27.9.2017

Unohda huvipuistot, vie lapsesi metsään





Koska viimeksi kävit metsässä? Metsään lähteminen ei vaadi ihmeitä. No ehkä kumpparit ja mukavat ulkoiluvaatteet. Tärkeintä on vain lähteä. Metsässä mieli rauhoittuu, aistit terävöityvät, hengitys syvenee ja hartiat laskevat. Metsästä löytyy aitoja luonnon ihmeitä, joita ei tekniikan avulla luoda.

 Lapsi, joka osaa asentaa padilleen pelit ja vehkeet ilman aikuisten apua, ei ehkä ikinä ole nähnyt oikeaa koppakuoriaista, poiminut omin käsin mustikoita, silitellyt auringon lämmittämää sammalta.




 Rakastuin metsään jo lapsena. Vanhempamme veivät minua ja veljeäni metsäretkille usein ja paras leikkipaikkanikin lapsuudessa oli lähimetsä. Olisin voinut viettää siellä aikaa tuntikausia! Joskus otimme metsäretkille mukaan eväät, toisinaan pysähdyimme johonkin uuteen metsään ihan ex tempore. Nämä retket muistan omasta lapsuudestani paremmin kuin mitkään huvipuistoreissut ja ulkomaanmatkat- niin kivoja kuin nekin olivat. En muista ikinä pelänneeni metsässä. Päinvastoin, oloni on siellä aina ollut levollinen ja rauhallinen, onnellinen.


 Aikuistuttuani vieraannuin hetkeksi metsästä. Pikkukylän tytölle oli ihmeellistä muuttaa omilleen isoon kaupunkiin ja kuvittelinkin hetken neonvalojen loisteen ja kaupungin sykkeen olevan parasta maailmassa. Minulla on kuitenkin tapana ahdistua liiallisten ärsykkeiden keskellä. Stressaan paljon, muidenkin puolesta. Minusta tulee yliaktiivinen ahdistunut hermokimppu, jonka pinna palaa sekunnissa. 

Samaa olen huomannut lapsissani, liialliset ärsykkeet stressaavat heitäkin ja tuloksena on kiukuttelevat ylivilkaat ipanat. Metsässä nuo kaksi ovat kuitenkin toistensa ylimmät ystävät. Käsi kädessä kiivetään esteiden yli ja yhdessä jaetaan metsän ihmetyksen aiheet ja syödään sulassa sovussa eväät.




 Viimeistään tultuani äidiksi kahdeksan vuotta sitten, löysin uudestaan metsään. Muistan kuinka vaikeina ensimmäisinä vuosina koliikkivauvan ja maitoallergialapsen kaikkensa antaneena äitinä huomasin hakeutuvani omaa aikaa saatuani metsään. Istuin kivellä ja joskus itkin. Se kuitenkin helpotti, siellä ei kenelläkään ollut minua kohtaan mitään vaatimuksia eikä odotuksia. Metsä lohdutti vain olemalla siinä ympärillä. Antoi voimaa. Sinne menin myös lapsen kanssa, ensin vauva kantorepussa ja kun kävely sujui, metsässä kuljettiin yhdessä. Enää ei itketty :)


 En koe olevani mikään erähenkinen ihminen, minäkin saan inhonväristyksiä hämähäkeistä. Olen kuitenkin yrittänyt myös lapseni opettaa siihen, että me olemme metsässä vieraina. Aina tervetulleita, mutta kuitenkin metsän eläinten ja hyönteisten kotona. Olemme nähneet monesti muunmuassa käärmeitä, niiden osuttua kohdalle käännytään vain suosiolla eri polulle.



 Ollaan opeteltu mitä metsästä saa kerätä ja mihin ei kannata koskea. Ihmetelty, haisteltu ja maisteltu.


Nyt metsissä on luonto kaikkein kauneimmillaan! Ei tarvitse lähteä Lappiin asti kokeakseen metsän väriloistoa, se lähimetsä riittää. Pakatkaa reppuun pienet eväät, pukekaa lämmintä päälle kumpparit jalkaan. Mukaan voi ottaa korin, sillä sieniä ja marjoja on metsissä nyt yllin kyllin.




