30.1.2014

Tankki täyteen, kiitos!



Täällä on eilen vietetty superdieetin tankkauspäivää, jonka ideana on siis tankata vähähiilihydraattiseen ruokaan tottuneeseen elimistöön paljon puhtaita ja suhteellisen nopeita hiilihydraatteja. Tämän pitäisi buustata aineenvaihduntaa ja sitä kautta saada jämähtäneeseen painonpudotukseen vauhtia. Itse suoritin tankkauspäivän Fitfarmin ohjeiden mukaan, en siis viettänyt ns. herkuttelu- / vapaasyöntipäivää. Aamun aloitin puurolla, jonka söin tuorepuurona. En muutenkaan välitä puurosta, joten minulle se sopii parhaiten kypsentämättömänä. Laitoin yöksi kulhoon hiutaleet, päälle vettä ja hiukan soijamaitoa. Aamuksi neste oli imeytynyt hiutaleisiin ja lisäsin puuroon vielä ohjeen mukaan mansikkahilloa. Kylkeen purkillinen rahkaa ja banaani, voin kertoa että olo oli jo aika piukka tämän setin jälkeen ;)

Tästä parin tunnin päästä söin ensimmäisen aterian, maustamatonta (=suolatonta) kanaa tomaattikastikkeessa, pastaa ja leipää. Tätä hetken sulateltuani olikin välipalan vuoro. Siihen kuului kokonainen patonki, jonka väliin laitoin 100g kalkkunaleikettä ja tomaattia. Hela hoidon huuhtelin alas puolella litralla appelsiinituoremehua. 

kuva: Arla Ingman

Seuraavaksi söin toisen välipalan, hedelmäsalaatin. Pilkoin kulhoon pari mandariinia, banaanin, kippasin joukkoon purkillisen ananasmurskaa ja rahkapurkin. Uhhuh. 

Päivän toinen ateria oli hyvin ensimmäisen aterian kaltainen, samaa ruokaa mutta enemmän. 

kuva: makuja.fi

Iltapalaksi oli luvassa reilu puoli litraa vaniljajätskiä ja mansikkahilloa, jota ei olisi yhtään tehnyt mieli. Kiltisti kuitenkin lapoin jäden hilloineen päivineen naamariin ja kävin sohvalle mahan viereen röhnöttämään kuin ylensyönyt porsas. Olo oli väsynyt ja flegmaattinen, olin saanut aikaan kunnon hiilaripöhnän! :) Mahassa kiersi ja vatsa oli täynnä ilmaa. 


kuva: Pingviini.fi

Aamulla heräsin oikein kunnon hiilarikrapulaan, päätä särki ja vatsa oli sekaisin. Palasin ruotuun innosta hihkuen, kipitin kiltisti rahkapurkilleni enkä aio tätä omituista ihmiskoetta nimeltään tankkauspäivä toistaa enää koskaan! :D Loppuviikkoon mennessä olon pitäisi olla normalisoitunut. Katsotaan oliko tästä leikistä mitään muuta hyötyä kuin inho jäätelöä kohtaan!


Jenni

 

27.1.2014

Meidän raksaniksi - Äänestä ja voita!



Osallistuin Taloon.com:n järjestämään kilpailuun jossa bloggaajat jakavat rakentamiseen, remontoimiseen ja sisustamiseen liittyviä ajansäästövinkkejä! Olisi mahtavaa saada kilpailussa juuri sinun äänesi :) Äänestämällä parasta niksiä voit voittaa Boschin ammattitason akkuruuvinvääntimen (arvo 479;)


Tässä meidän niksi: Walk- in closet eli vaatehuone. Meillä on kodissa kolme makuuhuonetta joihin jokaiseen rakennettiin kunnon vaatehuone. Kun vaatteille on säilytystilaa runsaasti, eikä niitä ole vain sullottu ahtaaseen komeroon, pukeutuminen on joka päivä helppoa ja nopeaa :) Vaatteet pysyvät siisteinä ja hyvässä kunnossa, asujen valitseminen on helppoa kun vaatteet näkee yhdellä kertaa. Ei paniikinomaista silitys- rumbaa kun vaatteet roikkuvat siististi henkareilla! Suuri peili maksimoi tilantunnun ja pehmeälle rahille on luksusta istahtaa vetämään korkkarit jalkaan ennen ulos lähtöä :) Meillä vaatehuone on jaettu kahteen hyllyratkaisuiltaan identtiseen puoleen, toinen minulle, toinen miehelle. Tyttömme omaa prinsessamaista vaatehuonetta voit kurkata tästä postauksesta.











