11.11.2018

SOPIVASTI RIMAA HIPOEN
















Heippahei ja ihanaa isänpäivän iltaa! 

Toivottavasti olette saaneet viettää viikonlopun kivoissa merkeissä :) Meidän viikonloppuun on kuulunut taas kisareissua, tällä kertaa starttasimme tänä aamuna jo kuuden jälkeen kohti Turkua. Odotan jo että tämä kiire ja viikonloppujenkin jatkuva aikataulutus jossain kohtaa helpottaa, edes hetkeksi. Ystäväni kanssa viestiteltiin tässä eräänä iltana ja totesin tarvitsevani kodinhoitovapaapäivän. En haaveillut kampaamoreissusta, en shoppailuviikonlopusta, vain yhdestä päivästä jolloin lopulta ehtisin pestä pari koneellista pyykkiä, kerätä pois Halloween koristeet ja vaihtaa lakanat- aika säälittävää oikeastaan. Kiire saa kaipaamaan ja arvostamaan tylsyyttä. Olispa tylsää! Mutta ei kovin pitkään, pari päivää riittäisi mainiosti.

Olen aina ollut melkoinen ylisuorittaja. Viimevuosina olen oppinut, että joskus on ihan okei vaan yrittää selviytyä. Luovia kuiville rimaa hipoen. Kuuntelin muiden kekseliäitä isänpäivälahjahankintoja ja yritin samalla kuumeisesti miettiä mitä ihmettä itse keksisin. Lopulta ostin edellisenä päivänä lahjakortin. Ei huono valinta sekään. Ollaan tavattu kokoontua meillä juhlapyhinä syömään. Tänä isänpäivänä olimme kisareissussa, joten vanhempani tekivät ruuan joka syötiin meillä. Ostin kakkutarvikkeet, mutta eilen sen sijaan että olisin leiponut, päätinkin vetää kumpparit jalkaan ja lähteä lasten kanssa metsään. Meillä oli niin hauskaa! Kerättiin sieniä, kivoja käppyräoksia ja ihailtiin maisemia. Olen joskus tännekin kirjoittanut meidän suhteesta metsään, se on edelleen paikka jossa me kaikki viihdytään. Kakun sijaan meillä herkuteltiin jälkkärinä puoloffeella, joka on ehkä maailman helpoin jälkkäri, mutta taivaallisen hyvää. Isänpäiväkukkina tuotiin maljakkoon muutama havunoksa.

Mandin tämän päivän kisat menivät suorituksen kannalta myös vähän rimaa hipoen. Tytöt olivat kaikki selvästi aika väsyneitä ja ohjelmassa tuli virheitä. Mandi on alkuviikon ollut kipeänä, eikä ole jaksanut panostaa treeneihin vaaditulla intensiteetillä. Kuulemma oli silti kivaa! Seuraavalla kerralla sitten paremmin. Joskus ihan hyvä on ihan riittävä.
 


Meidän makuuhuoneen nurkassa on jo kuukauden päivät nököttänyt kaksi valtavaa Ikea- säkillistä täynnä myyntiin lajiteltavaa tavaraa. Se kasa ärsyttää, mutta en vain ole ehtinyt kuvata vaatteita ja laittaa niitä myyntiin. Makkarin oven voi aina sulkea. Olohuoneessa iso taulu edelleen nojailee seinään, emme ole ehtineet kiinnittää sitä seinälle. Sen viereen on tulossa pyöreä peili, joka on asustellut meidän sängyn alla jo puolisen vuotta. Ainoa paikka jossa se toivottavasti säilyy särkymättä siihen saakka että saadaan se seinälle asti...ehkä jonain päivänä.

Olen vastustanut kaikkien maksullisten elokuvakanavien hankintaa, vaikka meidän DVD-tallennin hajosi viikko sitten. Lapsilla riittää kyllä pelejä ja leluja, olen ajatellut. Tänään kun olin vihdoin päässyt istahtamaan alas ja kaatamaan itselleni toisen kupin kahvia, alkoi lastenhuoneesta kuulua tutut ilmiriidan ensitahdit. Avasin koneen ja rekisteröidyin Netflixiin. F*ck it. Menkööt. Ja niin lapset kohta istuivat kiltisti sovussa sohvalla katsellen Hotel Transylvaniaa. Kukaan ei huuda, kukaan ei tappele, JES!

Pedantti saa ihminen olla, mutta olosuhteiden niin vaatiessa on nutturaa syytä vähän löysätä. Muuten ei tässä pyörityksessä kauaa kestä täysjärkisenä!

P.S. Ehdin kuin ehdinkin vaihtaa ne lakanat ja sain ottaa vihdoin käyttöön H&M Home Classic Collectionin uudet ihanat tyynyliinat! Nyt edes ne nurkassa nököttävät Ikea-säkit eivät pilaa makkarin hotellitunnelmaa :) Päätin myös lopettaa tämän blogipohjan kanssa taistelun tällä erää tähän, kuvat ja rivivälit pomppivat miten sattuu, mutta menkööt! Ihanaa loppuiltaa just sulle ❤



17.8.2018

IHANA ARKI, IHANA VIIKONLOPPU




Moikkamoi! ❤

Mitäs teille mahtaa kuulua? Toivottavasti hyvää. Tänne kuuluu myös hyvää. Oikeastaan tosi hyvää! Tuossa kun tänään ajelin töiden ja kauppareissun jälkeen kotia kohti auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, havahduin siihen kuinka mahtavaa onkaan päästä kotiin joka päivä jo iltapäivällä. Edessä on kaksi peräkkäistä päivää vapaata yhdessä muun perheen kanssa. Kuinka luksusta! Töiden jälkeen on vielä energiaa ja aikaa tehdä vaikka mitä. Tiedän, tämä on monelle ihan itsestäänselvää, mutta minulle joka on koko aikuisiän tehnyt töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, tämä on jotain ihan käsittämättömän mahtavaa! 

