poistetaan ja pullot maalataan mustalla mattaspraymaalilla. Metsästä (=omalta pihalta) hain jäkälää, sammalta ja puolukanvarpuja, jotka asettelin pullojen lomaan kauniille metallitarjottimelle. Pulloihin laitoin vielä neljää adventtia merkkaavat numerolaput kaulaan, ne ovat IKEAn valmiita pakettikortteja. 

Lisäyksenä tähän viimevuotiseen meidän tämänvuotinen tulee olemaan astetta hienostuneempi ja monin verroin käytännöllisempi, kiitos Havin :) Sain nimittäin blogiyhteistyön merkeissä Havilta pullokynttilänjalkoja. Ei enää kynttilöiden veistelyä!

Suuri kiitos muuten kaikille teille mahtaville tsemppareille edelliseen postaukseen liittyen! <3 Blogikin on viettänyt tahatonta hiljaiseloa kun laitoin tuulemaan järjestelyiden kanssa. Kaasot on kainosti (heh!) pyydetty tehtäväänsä ja he ovat suostuneet, erinäisiä hankintojakin häihin liittyen on tullut tehtyä. Tänään tilasin mm. hunnun! Ehdinpä kaiken härdellin keskellä eilen vielä pyörähtää yhden kaasoni kanssa paikallisen ihanan sisustusliikkeen jouluisessa hemmotteluillassa. Kamerakin oli mukana, katsotaan josko niistä saisin jotain julkaisukelpoista aikaan. Ja tapasinhan siellä tutun bloggaajankin, Peltotien päässä Päivin! Oli tosi kiva tavata vihdoin ihan livenä kun kerran samoilla kulmilla asutaan :)

 Eikä illalla harmittanut kyllä enää yhtään että pitkän välimatkan vuoksi jouduin jättämään väliin samana iltana järjestetyn Helsingin Stockmannin bloggaajaillan :) Kyllä meillä vaan osataan täällä pikkukaupungissakin!

Ihanaa huomista (lapsen oikeuksien-) päivää teille jokaiselle! <3

Jenni

#hästäg #hääahdistus!

Se tuli ihan puskista. Yhtäkkiä, lähellä keskiyötä, juuri tietokonetta kiinni laittaessa. Hyppäsi silmille varoittamatta. Hääahdistus. 

Olen kirjautunut muutamaan hääblogiin lukijaksi jo joskus pari vuotta sitten. Silloin kun häitä alettiin suunnittelemaan, ennenkuin ihana yllätys, nyt jo yksivuotias Sisu-poikanen, ilmoitti tulostaan. Alun alkaen meidän oli siis tarkoitus mennä naimisiin viime kesänä 2014, mutta kuinkas ollakaan, oli vähän muuta :D Ja koko ajan tuntuu että olisi jotain vähän muuta: liian vähän aikaa, liian vähän rahaa, liian vähän hermoja. Olemme jo pohtineet josko siirtäisimme häitä sittenkin vielä vuodella eteenpäin. Minun ollessa hoitovapaalla ja pihan kuntoon laittamisen niellessä tuhansia euroja, rahaa ei ole voinut siirtää häitä varten säästöön senttiäkään.

Olemme pyöritelleet ajatusta maistraatista, mutta jotenkin sellainen "ruokatunnilla naimisiin"- tapa tuntuu meistä kovin kylmältä ja käytännölliseltä. Jaksan kuitenkin edelleen haaveilla siitä naisen elämän ihanasta prinsessapäivästä kauniissa puvussa ja kampauksessa, komeasta sulhasesta odottamassa alttarilla ja ikimuistoisista bileistä kera meidän kaikkein rakkaimpien ystävien ja sukulaisten. 

Ja mistä se ahdistus sitten iski? Erehdyin avaamaan erään hääblogin, jossa suunniteltiin jo täyttä häkää 2016 loppuvuoden häitä! Kirkko oli varattu, juhlapaikka samoin, puku mietittynä, pitopalvelut ja bändit varattuina ja krääsää hommattuna laatikoittain. Siinä mä sitten istuin keskellä yötä hyperventiloimassa tietokoneella muun perheen nukkuessa. Päässä alkoi soimaan- ei suinkaan Mendelssohnin klassinen häämarssi- vaan Anne Mattilan Perutaan häät, tarttuvana rallatuksena. Hain kaapista Snickersin ja päätin unohtaa etten viimeisten labratulosten mukaan saisi enää syödä maitotuotteita ja että mahtuakseni ensi kesänä hääpukuuni minun pitäisi laihduttaa.  Joten nyt ahdistaa. BIG time.