 Vaikka metsässä ei olisi käynyt sitten lapsuuden, sinne on tervetullut koska vain. Muistetaan pitää metsistämme huolta, kaikki mitä sinne viedään, tuodaan myös pois. Roskat kuuluvat roskikseen, eivät metsään. Ne lapsuuden parhaat muistot syntyvät yhdessä tekemisestä. Niitä muistoja ei rahalla osteta. Ei huolta vaikkei tänä vuonna(kaan) budjetti veny Thaimaan matkaan, tai kesällä ei ollutkaan varaa huvipuistoreissuun. Parhaat hoodit löytyy yleensä ihan läheltä.





24.9.2017

Puuteripinkkiä lastenhuoneessa



Aurinkoista sunnuntaihuomenta! Jopas taas meni viikko pikakelauksella. Ja silti tuntuu ettei oikein mitään järkevää ole saanut aikaiseksi, pitäisiköhän hakeutua johonkin priorisoinnin kurssille? Onneksi saatiin vielä ihana ilma viikonlopuksi, ainakin täällä Hämeessä on ollut aurinkoista ja jopa lämmintä. Toivottavasti sielläkin missä itse tätä luet.

Instassa jokin aika sitten kysyinkin mielipiteitä tyttömme huoneen seinän uudeksi väriksi keltaisen tilalle, me kun ei Mandin kanssa osattu päättää harmaan ja puuterisen pinkin välillä. Molemmat värit kun ovat tiettävästi todella vaikeita värejä, olen nimittäin yhteen seinään meillä aikoinani ostanut kuusi purkkia harmaata seinämaalia eikä mikään niistä ollut miedän seinässä harmaa- löytyi sinistä, vihreää, ruskeaa ja violettia, mutta ei harmaata :) Pinkistä halusimme nimenomaan sellaisen puuterisen, ei liian imelää pinkkiä. 

No pinkkiinhän me sitten lopulta vähän extempore päädyttiin, ja se on kyllä todella kaunis sävy! Olisi saanut olla vieläkin murretumpi ja puuterisempi, on kuitenkin luonnossa vähemmän kylmän pinkki kuin näissä kuvissa. Ajatuksissa oli lisämaustaa seinää kullanvärisillä palloseinätarroilla, mutta niiden kadottua mystisesti postimatkallaan, kyllästyimme odottamaan ja laitoimme taulut seinään. Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa kiinnittää taulut Commandin taulutarroilla ja epäilyksistäni huolimatta ne toimivat loistavasti. Aika huikea tuote tällaiselle vaihtelunhaluiselle ihmiselle, joka víhaa seinien rei'ille porausta.

Sitä ajatuksissa ollutta kullansävyä toimme seinälle paperitähtinauhalla ja Desenion ja Cellon tauluistakin löytyy kultaa. Pöydällä oleva ikikalenteri on sekin messingin sävyinen, ostin sen Mandille syntymäpäivälahjaksi Prismasta.


 Vielä on huoneen sisustus hiukan vaiheessa, muunmuassa ihanat hexagonin malliset seinähyllyt odottavat vielä paikkaansa ja jokin kiva naulakko repulle olisi myös haussa. Meiltä löytyy ylimääräisenä yksi Design House Stockholmin Wave naulakko mustana, joten jos muuta parempaa ei löydy niin se on sitten siinä.


 Huoneeseen tuo kivasti särmää mustat yksityiskohdat, lopputulos ei mene liian lällyksi. Työtuolina toimii toinen kirpputorilta hankkimistani ja mustaksi maalaamistani wieniläistuoleista, siihen hankittiin pehmikkeeksi Jyskistä ihana pörröinen lampaantalja. Valaisin on Clasulta ja työpöytä Ikean Malm. Matoksi jouduin vaihtamaan tänne virkatun pinkin maton edellisen mustavalkoraitaisen jouduttua slimevahingon uhriksi. On muuten kivaa mömmöä puhdistaa tekstiileistä! Verhot ovat edelleen mustavalkoraitaiset ja sohvalle heitimme olohuoneessa hetken majailleet pinkit tyynyt. Tyynyt ja tyynynpäälliset ovat H&M Home. Huoneen omistaja on itse kuulemma erittäin tyytyväinen huoneensa muutokseen, ja sehän on pääasia ❤



 Täältä voit kurkata miltä huone näytti keltaisena. Ihana ja raikas oli sekin. Mitäs te olette mieltä muutoksesta? :)

Ps. Seinän maalisävy on muuten Teknoksen värikartasta NCS S 1010-R10B, jonka sisällön eräs blogini lukija osasi avata näin: Valkoisessa pohjassa on 10% mustaa (kaksi ensimmäistä numeroa kertoo mustan määrän) ja 10% väriä (toiset kaksi numeroa kertoo tämän määrän), joka on sävy viivan oikealla puolella, jolloin valkoista on 80%. Tässä maalisävyssä sävy koostuu 10% sinistä (B=blue) ja 90% punaista (R= red). Sävyssä voi olla myös Y (yellow) tai G (green).