Olen viihtynyt uudessa työpaikassa ja minut on otettu tosi hyvin vastaan. Kärsimättömästi odotan että pääsen rutiineihin sisälle ja sisäistän kaikki käytännön asiat. Välillä tuntuu hurjalta kaikki se tietomäärä joka kollegoillani kaikesta on, mutta kukapa ei olisi joskus ollut uuden edessä opettelemassa kaikkea ihan alusta. Ja kuinka palkitsevaa onkaan osata tehdä joku uusi juttu itse alusta loppuun :)




 Meillä on tänään luvassa lasten kanssa leffailta ja lasten mentyä nukkumaan suunnittelin kaatavani itselleni vielä lasillisen tuota JP Chenetin mansikkaista kuplivaa ja ehkä otan vielä palan kinkkupiirakkaakin. Piirakka on muuten super nopea tehdä valmiista pyöreästä suolaisesta piirakkataikinasta. Päälle nakkasin silputtua saunapalvikinkkua, parsakaalia, jääkaapista parmesaanijuuston jämät, yrttisen tuorejuuston ja päälle vielä kerma-munaseoksen. Vähän juustoraastetta ja tuoreita yrttejä vielä päälle ja puolen tunnin uunissaolon jälkeen herkullinen iltapala on valmis :)

Meillä on pitkästä aikaa kukkia kotona. Siis kaupasta ostettuja. Lähes koko kesä on pärjätty luonnosta löytyvillä, mutta tänään kauppareissulla en voinut vastustaa lempparikukkiani valkoisia liljoja kun ne olivat Prismassa alle kolmella eurolla kimppu. Toinen kimppu onkin hääpäiväkimppu, jonka sain keskiviikkona meidän kolmannen hääpäivän kunniaksi ❤ Kyllä leikkokukista vaan tulee kotiin ihana fiilis ja tuoksu!


 Aurinkoista viikonloppua teille toivottelen! Nautitaan vielä loppukesän viimeisistä lämpimistä päivistä :)




28.7.2018

ELÄMÄNI KESÄ


 Moikka! 

Olen elänyt kuin viimeistä Lidukan kesäpäivää viimeiset viikot. Kotona ollaan käyty vain kääntymässä ja heittämässä pari koneellista pyykkiä pyörimään ja taas startattu auton nokka jonnekin päin Suomea. On ollut synttäreitä, Linnanmäkeä, lukuisia uimarantoja ja ikimuistoisia kesäpäiviä. Elämässä on tapahtunut tänä kesänä isoja juttuja, joista nyt vihdoin ajattelin kirjoittaa tännekin. 

Alkukesästä tein päätöksen irtisanoutua työstäni ja vaihtaa kokonaan alaa. Lähetin muutaman työhakemuksen ja pääsin myös muutamaan haastatteluun. Sain unelmieni työpaikan ja kaksi viikkoa sitten vein haikein, mutta helpottunein mielin irtisanoutumisilmoitukseni töihin. Luovutin avaimet ja tyhjensin pukukaapin. Sain mahdollisuuden lomailla ennen uuden työni aloitusta ja mikä kesä tämä onkaan ollut lomaa viettää! Ihan huikea! 

Hartioiltani on pudonnut raskas painolasti, jota en edes huomannut kantavani. Olo on rauhallinen, toiveikas ja onnellinen. Juuri näin tämän piti mennä ja kaikella todellakin oli tarkoituksensa. Myös niillä synkillä päivillä. 

Tähän postaukseen valitsin kuvaksi tuon muistikirjakuvan, sillä olen aina ollut koukussa listojen kirjoittamiseen. Kirjoitan ylös tavoitteita, haaveita, ostoslistoja- kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tavoitteiden kirjaamisessa olen huomannut niiden toteutuvan todennäköisimmin kun ne konkreettisesti kirjoittaa ylös. Se on vähän kuin lupaus itselleen, tätä kohti mennään ja tämän eteen tehdään töitä. 

Kun olin kirjoittanut irtisanoutumisilmoitukseni ja saanut tiedon uudesta työpaikasta, kalenterini välistä tippui lattialle paperi. Ihan tavallinen kahteen kertaan taiteltu A4. Noukin paperin lattialta ja avasin sen. Olin täysin unohtanut tuon paperin olemassaolon, mutta ilmeisesti alitajuntani ei. Paperille olin vuoden vaihteessa kirjoittanut mitä tältä kuluvalta vuodelta toivon. Toiveeni liittyivät työhön. Olin kirjoittanut ylös tajunnanvirtatekniikalla ranskalaisin viivoin kaikki mitä mieleeni tuli toiveista koskien töitä. En jättänyt mitään kohtaa pois, vaikka joku kohta tuntui nololta tai vähäpätöiseltä, osa jopa suuruudenhulluilta. Kun luin tuota listaa, tajusin että tämä uusi työpaikka on juuri tuollainen mitä silloin toivoin. 

Olkaa siis varovaisia mitä toivotte. Toiveet voivat käydä toteen! 

Ja mikä minusta sitten tulee? Aloitan työt HR- koordinaattorina VMP:llä reilun viikon kuluttua :)

Mutta vielä on lomaa jäljellä! Luvassa on ainakin Täydellisten Naisten Korkkarit Kattoon Re-United bileet, vanhojen työkavereiden kanssa bileet, huomenna asuntomessuilua ja kummipojan synttärit Porissa. Tänne blogiinkin on postauksia tulossa kunhan saan itseni taas ruotuun (ja kameran akun lataukseen...). Suunnitelmissa on ainakin postausta hiustenhoidosta (oon ottanut ryhtiliikkeen Glamlinin avustuksella), pihasaunaprojektin etenemistä ja sisustuskuviakin pitkästä aikaa. Jos teillä on muuten postaustoiveita hihassa, niin lähettäkää mulle! Niitä on aina kiva toteuttaa kun omat ideat loppuu :)


Mahtavan ihanaa viikonloppua teille! ❤



10.7.2018

MEILLE TULEE PIHASAUNA




Onhan ihan ok ja normaalia että on jo mielessään sisustanut lattiasta kattoon tilan, jota ei ole vielä olemassakaan? Kai tekin näette tuossa keskeneräisen terassilaudoituksen päässä ihan selvästi mustaksi käsitellyn viistokattoisen modernin pihasaunan? Terassilta löytyy musta rento loungesetti betonipöytineen, muutamia isoja istutusruukkuja ja lyhtyjä.

