23.2.2015

Jaksaa, jaksaa!





Piti tulla kirjoittamaan teille postaus mokkapaloista. Pyyhin sen pois. Kirjoitinkin pitkän sekavan pätkän väsyneen äidin ajatuksia. Pyyhin pois senkin. Sillä vaikka tämä onkin minun henkilökohtainen blogini ja käsittelee pääasiassa minun elämääni, olotilani johtuu muista ihmisistä ja olosuhteista joille en voi mitään. Ja jälleen kerran väsymyksen suossa mönkiessäni olin kuitenkin kristallinkirkkaasti tietoinen siitä kuinka etuoikeutettu ja hyväosainen ihminen olen. Onneksi! Mikään ei ole rasittavampaa kuin pikkuasioista kitisevät ihmiset, joilla on oikeasti kaikki hyvin mutta he eivät vain tajua sitä itse.

No mikä sitten sai Kaikki-On-Ihan-Ok-äidin lukittautumaan yksin vessaan itkua tihrustamaan ihan tavallisena torstai-iltana? Pitkään jatkunut valvominen, itkuinen ja kipeä lapsi. Huoli ja väsymys. Stressi hoitamattomista hommista. Muistaisin, että olen nukkunut enemmän kuin neljä tuntia putkeen joskus keväällä 2013. Jos silloinkaan. Pikkuvauva-aikana nyt ei tietenkään nukuta, sehän on selvä. Kun yösyötöt jäivät, alkoi pikkuisen sairastaminen. Korvatulehduksia, hampaiden tuloa, nuhaa, rs-virusta. Ja sitä se on ollut näihin päiviin saakka. Viimeisen korvatulehduksen jälkeen saimme ajan korvien putkitukseen jossa kävimme viime keskiviikkona. Takana on pelkkiin korvatulehduksiin seitsemän antibioottikuuria, joista suurin osa täysin hyödyttömiä, ja pikkuisella kuitenkin ikää vasta vähän reilu vuosi. Nyt toivonkin, että putket pysyvät korvissa ja tulehdukset ovat historiaa. Että me kaikki saisimme nukkua edes sen viisi tuntia putkeen, ilman kipulääketainnutusta.

Väsyneenä äidilläkin luonnollisesti on pinna kireällä. Tuntuu että nyt palattuani töihin, vapaapäivinänä olen hyvin kysyttyä seuraa. Lahkeessani, kainalossani ja hiuksissani roikkuu koko ajan pieni hätääntynyt poikanen. Vessaankaan ei ole yksin menemistä. Iltaisin isin tullessa kotiin, ollaan hetken aikaa kuin mitään ei olisi ollutkaan. Isiä viedään kädestä leikkimään legoilla ja naureskellaan. Äidille tulee epätodellinen olo. Kuvittelinko vain koko päivän kestäneen höykytyksen? Kuvittelinko vain yhä korvissani tinnituksen lailla kaikuvan huutokonsertin, kuvittelinko etten ole tänäänkään ehtinyt itse syömään yhtään mitään? Saako ihan vain äidin läsnäolo lapsen heittäytymään välillä mahdottomaksi?

Iltaisin kun vihdoin olisi aikaa lähteä vaikka jumppaan tai salille, ajatuskin kirkkaista valoista, musiikista ja kehon rääkkäämisestä tuntuu itsemurhalta. Mieluiten sulkeutuisin ihan yksin pimeään huoneeseen ja vain olisin hetken. Ajattelematta, puhumatta, huolehtimatta. Vaikka sitten siellä vessassa paremman puutteessa. Olen luopunut muidenkin blogien lukemisesta, se on tällä hetkellä vain muistutus kuinka hyvin toiset äidit näillä korteilla pelaavat. Kodit ovat siistejä, sängyt pedattuja, lapset kauniisti puettuja ja aikaa riittää töissä käymiseen, opiskeluun, harrastuksiin, bloggailuun ja vaikka mihin (miten te sen oikein teette??). Tulee huono omatunto etten nyt jaksa panostaa parisuhteeseen tai itseeni, en jaksa pohtia urakehitystä enkä itseasiassa yhtään mitään muutakaan. Kun on samat puurolautaselliset ja raejuustot siivonnut kolmannen kerran lattialta, vaativin aivojen ponnistus on leikittely ajatuksella josko jättäisikin seuraavan lattialle lentävän lastin siivoamatta. (En muuten ikinä jättäisi, sillä näen sieluni silmin kuinka siihen läjään menisi seuraavaksi pyörimään lapsi ja sitten saisinkin pyyhkiä lähmät koko talosta...)