Voit äänestää suosikkiasi kerran päivässä 14.2.2014 asti! Toivottavasti tykkäsitte meidän niksistä ja käytte äänestämässä meidän  b l a n c o - blogin voittoon!! :)


Jenni



23.1.2014

Superdieetin 3. viikko



Hiphei, Superdieetin kolmas viikko on jo kohta taputeltu! Vielä homma tuntuu mielekkäältä ja virtaa dieettaamiseen riittää, luovuttaminen ei ole käynyt mielessä. Omalla kohdallani helpottaa hommaa huomattavasti se, että mieheni noudattaa samaa ruokavaliota kanssani, joten meillä ei turhia herkkuja ja kiellettyjä ruokia notku pöydässä tahtoa horjuttamassa. Ennen dieettiä me oltiin pahassa sokerikoukussa molemmat, makeaa oli PAKKO saada joka päivä, aina enemmän.



Meille on kahdessa viikossa tullut hyvä rutiini dieetin noudattamiseen, kaupassa käymme listan kanssa ja ostamme vain maitorahkaa, raejuustoa, 10% naudan jauhelihaa, kanaa, proteiinipatukoita ja vihreitä vihanneksia. Kananmunia hankimme tarjouksesta kerralla reilumman erän, Tarjoustalon euron munat- päivät on kova sana :D Jos kävisimme ruokakaupassa vain kerran viikossa, saisimme kantaa jääkaappiin mm. 28 purkkia maitorahkaa, 6 kiloa lihaa ja 8 kiloa vihanneksia. Ja siinä olisi vain meidän kahden ruuat. Teemme ruokaa kerralla isomman satsin, jonka punnitsemme ja pakkaamme annosrasioihin lihat, riisin ja vihannekset. Punnitsen myös cashew- pähkinät valmiisiin eriin pieniin pusseihin, näin ruokaa ei tarvitse joka kerta punnita vaan voi vain ottaa jääkaapista valmiit ruuat, kipata lautaselle ja lämmittää ne. Lisäravinteista olemme ottaneet käyttöön vain Wheyn lisäproteiiniksi, Fiber- kuitulisän ja lesitiinin. Perus vitamiinit menee joka päivä, kuten ennenkin dieettiä. Itse en imetyksen takia voi (enkä halua) muita mömmöjä ottaa, mutta tulevaisuudessa olisi kyllä kiva tietää saanko harjoitteluun esimerkiksi lisää tehoa latausjuomalla tai vihreä tee- kapseleilla!
Vaikka ohjeita en täällä saakaan sellaisenaan julkaista, jotain dieetin perusperiaatteita voin kuitenkin kertoa.

  • Dieetillä syödään aamupala, 2 ateriaa, välipala ja iltapala
  • vain vihreitä vihanneksia, kuten kurkkua, parsakaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa.
  • ateriaväli ei saisi ylittää 3 tuntia
  • proteiinia syödään runsaasti
  • ruokaan lisätään hyviä öljyjä
  • vettä juodaan 3-4l päivässä
  • myös lisätyn suolan määrä on ilmoitettu ja sekin on kaikki syötävä, päivän päätteeksi loput suolat vaikka kipataan veden kanssa naamariin :)
  • kaikki dieetissä ruokavaliossa olevat ruuat syödään, on yhtä paha syödä liikaa kuin jättää jotain syömättä
  • hyvä keittiövaaka on tärkeä dieetin ruokavalion noudattamisen kannalta!

 Koska itse diettaan vain ruokavalion ja satunnaisen aerobisen voimalla, noudatan ruokavaliossa lepopäivien (=ei saliharjoittelua) ruokaohjeita. Hiilarit ovat siis vähemmällä. Kuitenkin olen silloin tällöin lisännyt päivään jonkin hiilarilähteen lisäksi (imetyksen vuoksi), yleensä hedelmän tai viipaleen Real-leipää.  Mitä olen dieetin aikana kaivannut? Oletin kaipaavani enemmän kaikkea "epäterveellistä", mutta itseasiassa eniten olen kaivannut tuoretta, itse leivottua lämmintä sämpylää ja korvapuustia! Ruuassa ei ole ollut valittamista, mausteita ja suolaa saa käyttää runsaasti ja annoskoot ovat reiluja. Olemme siis syöneet oikeasti hyvää ja maistuvaa ruokaa! Rahkaan kun lisää lesitiinin, siitä saa kermaisempaa ja mansikanmakuinen Whey tuo makeutta. Marjoja saa rahkan sekaan kipata reilusti. Viikonloppuisin herkuttelemme aamuisin 6-8 munan valkuaismunakkailla, joihin heitetään sekaan reilusti mausteita: bruchetta-maustetta, chiliä, pippuria ja suolaa. Nam!