Saunarakennus on jaettu 6,1 m2 saunaosaan ja samankokoiseen oleskelutilaan. Puukiukainen sauna käsitellään mustanpuhuvaksi savusaunatyyliin. Saunatupaan vaaleaa puuta, pyöreä riippuva peili mustalla nahkahihnalla ja sen alle pieni musta lipasto hiusharjalle ja muulle tarpeelliselle pikkutavaralle. Lämpimänsävyinen ja lämpötilavaihteluita hyvin kestävä juuttimatto lattialla, kompakti vaalea vuodesohva ja pyöreä musta sohvapöytä. Iso rottinkinen kori, jossa voi säilyttää huopia harteille kietaistavaksi kun menee terassille istuskelemaan.

Kattoon valaisimeksi myös ulkotiloihin sopiva musta teräsvarjostiminen valaisin. Tekstiileiksi konjakin sävyä, sammaleen vihreää ja lämmintä okraa. Haaveilen myös pienenpienestä jääkaapista saunajuomille, jonka saisi integroitua kaapin sisään (ne edullisimmat kun ovat yleensä susirumia...). Musta SMEG olisi upea ihan sellaisenaan, mutta siihen ei valitettavasti budjetti riitä. 





Harmi vaan ettei hyvin suunniteltu todellakaan ole puoliksi tehty! :D  Meillä on saunamökkiä varten jo hankittuna kollaasikuvan alareunassa näkyvä VONGE loungesetti, pyöreä nahkahihnainen peili ja lyhtyjä. Mandin huoneessa on tällä hetkellä meidän entinen vierashuoneen valkoinen vuodesohva, joka voi tarvittaessa siirtyä mökkiin. Tosin ei tuo kuvan Ikealainen SANDBACKEN ole vuodesohvaksi älyttömän kallis, 349;  Matto, kori, sivupöytä, meriheinärahi, vuodesohva ja okran värinen samettityyny Ikeasta. Jyskistä suuret kukkakorit, loungesetti, kynttilälyhdyt, viltti ja saniaistyyny. Musta pyöreä sohvapöytä Ellos.

Tähän alla olevaan mustaan By Rydens SESSAK MAISON ulkovalaisimeen ihastuin nähdessäni sen messuilla Sähköasennus Karppelin osastolla. Valaisin on suunniteltu ulkotiloihin vaikka se näyttää sisävalaisimelta, eli olisi juuri täydellinen valinta saunamökkiin. 






Tuosta terassilaudoituksen alkupäästä on tarkoitus tehdä koko leveydeltään rappuset tänne ylös betoniterassille jossa seisoin kuvaa ottamassa. Täältä ylhäältä löytyy joskus tulevaisuudessa palju. Voisin tänne päivitellä saunaprojektin etenemistä jos teitä kiinnostaa seurata myös itse rakennusvaiheita?

Mahtavaa viikkoa just sulle toivottelen! ❤



6.7.2018

MIELESSÄ MAALAUS JA PEILIN PAIKKA






Heippahei ja mahtavaa perjantaita! Kiitos kaikista viesteistä ja kommenteista joita olette lähettäneet blogin ja instan kautta edelliseen postaukseen liittyen, on ollut niin hauska lukea teidänkin teinimuistoista! Tosi kiva että olette niitä jakaneet :)

Muistatteko kun jokin aika sitten tässä postauksessa etsin isoa pyöreää peiliä meidän olohuoneeseen? Se löytyi lopulta, mutta en olekaan saanut sitä laitettua sille kaavailtuun paikkaan. Johtuen siitä, että tuolla paikalla on nyt iso seinäkello, jolle ei ole parempaakaan paikkaa. Kello on siinä lähes joka paikasta nähtävissä ja sitä tarvitaan monta kertaa päivässä. Instaa selatessa törmäsin tuohon ylävasemmalla olevaan Ovreinterior:n kuvaan, jossa kauniin harmaalla seinällä senkin päällä on pyöreä peili ja Desenion klassikkojuliste Kate Mossista.  

Ehkä olisikin jo aika vaihtelun vuoksi uusia nuo meidän aikojen alusta seinällä olleet taulut ja vaihtaa tilalle se pyöreä iso peili ja mustavalkoinen taulu. Periaatteessa tauluista kyllä edelleen tykkään, mutta olen jo jonkin aikaa niitä katsellut sillä mielellä että niiden tilalle voisi välillä vaihtaa muutakin. Pyöreä peili heijastaisi vastapäisten suurten ikkunoiden valon ja mustavalkoinen taulu sopisi beigensävyisiä paremmin kotimme muihin tämän hetkisiin sisustussävyihin. Heti jo näin tuon seinän inspiraatiokuvan mukaan vaaleahkon harmaana, mutta jostain syystä mies ei yhtään toistaiseksi lämmennyt ajatukselle maalata tuo korkealle nouseva seinä, jolla on myös valkoiseksi rapattu takka. Olen kyllä sitä mieltä että valkoinen takkakin erottuisi harmaasta seinästä vielä kivemmin :) Asuntomessujen pressipäivien kuvista olen bongaillut useitakin kauniin harmaita messukotiseiniä, joten otan erityisesti tavoitteeksi etsiä täydellisen harmaan seinämaalin koodin tulevalta messukierrokselta. Harmaat maalisävyt ovat niitä vaikeimpia, joten on aina plussaa nähdä maalisävy isona pintana in action. Kun muutama lopullinen sävy on valikoitu, on helpompi ostaa pari pientä purkkia ja tehdä niillä koemaalaus.

