7.10.2016

Aikaa opiskella


Heipat sinne!

Tänään oli taas koulupäivä. Vitsit kuinka tykkäänkään näistä normaaliarjesta eroavista päivistä! Luennot alkavat aamulla 8.00 aikaan ja herään puoli tuntia ennen muita. Puoli tuntia aikaa juoda päivän eka kahvikupillinen ihan rauhassa, meikata ja laittaa hiukset hiljaisuudessa. Ajomatka koululle aikaa virittäytyä opiskelumoodiin, herätellä aivot ottamaan vastaan uutta tietoa. Muiden aikuisopiskelijoiden keskellä opiskelu on aivan toisenlaista kuin koskaan nuorena opiskeluaikoinani. Nyt tietoa tekee mieli hankkia koko ajan lisää ja innoissaan odottaa seuraavaa lähipäivää! Uusien asioiden keskellä on ihan ihmeissään miten näin kolmevitosena en ole tuotakaan asiaa tiennyt. Parasta on kuitenkin muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten seura ja kokemusten jakaminen- yhteisöllisyys. Nykyään kun kaikki maailman tieto on jokaisen ihmisen saatavilla tietokoneiden avulla, jää kuitenkin kaipaamaan toisten ihmisten kohtaamista.

On valtavan palkitsevaa ja kivaa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia toisten aikuisopiskelijoiden kanssa, vaikka samaa tutkintoa emme suorittaisikaan. Meillä oppilaitoksessa aikuisopiskelijoiden käytössä on kurssitarjotin, jolle kerätään ne itseä kiinnostavat ja sen oman tutkinnon kannalta hyödylliset luennot. Näin ollen samalla luennolla voi olla monen eri alan osaajia. Mahdollisuus verkostoitua ja päästä sisälle jonkun toisen ammattiin. Kuulla uusia näkökantoja ja ravistella samalla sitä omaa ajatusmaailmaansa.

Yksi oma näkökantani, jota olen tässä viimeisen vuoden aikana tosissaan ja tietoisesti ravistellut, on ollut minä itse. Mitä mä voin tehdä, mitä osaan tehdä, mitä muut odottaa mun tekevän ja mitä mä haluan tehdä? Ja nimenomaan ammatillisesta näkökulmasta. Olen irtisanoutunut 13 vuoden jälkeen vakkariduunista ja heittäytynyt virran vietäväksi. Innolla kokeillut uusia juttuja, eheyttänyt omaa itseäni, saanut paljon positiivista palautetta ja oppinut uutta muilta osaajilta. On ollut ihanaa kääntää ihan ylösalaisin ne omat tavat toimia ja tajuta että hei, näinkin voi tehdä! Olen päässyt mukaan kivoihin projekteihin ja töihin ja tavannut upeita ihmisiä joiden kanssa tehdä töitä. Tätä mahdollisuutta ei olisi koskaan tullut, ellen olisi uskaltanut sulkea yhtä ovea. Niin paljon huolta ja surua kun se aikanaan aiheuttikin, tuntui se myös äärimmäisen helpottavalta ja avasi monia uusia ovia.

Viime syksystä tähän kesään tein töitä niin paljon kuin ehdin ja sain. Syksyllä esikoisen aloitettua koulutiensä, olin vähän kateellinen. Itsellänikin on ollut jo vuosia palava halu oppia uutta ja jatkaa opintoja, mutta aiemmin siihen ei olisi ollut mahdollisuutta. Olin lisäksi ajatellut sen junan jo menneen mun kohdalta ohi, olevani liian vanha opiskelemaan. Nyt tajusin mahdollisuuteni olevan just tässä ja nyt. Töiden, opiskelun ja kaksilapsisen perheen arjen yhdistäminen on joskus haastavaa, mutta asian ollessa tarpeeksi kiinnostava, opiskeluun löytyy motivaatio vaikka yömyöhällä. Opiskella voi koska vain, ikinä ei ole liian vanha oppimaan uutta!


Ilman kunnon tukiverkostoa tämä ei kyllä onnistuisi ihan näin kivuttomasti. Kiitos siis teille, tunnistatte kyllä itsenne <3 Haluaisin rohkaista jokaista ottamaan askeleen kohti omia unelmiaan, heittäytymään ja oikeasti miettimään mitä elämältään haluaa. Kelkan kääntäminen vaatii pokkaa, mutta usein se kannattaa. Ja mikä on pahinta mitä voi sattua jos se ei kannatakkaan? Sitten vain kelkka käännetään uudelleen! Eipähän jää kalvamaan ajatus siitä että olisi pitänyt...

Ps. Kansainvälistä opiskelijoiden päivää vietetään 17.11. Nyt multa ei mene enää ohi yksikään korvapuustipäivä, kakkupäivä tai maailman käsienpesupäivä, sillä latasin kännykkään Dinglen somekalenterin. Tiesittekö muuten mikä päivä tänään on? Maailman hymypäivä :) Ja Pirjon nimipäivä! Onnea Pirjot, anoppi ja rakas ystävä <3



6 kommenttia:

  1. Viisaita ajatuksia Jenni! Tuo tekstin viimeinen kappale on kuin suoraan omista ajatuksistani. Mun kelkka on kääntymässä, katsotaan hiljalleen minne suuntaan. :)
    Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, toinen kelkankääntäjä! Siitä se lähtee :) Suunta selkiytyy ajan kanssa <3
      Kivaa viikkoa Anu!

      Poista
  2. Tunnistan kyllä itseni :) Monesti mietin että muistanko tarpeeksi usein ihanaa tukiverkostoa kiittää joka mahdollistaa kaiken :) http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukiverkosto on kyllä korvaamaton, ilman sitä moni asia jäisi toteutumatta <3

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Kiva, kun satuin bongaamaan blogisi :) Olen itsekin alkanut opiskella tässä aikuisiällä (valokuvausta, joka on tähän asti ollut rakas harrastus) ja ajatukset olivat kovin tuttuja ♥ Itse olen 38-vuotias, ja on se kyllä ihanaa, että voi oppia vielä näin "vanhemmallakin" iällä ;) Ja hei, koko loppuelämä on aikaa!

    Kaunista syksyä ja myötätuulia opintoihin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne, tervetuloa :)
      Ja onnea sinulle myös opiskeluihin! Totta, koko loppuelämä aikaa oppia uutta :)
      Ihanaa ja inspiroivaa syksyä!

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)