Ruuista suosikiksemme on noussut taco-maustettu kana, joka ei tosiaan välttämättä kaipaa seurakseen kasvisten lisäksi edes riisiä. Siihen teemme joskus lisukkeeksi rasvattomasta luonnonjogurtista ja mausteista kastikkeen, johon voi dippailla kurkkua, paprikaa ja tulisesti maustettua kanaa.


Tuosta suolasta sen verran, että itse ekan viikon alussa muistin kyllä tunnollisesti lipittää kaiken ohjeissa mainitun veden, mutta suolan määrää en tarkkaillut. Sitten iski ihan hirveä päänsärky johon lääkkeet eivät tehonneet ja foorumilta löysinkin siihen syyn; suolavaje. Muutama kide ruususuolaa suuhun silloin tällöin päivänmittaan niin päänsärky ja heikotus ovat pysyneet poissa! Päänsärky saattoi johtua myös sokerin vieroitusoireista.

Sokeri on todella koukuttavaa tavaraa, eikä sitä suotta verrata koukuttavuudessa huumeisiin! Eka viikko oli pahin, sitten alkoi helpottaa, nyt kolmannella viikolla sokeria ei enää kaipaa, makea prodepatukka ja hedelmä vievät makeannälän helposti :) Entäs se kiinnostavin juttu, muutokset painossa? Paino on laskenut kahdessa viikossa parisen kiloa, mutta siitä mun ongelmakohdasta, vyötäröltä, on kadonnut 4 cm!! Aika mahtavaa :) Saa nähdä hymyilyttääkö vielä neljännellä viikolla, hiilarit senkuin vähenee...mutta ensi viikolle  on luvassa myös tankkauspäivä johon kuuluu mm. vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa :P


Jenni




21.1.2014

Fitfarm Superdieetti ja kilohistoriaa!



Nyt muihin aiheisiin hetkeksi kirppistelyn lomasta! Kerroinkin vuoden vaihteessa että tavoitteenani on karistaa viimeiset viisi raskauskiloa Jutta Gustafbergin johdolla. Liityin Fitfarmin 6.1.2014 alkaneeseen kuuden viikon Superdieetti- ryhmään ja kivasti on mennyt! Aika soveltaen ohjeita noudatan, sillä täysimetän kolme kuukautista Sisua edelleen, enkä halua riskeerata maidon riittävyyttä. Siksi liityinkin heti miesten ryhmään, jossa hiilareita ja ylipäänsä ruokaa syödään enemmän.

Muutama sana mun paino- ja liikuntahistoriasta:

Olen aina ollut normaalipainoinen, joskus painoindeksi isompi, joskus pienempi, mutta en koskaan liikalihava tai alipainoinen. Ongelmakohtiani ovat aina olleet vatsanseutu, siihen kerääntyvät aina kaikki ylimääräiset kilot. Nuorempana inhosin liikuntaa yli kaiken, mutta sitten vuonna 2004 löysin kuntonyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn johon tykästyin. Ensimmäinen vakava loukkaantuminen tapahtui nyrkkeilytreeneissä, kun polveni juostessa meni sijoiltaan ja nyrkkeily jäi siihen. Polvi leikattiin, mutta se ei enää kestänyt kunnolla urheilua, vaan meni edelleen toistuvasti sijoiltaan.

2005 toukokuu

Vuonna 2008 sain kuulla polven olevan niin huonossa kunnossa, että se pitäisi leikata uudestaan. Päätin, että nyt täytyy saada kunnon ohjeet polvea ympäröivien lihasten treenaamiseen, jotta leikkauksesta palautuminen olisi mahdollisimman nopeaa. Palkkasin itselleni personal trainerin, Niina Aaltosen, joka testasi kuntoni ja laati minulle kattavan treeniohjelman ja ruokavalion. Tämän myötä innostuin kuntosalista aivan uudella tavalla, uskalsin vihdoin alkaa treenaamaan vapailla painoilla kunnolla. Personal trainerista oli minulle ainakin todella suuri apu, sain oikeaoppiset vinkit kuntosalilaitteiden käyttöön, ohjeet liikkeiden oikein suorittamiseen ja tärkeää infoa omasta kehostani ja sen koostumuksesta.