Desenion mustavalkoisia valokuvajulisteita selatessa onnistuin karsimaan vaihtoehdot kahteen. Tai oikeastaan kolmeen, sillä otin mukaan myös tuon ikonisen Katen. Itse tykkään hurjasti industrialtyylistä ja noissa kahdessa ensimmäisessä kuvassa on molemmissa jotain sykähdyttävää. Korkeat ristikkoikkunat, rosoisia seinäpintoja. Uskoisin tuon ensimmäisen kuvan, jossa valo siivilöityy ikkunan läpi, sopivan näistä vaihtoehdoista meille parhaiten. Katea tykkään katsella muiden kotona, mutta en tiedä olisiko se meidän kodin juttu kuitenkaan. (Itse valitsisin luultavasti empimättä sen, mutta kun täällä asuu muitakin ;) )


Minkä näistä Desenion kuvista sinä meille valitsisit? Instassa jo kysyinkin teidän mielipidettä seinän maalaamiseen ja se oli harvinaisen yksimielinen: äänestitte maalaamisen puolesta :)




30.6.2018

TEINIVUODET





Hah, nyt olisi luvassa blogihistoriani hauskin, noloin ja henkilökohtaisin postaus ever! Aiheena teinivuodet. Ah, ne hirveät, ihanat tunteiden ja ylilyöntien kyllästämät 90- luvun vuodet.

Ajatus tähän postaukseen lähti Metin ja Hannan podcastin samannimisestä jaksosta, jota kuuntelin tällä viikolla lenkillä ja nauraa hihitin koko lenkin ajan vedet silmissä. Suosittelen teitä ehdottomasti kuuntelemaan tuon jakson, oli aikamoinen trippi myös omiin hulluihin teinivuosiin.
Tuosta jaksosta kävi myös hyvin ilmi eri aikakausien IN jutut, Metillä ja Hannalla on käsittääkseni noin kymmenen vuoden ikäero ja tämä tuli hulvattomalla tavalla ilmi muunmuassa aikakauden musiikista puhuttaessa. Hanna muisteli nuoruudessaan luukuttaneensa Ace of Basea (kuten minäkin) ja Hannan kysyessä muistaako Metti kyseistä bändiä, Metti vastaa että eiks ne laula sitä The Ace of Spades biisiä...? Tässä kohtaa nauroin jo ääneen niin että vastaantulevat lenkkeilijät olivat aivan ihmeissään :D

Itse olen siis syntynyt vuonna 1981 ja ne teinivuosien kulta-ajat sijoittuvat vuosiin 1995-2000, yläasteelta lukioon. Mikä onni onkaan, että noiden teinivuosien parhaat kaverit ovat edelleen niitä elämäni tärkeimpiä ihmisiä! Laitoin yhdelle tyttökavereistani viestiä, jossa vähän veresteltiin teinimuistoja ja luoja mitä muistoja meillä onkaan!Siinä harmittelin että mikä vahinko ettei noilta ajoilta ole digitaalista kuvamateriaalia, silloin kun elettiin vahvasti filmikameroiden aikaa. Mutta muutaman säästämäni helmen löysin paperikuvina arkistojen kätköistä. Pidemmittä puheitta, welcome to the memory lane!

TYYLI

Pukeutumistyylini yläasteella ja lukiossa oli hmmm, erottuva. Kuten mainitsin, omista teinivuosistani ei ylilyöntejä puuttunut. Silloin todellakin överi oli parempi kuin vajari! Nyt mietinkin, näin ihan kohta esiteini-ikää lähestyvän tyttären äitinä, että miten ihmeessä vanhempani antoivat mun pukeutua niin! Toisaalta olen kyllä kiitollinen, uskoisin että jonkin asian kieltäminen olisi saanut aikaan vain sen, että olisin pukeutunut niin siitä huolimatta, mutta välimme olisivat olleet paljon huonommat.

Vaatteilla halusin nimenomaan erottua. Jos pukeuduin vaikkapa hameeseen, sen piti olla joko maatalaahavan ylipitkä tai vesirajaa hipova, ei mitään siltä väliltä. Yhdeksänkymmentäluvun puolessavälissä pikkukaupungin vaatetarjonta oli onnetonta. Forssasta löytyi onneksi JIM&JILL vaatekauppa, josta löytyi Leviksen ja Stockerin farkkuja ja muuta nuorisovaatetta. Toinen vaateliike josta saattoi löytyä jotain päällepantavaa, oli Vaatehuone. Tuohon aikaan ei ollut vielä yleistä tilata postimyynnistä (juu kyllä, Anttilan postimyyntikuvastoa selaamalla ja postittamalla se tilauslomake!), vaan vaatteet ostettiin kivijalkaliikkeistä. Meilä äiti oli taitava ompelemaan vaatteita ja siitä sainkin teininä kipinän suunnitella, kaavoittaa ja ommella itse omat vaatteeni. Ompelin kasapäin neonvärisiä nirunarutoppeja uimapukutrikoosta ja lantiolle jääviä, tiukkoja, polvesta alaspäin leveneviä housuja.
Muistan itse virkanneeni itselleni jopa bikinit! 

Itseasiassa taisin aavistaa että jotkut vaatteet olisivat saattaneet olla jopa avarakatseisille vanhemmilleni liikaa. Yläasteen lopulla viikonloppuisin torin kulman Hesburgerin vessassa vaihdettiin kavereiden kanssa napapaitaa päälle, vaikka ulkona olisi ollut kuinka kylmä.
Merkkituotteita ei juurikaan ollut, ulkomailta tuotiin piraattituotteena Calvin Kleinin T- paitoja. Verkkareissa piti toki olla kolme raitaa ja sivussa nepparit, ja farkkujen piti olla Levikset. 