Miten sitä sitten paremmin jaksaisi tämän härdellin keskellä? Aiemmin tsemppasin itseäni kofeiinilla pitkin päivää. Kahvin piristävä vaikutus iski kuitenkin vasta keskiyöllä, laittaen sitä ennen minut kaksinkerroin vatsakivuista. Nyttemmin olenkin korvannut lähes kokonaan kahvin aamukahvia lukuunottamatta vihreällä teellä. Kun ennen hain nopeaa energiaa karkeista, yritän nyt korvata sitä pähkinöillä ja hedelmillä. Univaje ja stressi pahentavat nivelkipuja varsinkin nivelrikkoisissa polvissa (siis häh, kuinka vanha mä oikein olen?!), siihen vaivaan yritän jälleen löytää apua kokeilemalla uudestaan orgaanista rikkiä. Opti MSM:n on minulle jo entuudestaan tuttua tavaraa, mutta aiemmin olen käyttänyt sitä luultavasti liian pienellä annostuksella ja kapseloidussa muodossa. Nyt sekoitan rikkikiteet suoraan nesteeseen yhdessä sen imeytymistä parantavan C-vitamiinijauheen kanssa. Tämä väsyneen äidin cocktail on ainakin tosi piristävä, seuraillaan miten tuo apua nivelkipuihin :)



Ja loppuun vielä, kyllä meillä täällä oikeasti menee ihan hyvin. Lapset eivät todellakaan sairasta, itke tai kiukuttele koko aikaa enkä minäkään vollota vessassa läheskään joka päivä. Vielä meillä nauretaan enemmän kuin itketään ja se on hyvä juttu se. Mutta väsymys on siitä jännä juttu, että se vaikuttaa kyllä ihmiseen kokonaisvaltaisesti, eikä mitenkään positiivisella tavalla. Väsyneenä kaikki pikkuasiatkin saavat valtavat mittasuhteet. Loppujen lopuksi en kuitenkaan nykyistä elämääni vaihtaisi elämään ennen lapsia; elämään, jolloin nukuin kun väsytti, söin kun oli nälkä jne. Kyllä senkin elämän aika vielä tulee.

Mut hei, nyt kun tämä on saatu sydämeltä niin kiinnostaisko teitä kuitenkin ne mokkapalat?  :D Jos saisin reseptin ladattua tännekin? Oli muuten sikahyviä! (Jaa mikä dieetti?) ;)


Jenni



Ps. Facebookissa esitettyyn kompakysymykseen vastaus on tietysti: Ei mitenkään. Tai harvakseltaan ja huonosti! :D

12 kommenttia:

  1. Hurjasti voimia sinne! <3 Ja vaikka blogissani kaikki käänteet eivät toki näy niin rankan syksyn ja talven jälkeen voin minäkin onnekseni todeta, että kyllä meilläkin enemmän nauretaan kuin itketään ja silloin ollaan mielestäni voiton puolella <3
    Ja mokkapalat nyt kiinostavat aina ;) Saapahan ainakin hetkellisesti verensokerit kohoamaan pilviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinne myös! <3
      Nyt olis mokkapalareseptiä tyrkyllä :D Verensokerit pilviin ja masu kasvamaan vielä vauhdikkaammin ;)