11.9.2017

Nahkainen iltalaukku (alle vitosella)





Aurinkoista maanantaita! Jos teille muillekin tarjoushaukoille jäi vielä muutama euro lompakkoon tämän aamuisen Lidl- reissun jäljiltä (siellä on tänään myynnissä todella kauniin mallista, pitkää puuvillasekoite neuletakkia vaaleanharmaana ja mustana, wink-wink!), niin nyt voin kertoa mihin ne loput kannattaa sijoittaa! 

Verkkokauppa.com myy poistomyynnissä Olympuksen kameralaukuksi tarkoitettua, aitonahkaista iltalaukkua alle viiden euron. Nyt saa tuulettaa! Laukkua löytyy klassisena mustana tikattuna versiona sekä kultaisena ja hopeisena sileänä versiona. Nahkahihnat myydään erikseen, esim. tuo musta nahkainen ketjuhihna maksoi sekin vain 4.90;
Olympuksen omilta sivuilta kävin kurkkaamassa tuotteiden normaalihinnat, laukut 84.90; ja hihnat 26.90; 
Aitonahkaisiksi laukuiksi siis ihan järjettömän hyvät kaupat. Nopeat syö hitaat! 



* Kuvat Olympus ja Verkkokauppa.com

4.9.2017

Mustat ristikkolyhdyt


Hrrr, olipas tänään jo aika syksyinen aamu! Kaunista, mutta raikasta. Tällaisista syyspäivistä kyllä tykkäisinkin, kuulaista ja kirpeistä. Saa aamuisin kietoa paksun huivin kaulaan, ihailla puiden väriloistoa ja hengittää raikasta ilmaa. Ikkunoiden raappausta ja pimeyttä sen sijaan ei vieläkään ole ikävä ;) Alkaneesta syyskuusta kielii myös alkanut kynttiläsesonki.

Bongasin keväällä meidän kodin viereiseltä puutarhalta myynnissä upeat, hiukan Balmuir- henkiset metalliset ristikkolyhdyt. Balmuirin näissä toi mieleeni juurikin tuo kiva ristikkokuvio, muuta yhteistä näissä ei sitten Balmuirin pyöreisiin, nahkahihnaisiin Kensington-lyhtyihin sitten olekaan. Lyhtyjä löytyi kolmessa koossa ja monta kertaa kesän kuluessa puutarhalla käydessäni niitä aina katselin ja mietin minkä koon niistä ostaisin. Lopulta kesäkin kääntyi jo loppukesän puolelle ja totesin etten vain osaa päättää :D Ostin siis kaikki kolme, yhden suuren, yhden keskikokoisen ja yhden pienen. 

Suurimman sisään laitoin isojen tolppakynttilöiden puutteessa marmoriset tuikkukynttilänjalat kolmena kappaleena. Keskikokoinen päätyi aulaan lipaston päälle ja pienin lyhty sohvapöydälle. Tykkään näiden muotoilusta tosi paljon! Aluksi harkitsin jonkun viemistä myös ulos, mutta metallinen lyhty tahtoo ulkokäytössä ruostua niin herkästi etten taida raaskia. 

Ainut miinus näissä ihanuuksissa on pölyjen ja sormenjälkien pyyhkiminen! Lasiseinät noiden ristikoiden välistä on melko haasteellista pyyhkiä. Mutta kohtahan se pimeä aikakausi taas saapuu ja silloin pölyjen pyyhkimisen voi unohtaa, sen kuin sammuttaa valot ja laittaa kynttilät palamaan. Kukaan ei näe pölyä eikä sormenjälkiä ;) Problem solved.









Meillä on täällä syyskausi saanut taas kesän jälkeen tutut uomat ja aikataulut, kun tällä viikolla alkaa liikuntaharrastukset, on allekirjoitettu syyskauteen uudet työsopparit ja mun koulukin alkoi kesätauon jälkeen. Ai niin, ja se perinteinen syysvieraskin on tullut kylään- kausiflunssa.

Reipasta uutta viikkoa toivotellen ❤