Olen nähnyt painajaisia joissa häämme muistuttavat Tuksun häitä kaikessa karmeudessaan, sellaisia joista herää omaan huutoonsa kylmä hiki otsalla. Eihän sen tältä kuuluisi tuntua? Kaikki väittävät että häissä parasta on juuri se ihana häiden suunnittelu? Todellako?! Niinpä taas jälleen kerran herätän henkiin Pinterestin Wedding- inspiration kansion ja yritän pysyä tolkuissani. Ostan jonkun hemmetin hää-lehden, jossa kerrotaan ranskalaisin viivoin mitä minun olisi pitänyt tehdä jo puoli vuotta sitten. Otan työn alle pitopalveluiden, bändien, häämarssien, vihkijöiden ja valokuvaajien läpikäymisen. Olenko mä nyt oikeasti jotenkin luonnoton morsmaikku, vai onko joku muukin häitä järjestävä uponnut samaan ahdistuksen suohon?

 Ensi kesää odotellessa...

Jenni

* Kuvat lainattu sivustolta someecards.com

Kampausvinkki pikkujouluun

 

Tässä tulisi perjantain kunniaksi viikonloppuun ja pikkujouluihinkin sopiva kampausvinkki!

Olin viikko sitten perjantaina Muotiliike Olivian ja Parturi-kampaamo Tazzin mallina hiusmuotinäytöksessä ja illalla kolme näytöstä vaatteiden vaihtoineen kestänyt, 12 tuntia sitten tehty kampaus, oli yhä edelleen kuvauskelpoinen. Hiukan olivat kiharat loivenneet ja pinnejä noussut puseron pukemisen ja riisumisen myötä kampauksesta, mutta tällä samalla kampauksella mentiin (kehtaanko edes kertoa...) kolme päivää! Hyvin laitettu hius ei missään vaiheessa tuntunut likaiselta eikä kampaus pahemmin edes lässähtänyt. Ensimmäinen päivä mentiin tällä kampauksella, seuraavana päivänä nostelin muutaman kiharan ylös kiinni ja kolmantena päivänä nostin kaikki kiharat ylös ja kiepsautin nutturalle. Kestämään tehty kampaus siis! :) Itse näytöksestä minulla ei kuvia olekaan, mutta myös esittelemäni asu (valkoinen laskeutuva pusero kimaltavine paljettihihansuineen, mustat kapeat housut ja korkeakorkoiset saappaat) oli myös hyvin minun tyyliseni kokonaisuus. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella kivaa vaihtelua normaaliarjen verkkari-ponnari-lookille ;)

Kampauksen teki taitava kampaajani Mari parturi-kampaamo Tazzista, mutta mikäli ranskanletin teko on hanskassa, onnistuu tämä kampaus varmasti ihan itsekin toteutettuna. 

Nosta hiusten päälliosa päälaelle pois tieltä. Aloita tekemällä sivuille kaksi ranskanlettiä päällekkäin tiukasti päätä myöten. Letitys onnistuu paremmin jos suihkutat osioihin hiukan muotoilunestettä tai suolasuihketta. Kiinnitä letit pinneillä. Seuraavaksi kiharra hiukset. Aloita hiusten kihartaminen takaa. Suihkuta osioihin pitoa antavaa lämpösuojan sisältävää muotoilunestettä, esim. Lanza Healing Smooth Thermal Defense Heat Styler. Kiharat voit tehdä suoristusraudalla tai kiharruspuikolla, jolla nämä kiharat tehtiin. Kiharra hiukset kauttaaltaan. Seuraavaksi tupeeraa hiuksia edestä ja päälaelta ja kiinnitä muutamalla hengettömällä. Voit lopuksi vielä haroa kiharoita sormilla auki, kiinnitä kampaus lopuksi suihkaisemalla kosteussuojan sisältävää hiuslakkaa! Seuraavalle päivälle voit antaa jatkoaikaa kampaukselle nostelemalla kiharat pinneillä ylös tai kiepsauttamalla ne huolettoman sekaiselle nutturalle :)

Oikein hauskaa viikonloppua teille!

Jenni

Loppusyksyn tunnelmallinen kahvihetki

Meillä rakastetaan kynttilöitä. Lämmin suhde kynttilöihin on perua jo lapsuudesta, kotonani on aina poltettu kynttilöitä. Aivan erityisesti muistan joulunajan ja siihen oleellisesti kuuluneet Havin punaiset pöytäkynttilät, sekä juhlavat kruunukynttilät Iittalan Festivo- kynttilänjaloissa. Havin kynttilöillä onkin pitkät perinteet, sillä Havi juhlii tänä vuonna kunnioitettavaa 185-vuotista taivaltaan suomalaisten kotien tunnelmanluojana. Havin kynttilät valmistetaan edelleen Suomen suurimmalla kynttilätehtaalla Riihimäellä, pitkälti käsityönä. Meillä kynttilät kuuluvat juhlahetkiin kesät talvet, mutta varsinkin syksyn iltojen pimetessä kynttilän lämmin tunnelmallinen valo kuuluu jokaiseen iltaan. Sytyttelemme iltaisin lasten mentyä nukkumaan kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin,  lyhtyihin, tuikkukuppeihin, kynttilänjalkoihin. 