2008 huhtikuu toisen leikkauksen jälkeen

Sitten polvi leikattiin uudelleen ja jouduinkin kävelemään kepeillä 5 kk ison leikkauksen jäljiltä, enkä ole sen jälkeen uskaltautunut kunnolla treenaamaan, kävelykin sattuu polviin, juosta en ole kokeillut vuoden 2008 jälkeen. Pian huomasin olevani raskaana ja alkuraskauden voimakas pahoinvointi ja loppuraskauden ongelmat ajoivat sängynpohjalle. Painoa kertyi 17kg, jotka tiputin synnytyksen jälkeen nopeasti. Laihduin parin vuoden aikana liiankin reilusti, paino tippui 5kg ennen raskautta olleisiin lukemiin ja hoikimmillani painoin 52kg, saman verran kuin 15 vuotiaana. Olin kuitenkin ns. laiha läski, olin laihtunut huonolla tavalla mm. lihaksistani. Olo oli voimaton syömättömyyden takia ja hiukset tippuivat päästä.


2011 heinäkuu, ei paljon biksut purista!

Ennen molempia raskauksia olen painanut n. 57-59kg, mihin nytkin pyrin. Tästäkin raskaudesta keräsin extraa 17kg, joista 12 tippuivat nopeasti. Koska olen nämä kiloni kerännyt pääasiassa maailman parhaasta syystä, pyrin suhtautumaan muuttuneeseen vartalooni lempeästi. Se on kuitenkin tehnyt uskomattoman työn kantaessaan kaksi lasta ja se saa kropassa näkyä. Miksi sitten ryhtyä pudottamaan painoa? Olen vuosien saatossa kerännyt vaatekaappiini kattavan ja toimivan garderobin, joita haluaisin edelleen pystyä käyttämään. Äitiyshousut tippuvan jalasta ja normihousuni kiristävät vyötäröltä. Päivät lasten kanssa kuluvat ongelmitta verkkareissa, mutta ihmisten ilmoille lähtiessä en löydä kaapistani mitään.  Kaipaan myös terveellisen ruokavalion mukanaantuomia hyviä puolia, kuten energisempää oloa ja parempaa vastustuskykyä. Mutta kuten sanottu, synnytyksestä on vasta lyhyt aika ja aion olla itselleni armollinen. Noudatan dieettiä hyvin soveltaen ja syön nyt itseasiassa reilummin kuin koskaan, mutta terveellisemmin. Tiedän myös kuinka helposti tätä kokoa alkaisin pitämään "normaalina", ja ne loput viisi raskauskiloa keikkuisivat vyötäröllä vielä viiden vuoden päästäkin.


2013 syyskuu, yksi rakas vatsan päällä, toinen rakas vatsan sisällä :)


Ennen Superdieettiä painoni oli junnannut pari kuukautta 64kg, ja olo oli raskas. Päätin ryhtyä tiputtamaan kiloja tällä kertaa ohjatusti, jotten taas laihdu väärällä tavalla. Imetän myös edelleen, enkä halua painon tippuvan liian nopeasti jottei maidon tulo lopu. Superdieetissä saan valmiiksi laaditut ohjeet sen mukaan kuinka monta kiloa haluan pudottaa; ruokavalio-ohjeet grammalleen punnittuna, suositeltavat lisäravinteet, ohjeet kuntosalille, kotijumppaan ja kahvakuulailuun. Käytössäni on lukuisten asiantuntijoiden, personal trainerien, fysioterapeuttien ja ravintoneuvojien apu. Myös psykologi jos sitä kokisin tarvitsevani :D Kaikki vain 49; Itse pidän tätä todella pienenä sijoituksena siitä avusta, tietotaidosta ja vertaistuesta minkä saan. Loppujen lopuksi avaimet onnistumiseen ovat kuitenkin omissa käsissäni. Dieettaaminen vaatii paljon etukäteissuunnittelua, tahtoa, itsekuria ja vielä vähän lisää itsekuria. Jääkaapissa on oltava nopeasti saatavilla oikeaa ruokaa, jottei mielitekoja tule ja vaikka niitä tulee, niitä pystyy vastustamaan paremmin vatsa täynnä! Itse valitsin valmennuksista juuri Superdieetin, sillä tiedän ettei aikani ja energiani riitä Liten In Shape- ryhmän vaatimaan saliharjoitteluun. Tällä hetkellä oma painoharjoitteluni on sitä, että siirtelen reilun viiden kilon elävää painoa tissiltä toiselle vuorokauden ympäri ;) Tulevaisuudessa Lite on kuitenkin valmennus, joka kiinnostaisi vuorokausirytmini muututtua normaalimmaksi!



