31.5.2015

Goottimorsian





Eilen juhlittiin ihanassa keväisessä säässä valmistuneita ja koulunsa päättäneitä! Täällä ainakin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä että kesä on ihan nurkan takana. Oman mittapuuni mukaan se alkaa silloin kun auton penkistä saa napsaista pepun lämmittimen pois päältä ja eilen sen tein :D

Viikko sitten lauantaina Forssassa järjestettiin Kukkamarkkinat, ei niin kesäisessä kelissä kylläkään. Ei nämä siis ihan oikeita hääkuvia ole, mutta tuskin kukaan ihan todesta Facebook-juttua ottikaan, hahaa :) Torin täydeltä kukkia, musiikkia, kampauksia ja muotia. Katja Tina´s kampaamosta kysyi lähtisinkö morsiusmalliksi hiusmuotinäytökseen ja tottakai lähdin :) Tällä kertaa morsiusteema ei ollutkaan ihan perinteinen, enemmän mentiin fantasian maailmoissa. Meikki oli voimakas, iho ja huulet vaaleat, silmät todella tummat. Kampaajan käsialaa olevissa upeissa puvuissa yhdistyivät paljetit, nahka ja monet tyllikerrokset! Morsiuskimputkaan eivät olleet ihan tavanomaisia, yhdellä morsiamella viuhkamuotoon tehty näyttävä kimppu sulista ja orkideoista, toisella oksia ja auringonkukkia yhdistävä asetelma. Oma kimppuni oli tehty hauskasti käsilaukun muotoon, josta putousmaisesti lähti rautalankaa ja vihreitä oksia. Kampaukset olivat runsaat, mutta rennosti sotkuiset.

Me morsiamet olimme näytöksessä vuorossa viimeisiä. Paviljongissa esiripun takana oli reipas meininki jotta kaikki pysyivät lämpiminä hyytävässä kelissä (osa oli pelkissä bikineissä, hrrr!). Vaikeinta olikin ohjeiden mukaan jähmettää kasvoille eteerisen kylmä hymytön ilme kaukaisuuteen katsoen kun tuli oma vuoro astua lavalle :) Vauhdikas bilemusa vaihtui Metallican Nothing else matters- biisiin viulistin ja sellistin livesoittona. Oli aika huikea fiilis!





Itse en ihan noin persoonallista hääkimppua ole itselleni häihin ajatellut, mutta olihan se hieno! Ajatuksissa oli kyllä samaan tyyliin putousmainen, rautalankapohjainen kimppu. Tosin nyt tämän kokemuksen perusteella joudun harkitsemaan uudelleen, rautalangan päät nimittäin sotkeutuivat jatkuvasti tyllihelmaan, joko omaani tai vieressä seisseen morsiamen pukuun. Johtuiko sitten kovasta tuulesta vai mistä. En tosiaan tahtoisi että hääpukuni helma olisi rautalangasta reikäinen tai turmelisin halatessa jonkun vieraan puvun. Ehkä pitäisi sittenkin valita kimppu ilman rautalankaa.

Onko teillä kokemusta hääpuvun ja putouskimpun yhdistelmästä? Jäikö kiinni pukuun?


Kuvat ovat muuten taitavan ystäväni Mikko Tammirannan käsialaa! :)


- Jenni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi! :)