Taivas aukeni kun muistaakseni Halens aloitti postimyynnin Suomessa. Vihdoinkin löytyi Spice Girls- tyylisiä vaatteita ja paksupohjaisia kiilakorkokenkiä! Tilasimme yhdessä kaverini kanssa mustat kiilakorkosandaalit 15cm korolla ja ne oli niiiin ihanat :) Lukiossa kuljin aina joko superkorkeilla tolppakorkokengillä tai paksupohjaisilla kengillä, niin että lisää pituutta tuli vähintään 10cm. 

Lukiossa IN oli muunmuassa tiukat alaspäin levenevät lantiofarkut ja farkkuhameet, mesh- verkkokankaasta tehdyt topit ja runsaat tekoturkisyksityiskohdat neuletakkien kauluksissa ja hihansuissa. Myös kaikki turkis- ja hapsupuuhkat olivat kaulahuiveina todella trendikkäät, samoin lantiolle jäävät ketjuvyöt. Koruista muistan muoviset pantamaiset venykekaulakorut, juuri sellaiset mitä on tullut tänä vuonna uudestaan muotiin. Leveät patellavyöt ja tunikat, sekä ohuet sukkahousulegginsit yhdistettynä minihameeseen olivat nekin tuttuja! Reppua ei käyttäneet kuin pojat, kaikilla tytöillä piti lukiossa olla olkalaukku. Joka ollessaan täynnä koulukirjoja painoin kuin synti ja veti ainakin allekirjoittaneen selkärangan aivan kieroon. Sitä sitten kiropraktikolla väänneltiin suoraan. 


MEIKKI JA HIUKSET

Aloin meikata joskus yläasteen lopulla. Aika nopeasti kyllästyin pelkkään ripsivärin sipaisuun. Löysin Yves Rocherin ja sieltä tilailtiin luomivärejä, kynsilakkoja, huulipunia ja aivan liian vaaleita ja punertavia meikkivoiteita. Kaikkea naamaan ja paljon. Ehkä kammottavin trendi noilta teinivuosilta oli tummanruskealla meikkikynällä (Seppälästä sai parhaat) selkeästi rajatut huulet ja Lumenen sinisessä hylsyssä oleva nudehuulipuna- yhdistelmä. Kaikilta löytyi meikkipussista Anytimen huulikiilto ja puuteri, FII- suihkedeodorantti ja Date- hajuvesi. Ne oli niitä, joissa oli iso värikäs muovikorkki ja etiketissä aina jonkun naisen kuva ja nimi :)

Lukiossa vaihdoin huulipunan tummaan viininpunaiseen mattahuulipunaan, jota käytin joka päivä.
Joskus 90- luvun loppupuolella Lancome lanseerasi siniset, vihreät ja harmaanvioletit huulipunat, ja yllättävää kyllä, ne päätyivät lopulta Irmeli Elorannan luotsaaman paikallisen kempparin Esajuhanin alelaariin muutaman markan hintalappu kyljessään. Ja me kaverini kanssa riemuissaan tyhjennettiin tietysti koko laari!

Olen syvästi kiitollinen etteivät vanhempani koskaan tuominneet outoja meikkikokeilujani, päinvastoin. Uskon sillä olleen vaikutusta siihen, että meikkaamisesta tuli minulle lopulta jopa työ.
Hiuksissa yläasteella suosin pitkää mallia. Siihen aikaan ei hiusvärien vaaroista tiedetty vielä tuon taivaallista ja äitini kanssa usein värjäiltiinkin itse hiuksiamme. Tummiin hiuksiin ei kestoväreillä mitään kovin raflaavaa saatu aikaan, joten yleensä hiuksissani oli joko tumman luumun, mahongin tai mustan sävy. 

Muistaakseni ihan yläasteen lopussa tai lukion alussa otin ensimmäisen permanenttini, tiukan spiraalipermiksen pitkiin hiuksiin. Rullauksessa istumiseen meni yli kolme tuntia. Mutta olihan ne upeat! Permiskierre sai kaamean lopun lukion viimeisenä vuonna kun hiusterapeutti nimikettä kantava kampaaja käytti liian vahvoja aineita, unohti minut mömmöt päässä tuoliin ja poltti hiukseni karrelle. Kun tulin itkien kampaajalta kotiin, muistan vieläkin kuinka raivoissaan äitini oli kampaajalle. Taisin silloin kuulla kuinka äitini nimitti jotakuta H:lla alkavalla katutyöläisnimikkeellä, mitä en ollut hänen kuullut koskaan ennen, enkä koskaan sen jälkeen käyttävän. Kuljin lippis päässä lakkiaisiin saakka.

Ylioppilaskuvastani itseasiassa voikin havaita kuinka kuivat, säkkärät ja permiksestä kärsineet hiukseni olivat. Myöhemmin hiuksissani nähtiin myös se kuuluisa päältä vaalea ja alta tumma- look, tosin onneksi aika lievänä versiona. Samoihin aikoihin otin myös ensimmäiset sinettihiuspidennykset, mutta silloin taisin olla jo parikymppinen. 


Anytime kuva Makeup Fever- blogista, Date mainoskuva Pupuleipomo- blogista



BILEET JA POJAT

Minun nuoruudessani elettiin kotibileiden aikaa. Ekoja kotibileitä pidettiin jo tosi varhain, silloin ei tietenkään alkoholi kuulunut asiaan, vaan bileissä juotiin cokista, syötiin sipsejä ja tanssittiin hitaita vanhempien ollessa yleensä kotona. Gun's and Roses November Rain ja Bon Jovin Always tuo vieläkin liikkiksiä muistoja mieleen <3

Yläasteella kotibileissä näkyi jo alkoholikin. Kuului huhuja täysin käsistä lähteneistä kätybileistä, joiden lopettamiseksi tarvittiin poliisia. Itse muistan että bileissä toki silloin tällöin lappoi kutsumatonta jengiä ja porukka sammui, mutta ihan kaoottisissa bileissä en itse ole ollut mukana. Usein joku meistä vuokrasi Jokioisilla sijaitsevan Murronkulman vuokramökin, jossa nuorisoporukka sitten vietti illan. En tajua, miten onnistuimme vuokraamaan sen niin monta kertaa, ilmeisesti mitään ei koskaan mennyt rikki.