      Poista
  2. Voimia sinne <3 <3. Kyllä täälläkin ollaan väsyneitä ja sattuu ja tapahtuu!!! Et siis ole ainoa!! Hyvä neuvo jonka voin antaa on, ettet vaadi itseltäsi liikoja! Ehkei juuri nyt ole aika kirjoittaa blogia ehkä nyt on aika pitää huoli itsestäsi ja sitä kautta perheestäsi <3. Ja tälla tarkoitan, ettet tee mitään ylimääräistä vain ne pakolliset hommat (josko välttämättä aina niitäkään) ja sitten lepoa <3. Suosittelen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S <3
      Kaiken ylimääräisen olenkin koittanut karsia, myös sen bloggailun. Kun aika ja energia ei vaan riitä niin sitten on paras antaa vaan hetkeksi olla. Eiköhän se lepokin vielä joskus järjesty, kunhan noi muksut tuosta hiukan kasvaa :)

      Poista
  3. Lepoa suosittelen minäkin ja olen entistä enemmän alkanut noudattaa neuvoa tehdä ainoastaan asioita, jotka tuntuvat hyvälle. Okei, aina se ei onnistu mutta silloin kun on varaa valita niin silloin. Liikunnasta olen äitiyslomalla kaivanut jaksamiseni. Kokeile jonakin iltana kävelylenkkiä tai sitä hikijumppaa, jospa antaisikin potkua itsemurhan sijaan ;) Tsemppiä, sä selviät ja saat ne rauhallisetkin yöt. Meiän Sisu alkoi nukkua reilu pari vuotiaana täysiä öitä vasta, nimensä veroisia niin hyvässä kuin pahassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnan puolesta moni kaverini liputtaa myös, olivat sitten äitejä tai eivät, ylipäätään stressaaviin aikoihin saavat kuulemma siitä virtaa. Pitäisi vaan jaksaa yrittää. Luulen että kevään koittaessa ja jäisten teiden sulattua lenkkeily tulee olemaan se mun juttu! Kuulokkeet korviin, musa soimaan ja yksin juoksemaan :)
      Sisut ovat kyllä tosiaan nimensä veroisia pakkauksia! <3

      Poista
  4. Samoja itsekin silloin pahimpaan aikaan mietin. Meillähän ei nukuttu ikävuosien 2-3välillä koskaan. Ainakin siltä se tuntui. Ja nytkään ne sängyt ei ole pedattu kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain jos on tarkoitus ottaa kuvia blogiin. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, karmaisevaa! Ei siis petaamattomat sängyt vaan toi valvominen! Huh.
      Meillä valvominen on johtunut sairastelusta, ei siis siitä etteikö pieni haluaisi nukkua. Kun saa kipulääkkeen illalla niin nukkuu oikein hyvin, mutta eihän se kivun syytä poista tai hoida. Toivon että putkitus nyt vihdoin olisi tuonut rauhan eikä kipulääkettä tarvittaisi joka hemmetin ilta että pieni saisi unta. Mutta onneksi on kevät tulossa, silloin yleensä kaikki nuhat ja flunssat ja sitä kautta korvatulehduksetkin ovat harvemmassa! :)