2014 tammikuu, 2½kk synnytyksestä

Otin itsestäni karmaisevat ennen- kuvat dieetin alettua, samaten muutamat mitat joista dieetin etenemistä voin seurata. Paras mittari on kuitenkin oma kevyempi ja energisempi olo ja parempi peilikuva ;)
Itse dieettaan Superdieetin 1. ryhmässä, mikä on tarkoitettu alle 10kg pudottaville ja miesten ruokavaliolla, jotta energia riittää ympärivuorokautiseen vauvanhoitoon ja täysimetykseen. Voisin täällä blogissa vähän kertoilla dieetin etenemisestä ja sivuta myös ruoka- ja ravintojuttuja jos teitä kiinnostais niitä lueskella? Mielelläni myös kuulisin teistä muista Fitfarmin valmennuksilla olevista!! :)
  

Fitfarmin valmennusohjelmiin voit tutustua täällä: Seuraava kuuden viikon Superdieetti starttaa 27.1, joten vielä on hyvät mahkut päästä kesäksi kuntoon :)





Ps. Tämä ei ole maksettu mainos ;)


 Jenni

8.1.2014

Toivepostaus: Meidän Beståt osa 2



ISO kiitos ja halirutistus kaikille teille aiempaan postaukseen kommentoineille!! Toivon että kirjoituksesta ja kommenteista moni vastaavassa tilanteessa oleva sai voimia jatkaa taistelua jos luovuttaminen tuntui enää ainoalta vaihtoehdolta. Ja jos muuta vaihtoehtoa ei enää ole kuin asian hyväksyminen, toivon ettei kukaan enää kokisi asiasta häpeää tai huonommuuden tunnetta! On lohduttavaa tietää, ettei ole yksin ja että ihmeitä oikeasti joskus tapahtuu!

Nyt palaan toivottuun aiheeseen joka jäi viime vuonna kesken: meidän Bestå- säilytyskalusteet osa 2!



Uusin Bestå löytyy yhdistetystä olo- ruokailuhuoneesta, se sijoitettiin aputasoksi ruokapöydän taakse. Takka jää tästä kuvasta katsoen vasemmalle ja vasemmassa Bestån kaapissa säilytetäänkin poltettavat lehdet ja pahvit katseilta piilossa. Sen kaapin ovi laitettiin aukeamaan niin päin, että takkaa sytyttäessä kaikki on käden ulottuvilla. Ovi aukeaa siis ulkoreunasta. Loput ovet aukeavat "vastakkain", keskimmäinen oikelta ja oikean puolimmainen vasemmalta. Keskimmäisessä säilytetään kynttilöitä, kattaustarvikkeita jne. Viimeisessä kaapissa sekalaista tavaraa jota pöydän ääressä voi tarvita, mutta sen haluaa pois silmistä. 

Tähän kalusteeseen halusin jalat. Tämä on kooltaan 180x64x40, runko valkoinen ja ovet korkeakiiltovalkoiset. Tähän haluaisin vielä päälle lasilevyn, mutta se on niin pitkä ettei se koskaan tahdo mahtua autoon.





Lastenhuoneen Bestå on myös uudehko. Tämä on korkeudeltaan 64cm ja pituudeltaan 120cm. Oviksi valittiin mattavalkoiset. Sisälle mahtuu paljon leluja laatikoissa, kaikki kirjat, Muumitalo, Muumivene ja lukematon määrä kaikkea muuta pikkusälää. Tähän kalusteeseen emme halunneet pomppusaranoita, vaan ovet aukeavat oven reunasta vetämällä. Tämä siitä syystä, että lasten leikkiessä lattialla jalka tai käsi osuu aina vahingossa oveen, jolloin pompulla oleva ovi aukeaisi. Nyt ovet pysyy kiinni, kunnes sieltä jotain tarvitaan.



Meidän tällä hetkellä viimeinen Bestå- järjestelmä löytyy työhuoneesta. Se on kasattu kahdesta kappaleesta, yhdestä 192cm korkeasta, ja yhdestä yksittäisestä kaapista työpöydän päällä, seinään kiinnitettynä. Tässäkään ei ole jalkoja ja oviksi valittiin mattavalkoiset. 
Työpöytä, joka on muuten kasattu kahdesta korkeakiiltovalkoisesta Linnmon-levystä ja ulottuu lähes seinästä seinään, jatkuu tuon Bestån sisään, niin että koloon saa sopimaan työvalon ja kansiot. Taakse on vielä kiinnitetty valolista, joka valaisee hämärällä tuon kolon. Työtuoli on myös aika uusi, se on Kodin 1:stä ja nimeltään Porgy. Mahtavan hyvä tuoli istua ja haaveilenkin näistä meidän uusiksi ruokapöydän tuoleiksi! :Eikä haittaa yhtään että tästä tulee hiukan mieleen Eamesin DSR :)

Siinä oli meidän talon kaikki Beståt!