Joskus 15-16 vuotiaina alkoivat keikat. Silloin keikoille ei ollut ikärajoja ja noin kerran kuussa Forssan Leimukalliolla oli Apulannan, Movetronin, Klamydian tai Waldo´s Peoplen tms. keikka. Ja lähes joka kerralla olimme enemmän tai vähemmän humalassa. Mistä sitä alkoholia sitten saatiin? Aina löytyi joku hakija. Joskus jonkun isoveli tai isosisko, joskus jonkun vanhemmat saattoivat ostaa jotain, joskus joku ihan tuntematon tyyppi. Muutamalla oli väärennetyt paperit, joilla pystyi ostaa mietoja alkoholijuomia kaupasta. Alkosta Markiisi- viiniä ja Ofeliaa, kaupasta appelsiinilonkeroa, ällömakeita siidereitä ja Code- juomasekoituksia. Myös vanhempien kirkkaista pulloista saatettiin viedä vähän, äärimmäisellä varovaisuudella, ja lisätä vettä tilalle. Hätä keinot keksii. Juomat salakuljetettiin alueelle heittämällä aidan yli tai kaivamalla aidan alta, you name it!

Sen kaiken kohelluksen keskellä meillä oli kirjoittamaton sääntö: kaveria ei jätetä vaikka kunto olisi kuinka huono. Siihen aikaan nuoriso kokoontui vielä viikonloppuisin Forssan torille ja Lammin rantaan, siellä oli satapäin nuorisoa. Usein homma meni niin, että sovittiin yökyläilystä jonkun luona tyttöporukalla. Usein jonkun sellaisen luona, jonka vanhemmat eivät itsekään viihtyneet viikonloppuja kotona. Laittautumisen jälkeen juomat kassiin ja pyörillä yli 10 kilometrin pyöräily kaupunkiin. Muutaman kerran myös liftattiin. Siitä oli toki varoiteltu, onneksi koskaan mitää pahaa ei tapahtunut. Talvella siirryttiin kimppatakseihin. Teuvo Jokioisten taksista kuskasi meitä lukemattomat kerrat torin nurkalle ja haki taas yöllä takaisin kotiin.

 Kaveriporukassamme oli muutama tyttö, joilla meni aina överiksi. Eivät he sen enempää juoneet kuin me muutkaan, pää vain kesti huonommin. Itse inhosin sitä tunnetta kun päässä pyöri liikaa ja siitä syystä lopetinkin juomisen ajoissa. Olin se joka puskassa piteli kaverin hiuksia kun hän oksensi :)

Kun sitten vihdoin lukiossa pääsimme baariin, Forssan 54:ssa tuli käytyä joka perjantai, joskus keskiviikkoisinkin opiskelijabileissä. Ovella oli tiukkaakin tiukempi Laajalehto, joka oli yöelämän Jumala- hän päätti pääsetkö sisään jonon ohi, jonottamalla vai et ollenkaan. Baarissa tilattiin tequilaa, Valkovenäläisiä, Ville Vallatonta ja Auringonlaskua. 

Festareilla alettiin käydä lukion loppupuolella. Eeppisimmät festarit olivat Vaasan Rantarockissa, jonka vietimme tiiviin viiden hengen kaveriporukkamme kesken jakaen kolmen hengen teltan. Se vasta oli hauska reissu! Esiintyjistä muistan erityisesti suosikkini Bomfunk MC:n ja Leila K:n. Elin makkaraperunoilla kolme päivää.

Ensimmäisen kerran taisin seurustella joskus riparin aikoihin.  Seurustelut kestivät muutamia kuukausia ja vaihtuivat uusiin ilman sen kummempaa draamaa. Teinivuosien poikakavereiden kanssa olen väleissä edelleen, eikä niistä ajoista toivottavasti ole kenellekään jäänyt huonoa fiilistä. 
Pisin suhde ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, kesti kolmisen vuotta. Se oli yhtä tunteiden vuoristorataa, enimmäkseen jyrkkiä alamäkiä. Jatkuvia ohareita, itkua ja pettymyksiä. Muistan kuinka äitini lohdutti minua sanoen ettei sen kuuluisi olla aina noin vaikeaa. Viimeinen niitti oli kun silloinen poikaystäväni jätti mitään ilmoittamatta tulematta sovittuun illanviettoon ystäviemme luo ja teki minulle jälleen oharit. Siitä kolmen päivän kuluttua tapasin nykyisen aviomieheni, vaikka olin itselleni ja kaikille muillekin vannonut pysyväni yksin pitkän aikaa. Meidän suhteen alku ei ollut helppo, en luottanut keneenkään enkä myöskään halunnut ihastua enää kehenkään. 




KAVERISUHTEET JA KOULU

Minulla oli yläasteella ja lukiossa pari läheisintä tyttökaveria ala-asteajoista saakka, jotka ovat molemmat sitä vieläkin. Itseasiassa juurikin he, my partners in crime, esiintyvät monissa näissäkin kuvissa! Kavereita oli tiivis porukka. Ala-asteella olin koulukiusattu, olin aika pyöreä, liikuntatunneilla kömpelö ja R-puhevikainen lapsi, ei sitä muuta tarvittu. Kiusaaminen oli siihen aikaan ihan toista kuin nykyään sosiaalisen median aikana, paljon vähemmän raakaa. Lähinnä selän takana hirnumista, haukkumista ja ulkopuolelle jättämistä. 