      Poista
  5. UPEA kirjoitus ja vaihtelua yleisen täydellisen blogielämän vastapainoksi. Sitä usein itsekin tuntee huonommuutta, kun ei edes kykyne koko blogimaalilmaan vaan lukee päivät pitkät muiden "täydellistä" elämää, postauksia pienokaisten sävy-sävyyn toteutetuista teemasynttäreistä kukkineen ja mahtavine tarjouluineen, siisteyttään hohtavista kodeista ja täydellisestä parisuhteesta. Toki totuus ei läheskään aina ole se, mutta se on niin helppo unohtaa ja alkaa pohtimaan oman elämän sisällöttömyyttä... Toki, samalla saa nauttia kauniista kuvista ja ihmisten elämästä kurkistamisesta :) Mut tää oli niin mieluinen postaus. Tykkään sun blogista ja ISO ylävitonen rohkeudesta kirjoittaa tää juttu! JES! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla :)
      Bloggareita aika paljon tuntien, uskaltaisin sanoa meidän kaikkien painiskelevan näiden samojen ongelmien kanssa. Toiset vain ovat päättäneet jättää sen puolen esiintuomisen kokonaan blogista pois. Bloggailu on kuitenkin vain niin pieni osa sitä jokapäiväistä oikeaa elämää. Mutta helposti siinä silloin käy niin, että blogien lukijat olettavat olevansa yksin kummajaisia, joilta ei vaan onnistu miljoonan asian handlaaminen yhtäaikaa moitteettomasti, kun siihen kerran joku muu pystyy. Näinhän minäkin alitajunnassa ajattelin, siksihän jätin blogien lukemisen väliin. Ironista, koska tiedän että näissä täydellistä elämää viettävissä blogeissa sairastetaan ja väsytään myös! Mutta silti jostakin löydetään se energia ja aika blogata ilman että se tuntuu väkinäiseltä. Sitä ominaisuutta toisaalta kadehdin :D

      Poista
  6. Kiitos rehellisesta tuulahduksesta blogimaailmassa! :) Tunnistan paljon juttuja omasta elämästäni; suunnilleen saman ikäisen pojan äitinä, yhden lapsen kanssa kotona olevana tuntuu että tehoja ei riitä niin reippaaseen elämään kuin haluaisi. Todella siis ihmettelen miten te töissä käyvät jaksatte! Tsemppiä siis, koita olla armollinen itsellesi, ja hei, kiitos hymyistä jotka sun kuvaus noista blogeissa vilahtelevista lasten teemasynttäreistä sai aikaan ;) Mulla auttaa hurjasti se että saan yleensä päivittäin mahdollisuuden omaan aikaani. Mieheni menee poitsun kanssa leikkimään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi pojan huoneeseen ja mä saan ylhäisessä yksinäisyydessäni katsoa kaikessa rauhassa telkkaria, lukea blogeja, syödä illalllista tai iltapalaa ja korkata vaikka kylmän oluen! :D Siinäkin ajassa latautuu. Toinen on omat kävelylenkit musaa kuunnellen vaikka vähän kauemmaksi kauppaan ja takaisin. Nää on mun vinkit, voin vain kuvitella miten "raato" olisin töissä käydessäni, vaikka siinäkin varmasti puolensa. Tsemppiä ja aurinkoa, kevät ja kesä varmaan helpottavat, ainakin lasten pukeminen on helpompaa jos ei muuta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitti itsellesi kivasta kommentista! :)
      Hah, ei me aina jaksetakaan :D Teemasynttärikuvaus oli toisen kommentoijan, ei minun, mutta ymmärrän pointin kyllä ;)
      Itsekin tykkään kyllä panostaa juhliin, olivat ne sitten lastenjuhlia tai muita, mutta oma aikani ja kärsivällisyyteni ei kyllä riittäisi niihin kaikkein huikeimpiin suorituksiin joissa muunmuassa lasten limsat on pullotettu uudelleen kauniinpiin pulloihin ja vielä askarreltu niihin kustomoidut etiketit :D Tämä siis edustaa mulle sitä ihan ultimate- omistautumista johon en vain itse koskaan kykenisi. Mutta onhan niitä kaunis katsella jonkun muua toteuttamana :)
      Oma aika on kyllä kullanarvoista <3 Vaikka tosiaan vaan hetki lempiohjelman parissa tai netissä surffaten. Kunhan vaan saa hetken ihan vaan olla! Siinä nimenomaan latautuu itse.
      Töihinpaluu oli kyllä kivaa, saa tehdä "aikuisten juttuja" ja viettää aikaa aikuisten seurassa :) Ja tehdä sitä mitä oikeasti osaa!
      Kivaa kevään odottelua sinulle ja perheelle <3

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)