Mukavaa päivää :)

Jenni


5.1.2014

Vuosi 2013 pakettiin!



Selasin vuoden 2013 kalenteria, se on kuin aikamatka menneeseen vuoteen. Kalenterimerkintöihin tiivistyy koko menneen vuoden tapahtumat ja fiilikset. Tapanani on säästää vanhat kalenterit, vaikka niitä harvoin palaankaan selailemaan. Viime vuoden kaikki merkinnät koskivat lähes poikkeuksetta raskautta, sitä edeltänyttä aikaa, itse raskausaikaa ja lopulta lapsen saamista syliin saakka. Matka oli pitkä ja raastava, mutta viime vuosi ei onneksi näyttänyt elämän raadollista puolta yhtä rajusti kuin sitä edellinen. Viimeisenä kahtena vuotena tutuiksi tulivat myös ihan uudet termit joihin en olisi ikinä kuvitellut joutuvani tutustumaan; ovulaation induktio, LH, klomifen, IVF, lapsettomuus.

Blogistaniassa stressiä aiheuttanut harharetki surullisen kuuluisaan portaaliin oli päättynyt ja olin päässyt blogeineni takaisin bloggeriin. Tuo reissu sai näkemään bloggaamisen ihan uudessa valossa, se ei ollutkaan kaikille kivaa ja harmitonta ajanvietettä, vaan kylmää bisnestä jossa muilla ihmisillä ei juuri ollut merkitystä. Uskalsin kuitenkin vielä antaa blogiyhteisölle mahdollisuuden ja hyppäsin tunnetun ja luotettavan portaalin alle bloggaamaan, Indiedays Inspirationiin. Oikeassa elämässä sen sijaan ongelmat jatkuivat. Kalenterin tammikuun 2013 merkinnät koostuvat sairaalakäynneistä. Olin sairastellut tosi pitkään, oikeastaan koko vuoden 2012, ja alkuvuodesta 2013 olin siirtynyt hoitoihin Terveystaloon ja sairaalaan. Olimme yrittäneet toista lasta pitkään, takana oli vuonna 2012 kolme keskenmenoa, lukuisat tutkimukset ja lapsettomuushoitojen aloitus. Rankka ajanjakso niin henkisesti kuin fyysisestikin pisti elämän uusiksi ja vei voimat. Kroppa ilmoitti loppuunpalamisesta sairastelulla, se lopulta vihelsi pelin poikki kun itse en osannut. Lääkäri oli todennut tutkimustulosten osoittamat faktat, meidän olisi mahdotonta saada toista lasta luonnollisin keinoin. Elimistöni oli hormoonien heittelystä sekaisin ja kohtuni täysin romuna. Oli tullut puolen vuoden täyskielto raskauden yrittämiseen.  Lapsettomuushoidot siirretty TAYSsiin, jonne olimme jääneet odottelemaan kutsua IVF koeputkihoitoihin.


Helmikuussa päätin unohtaa toisen lapsen, tiedossa oli töiden puolesta paljon messuja ja aloin suunnitella häitämme. Toisen lapsen kaipuu ja tuska kolmen vauvan menettämisestä ei ollut enää mielessä jokaisen päivän jokaisena hetkenä ja se oli jo voitto! Sitten saimme kutsun TAYSsiin. Olimme jo ajatelleet että ehkä toista lasta ei ollut tarkoitettukaan meille ja kääntäneet jo ajatukset tuleviin häihin ja muihin juttuihin. Siinä sitten pohdittiin otammeko kutsun vastaan ja aloitamme lapsettomuushoidot uudestaan, tällä kertaa rankemman kautta. Lopulta päätin että katuisin koko loppuelämäni jos joutuisin elämään sen tiedon kanssa että jotakin olisi vielä ollut tehtävissä, viimeinen oljenkorsi oli minulle heitetty enkä olisi siihen tarttunut. Päätimme aloittaa hoidot.

