Ette kuulkaa tiedä kuinka kauan olen tätä mielessäni kirjoittanut. Mielessäni, mutta blogin avaamista vältellyt viimeiseen saakka. Kun viimeviikolla luin Karlan postauksen (joka oli kuin omat sekavat ajatukseni olisi joku vihdoin järjestänyt julkaisukelpoisiksi lauseiksi), tajusin etten minäkään voi vain haihtua sanomatta hei. Tai voisin, mutta se ei tuntuisi oikealta.
Kun avasin ensimmäisen blogini kuusi vuotta sitten vuonna 2009, kirjoitin lähinnä itselleni. Voimia vievä vauvavuosi ja talonrakennusprojekti vaativat kanavan, johon sain purkaa tuntemuksiani ja kirjoittaa muistiin asioita. Blogia seurasivat muutamat ystäväni ja sukulaiseni. Blogin kuvat olivat näin jälkikäteen ajatellen laadultaan kamalia, mutta kirjoitin vapautuneesti ja ilman paineita. Blogeja oli siihen aikaan vain kourallinen, mikä nyt tuntuu uskomattomalta. Ei ollut puhettakaan portaaleista tai kaupallisista yhteistöistä. Blogimaailma muuttui kuitenkin nopeasti ja minunkin pieni blogini sai paljon uusia seuraajia. Jokin kyseenalainen virstanpylväs blogiuralla lienee sekin, että joutuu Vauvapalstalle haukuttavaksi, heh. Silloin viimeistään tajusin, että blogini ei toimikaan kaikille seuraajille sellaisena hyvän fiiliksen kanavana, jollaiseksi sen olin luonut. Se oli joillekin ehtymätön materiaalivarasto irvailla toisen elämällä, ulkonäöllä ja perheellä. Minun elämälläni, minun ulkonäölläni ja perheelläni.
Blogit muuttuivat pian todella
laadukkaiksi, niin sisällöltään kuin kuvitukseltaankin ja bloggaustahdin
oli oltava todella kova jos tahtoi pitää lukijansa. Itse blogitekstin
kirjoittaminen on se vähiten aikaa vievä prosessi koko bloggauksessa.
Suurimman osan aikaa vie täydellisten kuvien ottaminen, niiden
lataaminen koneelle ja käsitteleminen kuvankäsittelyohjelmilla. Nautin
kyllä tästä kaikesta, enhän olisi blogia muuten niin kauan hengissä
pitänyt. Koin onnistumisen tunnetta kun sain koodattua blogin näyttämään
juuri siltä kuin halusin, tai kun jokin kuva onnistui juuri nappiin.
Ensimmäisiin kaupallisiin yhteistyöehdotuksiin suhtauduin epäuskoisesti,
kuka nyt haluaisi mainostaa minun pikkublogissa?! Sittemmin aloin
itsekin rohkeammin ottaa yhteyttä yrityksiin joiden kanssa halusin tehdä
yhteistyötä ja myös reilusti kieltäytyä minulle ehdotetuista
yhteistöistä mikäli koin etten pystysi rehellisesti heitä
suosittelemaan. Nykyään tuntuu vaikealta erottaa mikä mielipide on
bloggaajan oma ja mikä mielipide maksettu.
En
tarkalleen tiedä missä kohtaa rakas ja vapauttava harrastus muuttui
joksikin, joka enemmän sitoi ja aiheutti paineita. Sen täytyi tapahtua
hiljalleen ja kuin huomaamatta. Sen kuitenkin tiedän mitä siitä
luopuminen antoi: viime aikoina olen palannut vanhojen harrastusten
pariin, olen muun muassa lukenut paljon kirjoja. Illat olen pyhittänyt
rentoutumiselle, istunut viinilasillisen kanssa sohvannurkkaan ja
katsellut tallennettuja Wallandereita. Viettänyt aikaa perheen kanssa. Mietiskellyt mitä elämältä
haluan. En suorittanut. Se on ollut todella tervetullutta monella tapaa
hektisen ja kuluttavan vuoden jälkeen.
En sulje blogia vielä, pidän oven
raollaan. Ehkä palaan jo piankin, ehkä tämä jäi viimeiseksi
postaukseksi. Olen blogin kautta saanut tutustua ihaniin ihmisiin,
päässyt mukaan yhteistöihin joita ei olisi ollut ilman blogia.
Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on ollut kuitenkin se paras
juttu! Siltä varalta etten enää palaa, sanon tämän nyt: Kiitos tästä matkasta, kivaa oli <3
Terkuin ja sydämin, Jenni
<3
VastaaPoista<3 <3
Poista<3 <3
Poista<3
VastaaPoista<3 <3
PoistaKiitos Ihanainen kauniista blogista <3 Olen saanut sinulta paljon ihania vinkkejä, mutta ennen kaikkea olen saanut nauttia valmiista. Iso virtuaalihalaus ja nautinnollista kevättä! <3
VastaaPoistaKiitos! Ihana kuulla <3 Aurinkoista kevään odottelua sinne :)
PoistaKiitoksia täältäkin hyvistä vinkeistä ja ihanista kuvista ja lukuhetkistä :) Varsinkin siihen aikaan, kun olimme molemmat raskaana yhtäaikaa, niin tuli paljon seurattua blogia ja kaikki tekstit olen varmasti lukenutkin :) Tässä blogissa on ollut kaikki, mitä minä olen halunnut blogilta, eli perhe,koti ja kauneudenhoito. Toivottavasti kuulen vielä jatkoa, jos en, niin oikein ihanaa jatkoa ihanan perheen,ihanan kodin ja ihanan työn parissa ja nykäisen kyllä hihasta jos joskus törmäämme :) (asun kyllä pohjoisessa, joten aika epätodennäköistä :) ) Puspus! -Niina
VastaaPoistaKiitos kommentista, tosi kiva kuulla että olet viihtynyt täällä :) Ilman muuta jos törmätään niin hihasta kiinni vaan! Kivaa kevään odotusta <3
Poista<3 <3
VastaaPoistaSinne myös! <3 <3
PoistaKiitos kivoista postauksista ja hyvää jatkoa <3
VastaaPoistaKiitos, ja samoin sinne! :)
PoistaKiitos sinulle tästä blogista! <3 Toivottavasti vielä tulisit takaisin, mutta ymmärrän kyllä että asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Itselläkin on viime aikoina jäänyt bloggailu vähemmälle.
VastaaPoistaHyvää jatkoa! <3
Kiitos! Aikansa kutakin :) Kivaa kevättä sinne <3
PoistaTekstisi kuulostaa niin tutulta, se voisi olla suoraan omasta "kynästäni". Samoja ajatuksia mulla on ollu pitkään, mutta sinnikkäästi olen jatkanut...harvalla postaustahdilla. Tällä hetkellä postauksen tekeminen tuntuu työläältä ja vaikealta. Ehkä minunkin pitää taas pohtia asiaa tarkemmin...
VastaaPoistaKiitos että olen saanut olla mukana seuraamassa elämääsi ja on ollut todella suuri ilo tavata! Toivottavasti kuulen sinusta vielä! ❤
Tekstisi kuulostaa niin tutulta, se voisi olla suoraan omasta "kynästäni". Samoja ajatuksia mulla on ollu pitkään, mutta sinnikkäästi olen jatkanut...harvalla postaustahdilla. Tällä hetkellä postauksen tekeminen tuntuu työläältä ja vaikealta. Ehkä minunkin pitää taas pohtia asiaa tarkemmin...
VastaaPoistaKiitos että olen saanut olla mukana seuraamassa elämääsi ja on ollut todella suuri ilo tavata! Toivottavasti kuulen sinusta vielä! ❤
Tuntui että mä en enää jaksanut, mun sinnikäs puurtaminen oli jatkunut jo niin pitkään... Kun harrastus alkaa tuntua työltä, eikä aina edes mielekkäältä työltä, täytyy ottaa hatkat ;) Mutta ovi on ja pysyy raollaan, ehkä vielä joskus ja silloin tällöin palaan!
PoistaKivaa kevään odottelua Anu <3
Kiitos sinulle ihanasta blogista ♥ Toivottavasti tulet vielä takaisin, mutta jos et, niin kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaKiitos! <3 Samoin sinne!
PoistaKiitos blogistasi! :) Toivottavasti oven rako aukenee vielä joku päivä :) Tsemppiä ja nauti <3
VastaaPoistaKiitos S <3 Kyllä se jo hetkellisesti ehti taas aueta, kukaties jatkan näin joskus ja jouluna- tyylillä :D
Poista<3 Toivottavasti vielä palaat!
VastaaPoistaEhkä joku päivä, ainakin silloin tällöin! Ja teidän muiden blogeissa ainakin vierailen tasaiseen tahtiin <3
PoistaMuistan hyvin kuinka olin samoissa tunnelmissa viime syksynä. Blogi oli ollut jo pitkään hiljainen, mutta miten sen viimeisen postauksen tekeminen tuntuikin niin vaikealta.
VastaaPoistaToivottavasti törmätään taas kaupungilla ja ehdittäisiin myös jutella vähän paremmin : ) Ihanaa talven jatkoa ja kiitos kauniista blogistasi tietenkin <3
Se tuntui kyllä vaikealta! Ei olisi halunnut kuitenkaan laittaa pistettä bloggaukselle. Mutta näin on hyvä, ovi raollaan kuitenkin :)
PoistaJoo, oli kiva nähdä tässä taannoin ihan vilaukseltakin! Ihanaa kevään odottelua Päivi <3
Awww voi Jenni! ❤️ Jos lopetata niin todella jään kaipaamaan blogiasi. Mutta ymmärrän kyllä jos päätätkin lopettaa - teinhän itsekin aikoinaan saman päätöksen vuoden ajaksi.
VastaaPoistaKiitos kun olet ihana aito itsesi, päätät miten tahansa niin viisautta päätökseen ja voi hyvin! ❤️