11.3.2016

When life hands you lemons...





 JUST ADD VODKA.



Tai; jokaisella pilvellä on hopeareunus, mikä ei tapa se vahvistaa ja niin edelleen. Toisin sanoen, jokaisesta vastoinkäymisestä löytyy yleensä jokin hyvä puoli! Tähän ainakin haluaisin uskoa. Viimeksi kohdalle osuneesta pilvestä on kyllä vielä aika vaikea löytää hopeareunusta.

Kerroinkin että jonotin nielurisaleikkaukseen ja pääsinkin siihen peruutuspaikalla kolmen päivän varoitusajalla viikkoa ennen hiihtolomaa. Etukäteen jo tiesin muiden kokemusten perusteella ja hoitajan infoamana kyseessä olevan pieni leikkaus, mutta siitä toipumisen olevan kivuliasta ja kestävän kauan. Oletin olevani valmis kuin lukkari sotaan, pakastin täynnä jääpaloja ja jäätelöä, lukemattomia kirjoja ajanvietteeksi ja lapsille hoitaja. Sitäpaitsi, onhan minua nyt leikelty ennenkin enkä ole mitenkään kipuherkkä ihminen. Joopajoo.

Ensimmäisen viikon leikkauksesta voin pahoin, oksensin kaiken mitä yritin syödä tai juoda ja sain oksentaessa haavat nielusta auki ja vuotamaan. Olin 24h vuorokaudesta kolmiolääkepöllyssä, lähinnä vain nukuin ja heräsin seuraavaan lääkesatsiin. Kivut olivat pahimmat mitä muistan kokeneeni. Ja takana on kuitenkin useita leikkauksia ja kaksi synnytystä joista toinen ilman kivunlievitystä, heh. Lapsille tarvittiinkin kaksi hoitajaa, kun anoppi muutti meille viikoksi lapsia hoitamaan ja minä muutin viikoksi omien vanhempieni luokse. Tämä ratkaisu oli kyllä hyvä, uskoisin lasten säästyneen monelta traumalta kun eivät nähneet äiti siinä kunnossa ;)

Leikkauksen toisen viikon oli kerrottu olevan se pahin, joten melkein itkua väänsin odottaessani olon vielä pahenevan. Ja pahenihan se. Kauhein tilanne tuli reilu viikko leikkauksen jälkeen kun leikkaushaava alkoi illalla vuotamaan runsaasti. Ohjeessa oli käsky lähteä sairaalaan jos vuoto ei lopu, pahimmassa tapauksessa haava jouduttaisiin polttamaan uudestaan kiinni nukutuksessa. Siinä sitten panikoin sohvalla suu täynnä jääpaloja ja jääpussi niskassa! Vuoto loppui lopulta, mutta en meinannut uskaltaa mennä sen jälkeen nukkumaan ollenkaan. 

Mutta nyt kun leikkauksesta alkaa olla kulunut kolme viikkoa, olen jo jopa saanut syödyksi muutakin kuin mansikkakeittoa! Se hopeareunus saattaisi tässä keississä olla vaikka ne pudonneet reilut kaksi kiloa, mutta toisaalta uskon kiriväni ne melko nopeasti kiinni kun pääsen taas syömään. Moni on kysynyt suosittelisinko nielurisaleikkausta. Enpä vielä voi varsinaisesti suositella! Mutta kun itse kysyin samaa jo toipuneilta leikkauksen läpikäyneiltä, jokainen suositteli. Ehkä minäkin viimeistään kun seuraava flunssa-aalto saapuu ja selviänkin siitä ilman angiinaa.

Kuvat on muuten vuoden vanhat, sattuivat vain sopimaan tekstiin. Siksi ei näy vihkisormusta ja lasissakin on valitettavasti vain vettä, ei vodkaa ;)


Kivaa viikonloppua!

Jenni



3 kommenttia:

  1. Paranemista <3
    Mulla on leikattu risat ala-asteikäisenä, muistan et pitkän sairasloman siitä sai ja mulle tuli ihan hoitajakin kotiin :) Paskamaista vaan, mulle risat on kasvaneet uudestaan :P

    VastaaPoista
  2. Aika rankka toipuminen ollut! Onneksi nyt jo voiton puolella. :)

    VastaaPoista
  3. Aaaaargh! Muistan niin elävästi vielä tuon ajan reilun 15 vuoden takaa. Mutta onneksi siitä toipuu ja paremmat ajat (sairastelun suhteen) ovat edessä. Kyllä sinäkin vielä kiität, että lähdit tuohon operaatioon. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)