Helmikuun lopulla täyttelin IVF- hoitojen esitietolomakkeita ja jäin kohtaan "viimeisten kuukautisten ajankohta". En ollut kuukautisia merkannut ylös enää aikoihin, miksi olisin, niillä ei ollut enää mitään merkitystä minulle. Raskaustestejä oli edellisvuodelta jäänyt kaappiin pölyttymään, joten päätin lähinnä varoiksi tehdä yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Kaikki positiivisia! IVF hoitojen aloitukseen olisi aikaa enää kolme viikkoa, joten soitin äitiyspolille että mitäs nyt tehdään? Sain kutsun tulla hetimmiten varhaisultraan, lääkäri epäili samaa kuin itsekin, tuulimunaraskaus. Siinä sitten kesken työpäivän pötköttelin sairaalapedillä ja tuskailin jo valmiiksi mielessäni missä ihmeen välissä tuulimunaraskauden keskeytys tehtäisiin, seuraavana viikonloppuna olisi edessä tärkeät työmessut joihin olin lupautunut. Tunnelma huoneessa oli apaattinen ja hiljainen, kaikki tuntuivat ajattelevan samaa; tässä ei olla saamassa hyviä uutisia. Lääkäri ultrasi ja yhtäkkiä epäuskoisena huudahti; "Täällä sykkii oikein pontevasti pieni sydän, elossa ollaan ja hyvissä voimissa!!!" Purskahdin ilosta itkuun, en voinut käsittää kuinka näin oli voinut käydä vaikka sen piti olla mahdotonta?! Lääkäri riemuissaan ilmoitti että nyt voitte heti perua sen IVF hoidon! Tarkkaan seurantaan pääsin heti, takana kun oli esikoisesta raskausmyrkytys ja ennenaikainen synnytys ja sen perään kolme keskenmenoa. 

Koko alkuraskausaikaa varjosti pelko tämänkin lapsen menettämisestä. Odotin keskenmenoa koko ajan enkä osannut nauttia odotuksesta. Voin pahoin pelon takia, en niinkään itse raskauden. Harmikseni raskaus alkoi näkyä jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja aloin saada töissä asiakkailta onnitteluja. Olivat ihmeissään kun suhtauduin onnitteluihin lähinnä kiusaantuneena ja vihamielisesti. Ajattelivat varmaan että raukka on pamahtanut vahingossa paksuksi, kukaan tuskin oivalsi kuinka paljon pelkäsin lapsen menettämistä ja siksi halusin unohtaa koko raskauden kunnes oltaisiin turvallisilla viikoilla- jos oltaisiin.

Sitten toukokuun alussa alkoi verenvuoto ja kovat kivut. Jouduin sairaalaan. Ultrassa selvisi että lapsivettä on liian vähän, jouduin tiputukseen ja sain luvan nousta sairaalasängystä vain käydäkseni nopeasti vessassa. Näin pyrittiin pelaamaan lisää aikaa pienelle vauvalle, oltiin vasta raskausviikolla 15. Mitään ei siis olisi tehtävissä jos pieni päättäisi poistua kyydistä. Oli äitienpäivän aamu kun heräsin sairaalassa ja romahdin. Kuulin huoneeseeni vastasyntyneiden itkun ja olisin halunnut olla missä tahansa muualla. Hoitaja tuli aamukierrolla vaihtamaan tippapussin, hän oli raskaana. Jo ollessaan lähdössä pois, hän yhtäkkiä palasikin takaisin ja kysyi onko minulla lapsia. Vastasin että on ja ajattelin että noniin, nyt se tulee. Ripitys siitä kuinka minun pitäisi olla kiitollinen siitä että minulla on jo lapsi, eikä vollottaa täällä. Mutta hoitaja totesikin että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta lasta on vai onko yhtään, jokaisen menetys on kamala kokemus ja sitä saa surra. Lisäksi hän sanoi että hyvin tässä vielä käy, nyt et saa luovuttaa. Vielä on toivoa. Se oli jonkinlainen herätys, tajusin että pelkäämällä koko ajan pahinta en auttaisi itseäni enkä voisi muuttaa asioiden kulkua. Pääsin pois sairaalasta ja vieläkin tarkempaan seurantaan.

Ei mennyt kuin viikko kun jouduin takaisin sairaalaan verenvuodon ja kireiden supistusten vuoksi, ja niin jouduin kevään ja kesän aikana vielä monta kertaa. Jotenkin niitä viikkoja kuitenkin kertyi ja jokaisesta saavutetusta viikosta neuvolassa hurrattiin ja onniteltiin. Sairaalassa lääkäri lateli viikottain tilastotietofaktaa kuinka monen prosentin mahdollisuudet vauvalla olisi selvitä hengissä jos hän syntyisi nyt. Heinäkuussa jäin kesälomalle ja siitä suoraan sairaslomalle jatkuvien supistusten vuoksi, joihin estolääkkeet eivät tehonneet. Kesän aikana aloitimme pihan laiton, puuvajan ja autokatoksen rakentamisen, juhlimme kihlajaisiamme ja esikoisen nelivuotissynttäreitä.


