7.2.2015

Häät, missä mennään?





Pari päivää sitten paikallislehdestä soitettiin ja pyydettiin haastatteluun ensi kesän morsianta. Hetken nieleskeltyäni lupauduin. Haastattelija kysyi onko meillä häissä jotain teemaa, ja että kuvissa voisi sitten käyttää jotain häihin hankittuja juttuja rekvisiittana. Puhelun päätyttyä aloin kelailemaan mitä ihmettä he saisivat minusta irti, sillä eihän minulla ole olemassa mitään häihin liittyvää rekvisiittaa. Pitäisikö olla? En ole askartelijatyyppiä, eikä häihimme todellakaan ole tulossa mitään yön pimeinä tunteina itse askarreltuja, tuskan hien kostuttamia pahvisia pöytäkoristeita. Ja mikä teema? Häidemme teema on...no, häät. Hyvät, kivat, rennon tyylikkäät bileet. Siinäpä teemaa kerrakseen :)




Päästyäni töistä kotiin tajusin että onhan minulla sentään jotain ihan konkreettistakin jo hankittuna. Hääpuku tietysti, mutta siinä en lehtikuvassa ajatellut poseerata ;) Lapsille on häihin jo vaatteet hankittuna. Kaikki ideat ja leikekuvat ovat koneella Pinterestin hääkansiossa, joitakin jo tarpeettomia sormusesitteitäkin vielä löytyi. 

Haastattelu sujui hyvin ja juttua riitti. Kuulemma meillä on jo valmistelut harvinaisen hyvällä mallilla, vaikka itse olenkin ollut muussa luulossa! Ja totta, häiden lähestulkoon kaikki suuret linjavedot ovat selvillä: Kirkko varattu, juhlapaikka varattu, catering varattu, valokuvaaja varattu. Kaasot ja bestmanit valittu. Häiden visuaaliset valinnat tehty. Bändi löydetty ja toivottavasti vielä viikonlopun loppuun mennessä varattu. Hääauto löydetty. Kampaajat varattu. Kaikki elämää tärkeämpi on ylhäällä pienessä mustassa kirjassani ;) Jonka, huomatkaa -ei yhtään askartelijatyyppi- askarteli tarratimanteilla häähenkiseksi.




Olen aina pitänyt itseäni tarkoin harkitsevana ihmisenä, oikeana pilkun viilaajana. Päätöksiä ja valintoja harkitsen usein itseänikin tuskastuttavalla intensiteetillä. Mutta kuitenkin, olen morsian joka osti hääpuvukseen ensimmäisen näkemänsä puvun, vain kuvan perusteella, sovittamatta sitä lainkaan. Sormusta olisin luultavasti arponut ensi kesään saakka, mutta kohtalo puuttui peliin: kyseinen sormus oli viimeinen kappale ja sen valmistus on lopetettu. Myyntikikka kenties, mutta siinä hetkessä tuli testattua onko tämä sellainen sormus jonka todella haluan vai otanko riskin että tämän päivän jälkeen en sitä koskaan enää mistään saa? En ottanut riskiä, se oli minun sormukseni ehdottomasti :)

Haastattelija kysyi oliko vaikeaa koota vieraslista. Toki jouduimme valintoja tekemään, mutta jo kauan sitten päättämämme linjaus pitää edelleen. Haluamme juhlia häitämme sellaisten meille tärkeiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olemme tekemisissä muutenkin. Päätimme myös järjestää lapsettomat häät, joka tuntuu olevan nykyään tunteita kuumentava juttu. Otamme sen riskin, että joku jättää tulematta jos ei saa lapsikatrastaan ottaa mukaan.



Rekvisiitaksi lehtijutun kuvia varten laitoin pöydälle huntuni, joka sitten jotenkin päätyi kuvaustilanteessa päähäni... (kuvamatskua tästä Instagramissa!) Mielenkiinnolla odotan ensi viikon lehteä, voi olla naurussa pitelemistä! Kaiken kukkuraksi kuvaaja unohti ottaa lehteen tarvittavan kasvokuvan ja tuli tänä aamuna sen nappaamaan. Kuvan rajauksen ulkopuolelle jää pohkeissa roikkuva, pää punaisena huutava lapsi, joka ei ymmärtänyt mitä tuo vieras äijä kameroineen täällä tekee ja miksei äiti ota syliin. Kuvassa näkyvä hymy saattaa siis olla ihan pikkuisen väkinäinen :D 









P.s Mitä muuten kertoo mainitusta harkitsevuudestani se tylliunelma, jota en ehdottomasti ensin halunnut ja sitten kuitenkin huomasin omistavani -en mitä tahansa huntua- vaan huikean katedraalimittaisen hunnun? Yksinkertaisen pukeutumistyylin puolestaliputtaja, jonka hääpuvussa on röyhelöitä, tylliä ja pitsiä vaikka muille jakaa... Pidätän siis naisellisen oikeuteni mielenmuutoksiin ;) Sulhasta en kuitenkaan aio vaihtaa!



Tuuliviirimorsian,

Jenni





4 kommenttia:

  1. Miten mulla on voinut mennä sun huntukuva ohi! Ihan mahtava. <3
    Teillä on hyvin kuviot kasassa, ei muuta kun odottamaan sitä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mulla on voinut mennä tämä sun kommentti ohi?! Kiitos! Ja kiitos sulle myös siitä yhdestä häihin liittyvästä, tuli perille <3 <3

      Poista
  2. Se oli kiva juttu! Tosi hyvällä mallilla ne jo alkaa olla, älä ressaa :) Siitä askartelusta, niin musta tuntuu, että sellaset Sinooperi-häät kaikkine härpäkkeineen alkaa olla jo vähän menneen talven lumia... Ellei sitten tosiaan just siihen tykkää panostaa ja lopputuloskin on katseenkestävä :D Onko se Mustiala muuten sellanen paikka, johon saa viedä omat juomat? En ole siellä koskaan ollut juhlissa, mutta miljöö on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Joo, eiköhän meistä vielä aviopari saada aikaan! Uh, noi "Sinooperi-häät" olisi meidän painajainen :D
      Mustialaan saa viedä omat juomat. Siellähän on pihapiirissä se oma panimo ja anniskeluravintola, mutta itse Mustialan tiloissa ei anniskelua ole. Siispä omat juomat saa olla mikä on huomattava kustannussäästö!
      Juurikin se ihana punatiilimiljöö hurmasi meidät :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)