Minulla olikin onni päästä mukaan Havin ja Indiedaysin kampanjaan jakamaan teille oma ihana kynttilähetkeni...

Lokakuussa korjattiin puutarhojen viimeiset sadot talteen ennen talven tuloa. Korit notkuivat punaposkisia omenoita, kurpitsoita ja muita satokauden herkkuja. Viikonlopun pihatalkoiden jälkeen katettiinkin sadonkorjuun henkeen tämän vuoden kenties viimeiset ulkokahvit. Porontaljat ja kynttilät loivat lämmintä tunnelmaa syksyn viileyden jo nipistellessä poskia ja sormenpäitä. Kuuma kahvimuki lämmitti käsiä, uunituoreissa kurpitsasämpylöissä ja omenapiirakassa maistuivat syksyn maut. 

Lyhtyihin sytyttelin ruskan sävyjä kauniisti toistavia Havin pöytäkynttilöitä terrakotan, leijonankeltaisen, punaisen ja trendikkään kuparin väreissä.  Havin 185-juhlavuoden uutuusväri kupari on yksi kolmesta juhlamalliston hohtavan helmiäspintaisesta uutuussävystä. Sen satiininen pinta heijastaa erityisen kauniisti valoa muiden kynttilöiden rinnalla. Lyhtyihin saakin enemmän näyttävyyttä erikokoisia ja erivärisiä kynttilöitä yhdistelemällä.

Pihatöiden tieltä pelastin pihamme kalliosta lohjenneen kivilaatan ja katoin sen kahvipöytään alustaksi  lämpökynttilöille. Kattaukseen halusin myös tuoda teeman mukaista tunnelmaa Havin laadukkailla Pihla- lautasliinoilla. Sain ystävältäni korillisen ehkä maailman parhaimpia omenoita, ainakin tyttäreni ne sellaisiksi nimesi, ja korista omenoita kävikin napsimassa tasaiseen tahtiin meidän aikuisten lisäksi myös molemmat lapset. Yksivuotiaan Sisun jäljiltä kahdella pikkuhampaalla puoliksi nakerrettuja omenoita löytyikin sieltä täältä pitkän aikaa :) Punaposkisista, makean mehukkaista omenoista tehty kauratoscakuorrutteinen piirakka maistui pihatöiden jälkeen taivaalliselta ja hauskan keltaiset kurpitsasämpylät olivat erityisesti lasten mieleen :)

Illan lopulta hämärtyessä ja ilman viiletessä entisestään olikin sitten aika kerätä astiat ja siirtyä sisätiloihin. Lyhdyt ja kynttilät jätimme ulos palamaan ja itseasiassa juuri sen illan sinisen hetken aikoihin niiden luoma lämmin kajastus oli kaikkein kauneimmillaan!

Suosittelen tutustumaan Havin sivuilla olevaan kattavaan oppaaseen kynttilöiden turvallisesta polttamisesta. Älä milloinkaan jätä palavaa kynttilää vartioimatta ja polta kynttilää aina palamattomalla alustalla.

Juhlavuoden kunniaksi Havi haluaisi kuulla sinunkin ihanimmasta kynttilähetkestäsi! Kaikkien kynttilähetkensä jakaneiden kesken arvotaan mahtavia palkintoja: 2kpl 300; ravintolalahjakorttia, 30kpl Havi- tuotepalkintoja ja 15kpl Finlayson- tuotepalkintoja. Jaa oma kynttilähetkesi täällä vuoden loppuun mennessä ja olet mukana ihanassa arvonnassa. Täällä voit käydä lukemassa muiden bloggaajien tunnelmallisista kynttilähetkistä :)

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOA!

Jenni

Ps. Sain Havilta vielä itselleni todella näppärät pullokynttilänjalat. Näissä meillä onkin täällä sisällä kruunukynttilät palaneet jo useana iltana, ja tänä vuonna tulenkin pääsemään paljon helpommalla joulunajan DIY- adventtikynttelikkömme kanssa! Ei enää kynttilöiden veistelyä pullonsuuhun sopivaksi, kynttilä istuu tyylikkääseen teräksen väriseen metalliseen pidikkeeseensä kertakaikkisen täydellisesti. <3

Pps. Kurpitsasämpylöiden ja omenapiirakan ohjeen voisin laittaa myös työn alle, jos teitä kiinnostaa kokeilla?