Lopulta tuli syksy ja aloin tosissaan odottaa pikkuista maailmaan. Raskausviikolla 38 lokakuun puolessa välissä heräsin yöllä supistuksiin, jotka eivät aiemmista poiketen laantuneetkaan vaan muuttuivat koko ajan kireämmiksi. Soitimme äitini lapsenvahdiksi esikoiselle ja lähdimme synnärille. Synnytys eteni nopeasti, enkä lopulta ehtinyt saada kivunlievitystä ennen ponnistusvaihetta. Sitten vauhti hidastuikin kun vauva jäi hartioistaan kiinni synnytyskanavaan eikä meinannut syntyä millään. Muistan kun taas yhtäkkiä huone oli täynnä valkotakkista porukkaa niinkuin esikoisenkin synnytyksessä ja vauvan sydänäänet heikkenivät joka supistuksella. Omat voimani olivat jo pitkän ponnistusvaiheen ja kipujen vuoksi aivan loppu ja muistan vain huutaneeni että ottakaa se pois, leikatkaa se heti ulos sieltä! Epätoivoissani ajattelin että näin pitkälle päästiin ja nyt me kuollaan tähän molemmat. Sitten jostakin keräsin viimeiset voimien rippeet ja kohta sain rinnalleni pienen punaisen ruttunaamaisen pojan <3



Siitä eteenpäin loppuvuosi kuluikin sitten pientä ihmettä hämmästellen, rankasta synnytyksestä hitaasti toipuen, ristiäisiä ja joulua järjestellen. Nimen päättäminen ei sitten loppujen lopuksi ollut vaikeaa, kuten vauvan kummitäti totesi: mikä voisikaan olla sopivampi nimi. Sisu :) 
Wikipedia kuvaa sisua näin: Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä,  lannistumattomuutta. Se kuvaa koko meidän kulunutta vuotta.

Vuosi 2013 antoi jo niin paljon, etten tältä vuodelta toivo muutakuin että saisin pitää kaiken mitä olen saanut. Kulunut vuosi opetti paljon: nöyryyttä elämää kohtaan, arvostusta itseään ja omia voimavarojaan kohtaan, muistutti ystävien ja läheisten tuen tärkeydestä. Se toi myös mukanaan kyynisyyttä ja varautuneisuutta blogistaniaa kohtaan alkuvuoden ja kesän keskustelupalstojen riepottelun myötä. Vaikka virtuaalisesti niskaan satanut paska oli pientä oikean elämän heittelyn rinnalla, se laittoi silti miettimään bloggaamista. Onneksi lukijoista suurin osa kuitenkin on aivan ihania ihmisiä, olisi väärin antaa parin mädän omenan joukossa tuhota koko sadon.

Kun aloitimme lapsettomuushoidot, hetken aikaa pohdin tulisinko kaapista täällä blogissa asian tiimoilta. Kertoisinko hormoonihoitojen sivuvaikutuksista, heräävästä toivosta ja taas musertavasta epätoivosta. Tiedän monen parin kärsivän samasta asiasta, mutta siitä vaietaan edelleen. Omallakin kohdalla häpeä, epäonnistumiset ja suuri suru lopulta saivat pitämään asian omana tietona. Häpesin sitä etten pystynyt pitämään sisälläni lasta, tunsin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi naisena ja ihmisenä. Maailman luonnollisimmasta asiasta oli tullut maailman vaikein. Hain netistä tieoja ja vertaistukea päivittäin, oli tavallaan helpottavaa huomata ettei ollut asian kanssa yksin. Meitä samasta asiasta kärsiviä oli tuhansia. Meille kävi lopulta hyvin.

Uusi vuosi näyttää miten tämän blogin käy, riittääkö aika, löytyykö blogille se vanha draivi. Niin kauan kuin kokee saavansa bloggaamiselta yhtä paljon kuin antaa, jopa enemmänkin, silloin ollaan hyvillä vesillä :) Uusi vuosi näyttää myös minkälaisilla merkinnöillä vuoden 2014 kalenteri täyttyy. Vuoden vaihde on tunnetusti aikaa, jolloin muutoksia tehdään. Itse päätin ottaa tavoitteeksi karistaa loput 5 raskauskiloa Jutta Gustafsbergin johdolla, näin alkuun. Opetella terveellisemmät ateriarytmit ja aloitella liikuntaa taas pikkuhiljaa hankalan raskauden ja liikuntakiellon jäljiltä. Teittekö te jotakin lupauksia tai tavoitteita vuodelle 2014?


Toivon teille jokaiselle juuri sellaista vuotta kuin itse toivotte! Onnellista ja elämänmakuista :)

<3 Jenni