Yläasteella yhtäkkiä kelpasinkin, ei ollut enää ylipainoa eikä puhevikaa. Kiusaaminen jätti kuitenkin jälkensä ja minusta tuli koulukiusaaja. Tuossa iässä olin äärimmäisen mustavalkoinen nuori, mielipiteissäni ehdoton. Tuomitsin heti jos joku teki mielestäni väärin tai mokasi. Jollain kierolla tavalla koin, että kiusaamisen uhrina minullakin oli oikeus kiusata muita. Kaikista pahimpia kiusaajia ovat murrosikäiset tytöt toisiaan kohtaan. Mitään rajoja ei ole. 

Itseasiassa vasta pari vuotta sitten saimme asian keskusteltua halki, minä ja kiusaamamme tyttö. Itkimme molemmat muistellessamme noita aikoja. Noista ajoista en todellakaan ole ylpeä, käyttäydyin äärimmäisen typerästi ja tuhoisasti toista ihmistä kohtaan. 

Lempiaineitani koulussa olivat äidinkieli, psykologia ja kuvaamataito. Suurin syy tähän oli innostavat opettajat. Rakastin kirjoittaa aineita ja lukea. Kuviksen tunneilla parasta oli ihanan boheemi opettajamme Laila. Fysiikka, kemia ja matematiikka eivät olleet minulle luontaisesti helppoja aineita ja näiden aineiden opettajatkin kuivahkoa ja takakireätä porukkaa. Opettajien omalla persoonalla ja innostavuudella on todella suuri merkitys siihen, jaksaako johonkin itselleen hankalampaan aineeseen todella keskittyä vai ei. 

Kavereiden kanssa vietimme aikaa paitsi koulussa, myös koulun jälkeen ja lomilla. Usein hiihtolomareissuille pohjoiseen sain ottaa kaverin mukaan. Noihin ystäviin minulla on tiiviit välit edelleen, ruuhkavuosista ja välimatkoista huolimatta. Meillä on mahtava historia takana ja toivottavasti monia historiallisia yhteisiä hetkiä edessä! 

Lukiossa meno meinasi hetkellisesti lähteä lapasesta, elin siinä myrskyisässä suhteessa ja suhtauduin opiskeluun vähän hälläväliä meiningillä. En käynyt kaikilla tunneilla enkä lukenut tarpeeksi. Vasta abivuonna heräsin opon keskustelun jälkeen siihen, etten sillä menolla tulisi pääsemään lukiota läpi. Pelästyin, kun tajusin ettei minulla ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia enkä ollut hakenut minnekään jatko-opiskelemaan. Silloisen poikaystäväni viitoittama tie ei todellakaan ollut se, jolle halusin päätyä. Otin itseäni niskasta kiinni ja pänttäsin kirjoituksiin ja kirin opintopisteet täyteen.  Olin aikonut pitää lukion jälkeen välivuoden, mutta juuri se myrskyisä suhde sai minut hakemaan yksityiseen oppilaitokseen toiseen kaupunkiin. Piti saada etäisyyttä ja päästä pois. Pääsin sisään, muutin Turkuun ja aloitin opinnot kosmetologikoulussa. Sillä alalla viihdyinkin lähes 13 vuotta. 


MUSIIKKI

Musiikin avulla voi helposti matkustaa ajassa taaksepäin, tiettyihin hetkiin ja tunnelmiin. Teinivuosinani tuli tyttö- ja poikabändit, Backstreet Boys, Spice Girls jne. Ace of Base oli suosittu, samoin Roxette. Kotimaisista kuunneltiin Movetronia, Nylon Beatia, Apulantaa ja Klamydiaa. Lukiossa kun sain oman auton poppivehkeineen, luukutin ties kuinka monet subbarin kalvot hajalle Bomfunk MC:n Freestylerilla :) Niihin kotibileisiin kuului tietysti Gun´s and Roses ja Bon Jovi. Baareissa soi Daruden Sandstorm, E- type, Erotic, Britney Spears, Eiffel 65:n Blue ja Ricky Martinin Livin la vida loca. 

Vaikka meno joskus vähän lipsui, olin aina pohjimmiltani aika tunnollinen tyttö. Vanhemmat eivät koskaan vaatineet hyviä numeroita, eivät ikinä tuominneet tai nälvineet huonoista tuloksista. Parhaasi kun teet, se riittää. Ja ihan hyviä numeroita sainkin. Olen saanut opintojen suhteen vapaat kädet, minua ei ole koskaan ohjailtu tai painostettu mihinkään suuntaan. Minulle pahinta olisi ollut jos olisin kokenut tuottaneeni vanhemmilleni pettymyksen, käytökselläni tai valinnoillani. Meillä kotona oli kotiintuloajat ja säännöt, mutta en ikinä kokenut niitä ahdistaviksi. Teininäkin äitini oli yksi parhaista kavereistani, jonka kanssa oli kivaa lähteä tyttöjen shoppailureissulle Tampereen Koskikeskukseen tai Turkuun. Sain murrosiän myllerryksessä ja seurustelumyrskyissäkin aina vain tukea ja lohdutusta. Kunpa itse aikanaan omien lasteni kohdalla pystyisin samaan.


Aivan huikean ihanat ja kamalat teinivuodet! Jos nyt voisin sanoa jotain teini-ikäiselle itselleni, niin kehottaisin olemaan myötätuntoisempi ja harkitsevaisempi ja samalla armeliaampi niin itseäni kuin muita ihmisiä kohtaan. Mutta toisaalta, tiedän ettei teini-ikäinen minäni olisi kuunnellut :)

Olisi ihan mahtavaa jos blogikollegani ottaisivat myös tästä aiheesta kopin ja kertoisivat myös millaisia ovat teineinä olleet! Ja kommentteihin olisi kiva saada teidän lukijoiden muistoja. Mitä on jäänyt teinivuosista mieleen?


