6.6.2015

Kaikki tuntee apinan



Casa blanco täytti ihan huomaamatta kolme vuotta toukokuussa :) Vaikka kekkerit jäivät pitämättä, täytyyhän tätä uhmaiän merkkipaalua jotenkin juhlistaa! En ole pitkään aikaa järjestänyt blogissa arvontaa ja nyt siihen olisi synttärihuumassa hyvä tilaisuus. Haluan ennenkaikkea tällä muistaa teitä ihania lukijoita siellä toisella puolella. Blogin suola ja sokeri olette te lukijat ja vuorovaikutus teidän kanssa. Facebookissa  muutama tunti sitten jo kerroinkin blogin kommentointiasetusten muuttuneen, tästä eteenpäin kommentointi anonyyminä käyttäjänä ei ole enää mahdollista. Viimeiseen asti välttelin tätä päätöstä, sillä suurin osa anonyymeista kommenteista on ollut joko rakentavassa mielessä annettua palautetta (jota on aina kiva saada!), tai muuten vain positiivisia. Mutta viimeaikoina blogiin on tullut henkilökohtaisuuksiinkin menevää roskakommentointia, eikä ainoastaan minua koskevaa, vaan myös perhettäni. En jaksa harrastuspohjalta enää toimia paskasuodattimena, kiitos ymmärryksestä <3

Otsikko viittaa sanontaan Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään. Pienen paikkakunnan pienenä bloggaajana minua tuskin tuntee monikaan, mutta sanonnan mukainen fiilis hiipii mieleen aina silloin tällöin. Etenkin silloin, kun blogiin on tullut henkilökohtaista loanheittoa anonyymilta. Vaikka nykyään nämä kommentit eivät enää hetkauta, huomaan silti miettiväni ajoittain onko kommentoija joku tuttuni? Vertaisin tunnetta siihen, että saisit postilaatikkoosi allekirjoituksettoman kirjeen, jossa ulkonäköäsi, vaatteitasi tai perhettäsi haukuttaisiin. Veikkaisin, että alkaisit itsekin miettiä kenellä on jotain sinua vastaan. Miten olet vain olemassaolollasi voinut jotakuta ärsyttää näin pahasti, että se paha olo täytyy oikein paperille oksentaa? Katsoiko joku kaupassa liian pitkään? Onko se joku asiakkaasi, ystäväsi, vanha tuttusi? 

Vuodesta toiseen minua jaksaa hämmästyttää, kuinka joku ihminen viitsii seurata blogia joka selvästi ärsyttää. Ja vielä naputella katkeria kommentteja. Ensin se ärsyttää, sitten huvittaa ja lopulta säälittää. Elämän täytyy olla melko tyhjää, kun aikaa liikenee tuollaiseen.

Olen saman sanonut ennenkin ja jälleen taitaa olla kertauksen paikka: jos blogi ei miellytä, vaan se suorastaan saa aikaan inhoreaktion, sen seuraaminen kannattaa lopettaa. Lähteä mieluummin vaikka lenkille, leipoa pullaa, tai painua vaikka AV- palstalle kaltaistensa joukkoon läyhäämään. Tai perustaa oma blogi! Tekisithän senkin taatusti paremmin ;) 








Kuvituksen virkaa toimittaa vesimelonijätskistä käyty kamppailu puolitoistavuotiaan kanssa. En tykännyt tästä jätskistä, Sisu tykkäsi. Onneksi pakastealtaasta löytyy herkkua joka makuun, eipä tarvitse naama nutturalla mutustaa pahaa jädeä. Samaa pätee blogistaniaan, jokaiselle löytyy suosikkimaku!


Ainiin, huomenna apina julkistaa sen arvonnan. Se on omistettu kaikille teille, joiden mielestä Casa blanco on ihan kelpo maku muiden blogien joukossa ;) Hyvää yötä!


Jenni




6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Meidän Sisu on samaa mieltä teidän Sisun kanssa, tuo jätski maistuu hyvältä! :D

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköinen jätski, uusi tuttavuus minulle :)
    Hyvä postaus ☆
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tykkää super- makeasta, kannattaa maistaa :P Mulle oli turhan makeaa!
      Kiitos Päivi :) Ja ihana toi tähti tuolla lopussa, miksen mä osaa laittaa tuollaisia?! :D

      Poista
  3. Kiitos hyvästä kirjotuksesta. Jos sopii lainasin linkin sivulleni. Niin tuttua. Terkuin -M :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, sopiihan se. Vanha teksti, mutta pätee edelleen! Nyt on onneksi somessakin ollut rauhallisempaa, tiedä sitten mistä se paha olo aina välillä täällä virtuaalimaailmassa räjähtää... :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)