18.6.2018

MITÄ NYT

 



Ja niin on jälleen maanantai... Miten nämä viikot menevätkin tätä tahtia, hujauksessa! Tuntuu ettei millään pysy mukana ja on koko ajan myöhässä kaikkialta, unohtelen vastailla viesteihin jne. Nyt täytyy tosissaan skarpata, sillä itsekin ärsyynnyn ihmisiin jotka unohtelevat ja myöhästelevät. Yhtäkkiä muistin yhden e-laskun, jonka eräpäivä oli jo ajat sitten ja tulin koneelle kiireellä sitä maksamaan. Sitten huomasin jättäneeni tämän postauksen koneelle auki, kuvineen ilman tekstiä. Enkä enää kuollaksenikaan muistanut mitä minun tähän piti kirjoittaa. Joten mennään Heinin ja Hennan tilanteeseen sopivalla teemalla, MITÄ NYT.

Mitä teet juuri nyt?

Istun ruokapöydän ääressä ja mietin mitä kaikkea ja kuinka tärkeitä juttuja olen mahtanut viime viikolla unohtaa. Kirjoitan läppärillä tätä juttua.

Mitä on päälläsi?

Mustat kevyet urheiluhousut ja musta toppi. Vaihdan aina kotiin tultuani päälle kotivaatteet, rennot ja mukavat jotka ei kiristä eikä purista.

Mitä viimeksi ostit kaupasta?
 
 Ostin Jyskistä tulevalle saunaterassillemme lounge setin, eli sohvan, pöydän ja pari nojatuolia. Ja pari isoa lyhtyä. Tai ei, kävin kyllä senkin jälkeen kaupassa, mutta ostin vain niinkin tylsiä juttuja kuin maitoa, rahkaa ja appelsiinimehua :)

Mitä olet tehnyt tänään?

Heräsin aamulla ennen muita ja lähdin äitini saavuttua lapsenvahdiksi käymään lääkärissä. Kävimme läpi tämän hetkisen tilanteeni ja toipumisen huonosta etenemisestä johtuen päätimme pyytää ortopedilta lähetettä magneettikuviin. Lääkärikäynnin jälkeen kävin töissä moikkaamassa työkavereita ja ajoin kotiin. Joimme äitini kanssa kahvit ja sovimme loppuviikon lastenvahtitarpeista. Tein ruokaa, venyttelin ja yritin venyttelyn aikana katsella Yle Areenasta elokuvaa saadakseni ajatukset pois kivusta, turhaan.
 
Mitä olet syönyt tänään?
 
Aikaisen lähdön vuoksi aamupalaani kuului vain kuppi kahvia. Kun palasin kotiin, join lisää kahvia ja söin pari karjalanpiirakkaa. Päivällä söimme lasten kanssa riisiä ja kookoskanaa. Iltapäivällä söin kuopuksen kanssa mehujään ja illalla teimme kebab- pitaleipiä. Vielä ajattelin syödä iltapalaksi kreikkalaista jugurttia ja viinimarjoja.

Mitä päivän ohjelmaasi kuuluu?

Nyt kun olen pitkään ollut sairaslomalla, päiviä rytmittää lähinnä esikoisen harrastukset ja omat lääkäri- ja fysioterapiakäynnit. Todella tylsää. Kaipaan töihin, työyhteisöä ja sitä että mua tarvitaan. Muuhunkin kuin erotuomariksi, puhaltamaan pipeihin ja kuskaamaan treeneihin. Mutta hei! Huomenna on vuorossa pitkästä aikaa kampaajakäynti. Ah, luksusta!

Mitä on to-do listallasi?

To-Do listani on hirvittävän pitkä. On pitkän tähtäimen (=vuosien) tavoitteita, jotka tuppaavat myös muuttumaan kun aikaa kuluu. Lyhyehkön (toivottavasti) tähtäimen suunnitelmiin kuuluu saada itseni taas fyysisesti kuntoon. Pikkuasioita, jotka kasaantuvat, pitäisi saada hoidettua. On sähköposteja ja viestejä, joihin pitää vastata ajatuksella.
 
Mitä hyvää ja huonoa tässä päivässä on ollut?

Ensinnäkin paljon hyvää! Vaikka aika-ajoin tuntuukin että olen fyysisesti aivan romuna ja epävarmuus kaikesta tulevasta käy välillä myös henkisesti raskaaksi, minulla on kuitenkin loppupeleissä asiat todella hyvin. Olen kiitollinen ja onnellinen tukiverkostosta ja perheestä joka minulla on tukena. Se tekee kaikesta helpompaa. Lapset ilahduttavat joka päivä, vaikka vähintään yhtä monta kertaa ajavatkin hulluuden partaalle. Tämäkin päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen!
Huonoa tässä päivässä voisi ehkä olla ne unohdetut e-laskut ja viestit, mutta toisaalta nekin muistin sitten lopulta hoitaa. Turhautuminen kuntoutumisen hitaasta etenemisestä ja jopa takapakista oli huonoa tässäkin päivässä. Nyt kuitenkin asia saatiin taas hiukan eteenpäin ja toivonkin pääseväni magneettiin mahdollisimman nopeasti. 


Mites teidän päivä tänään on sujunut?


15.6.2018

OLOHUONEEN KESÄPÄIVITYS



 Okei, otsikko on vähän pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Sillä blogia pitkään seuranneet tietävät, ettei täällä meillä vaihdu kausittain edes verhot! Värikirjo on iloisen mustavalkoista höystettynä harmaalla. On meidän sohvalla joskus nähty myös hennon vaaleanpunaisia tyynyjä, jos oikein riehaannun. Mutta kesäilmettä voi luoda tuoda moderniin mustavalkoiseen kotiin uusilla tekstiileillä ja väriä ihanilla kauden kukilla. 

Nyt joku siellä jo huokaa että ei kai taas kuvia pioneista sohvapöydällä ja mustavalkoisia blogityynyjä sohvalla... Olin itsekin jo vähällä kuopata tämän postauksen, sillä nyt sekä näitä pioneja että tätä nimenomaista tyynyä tuntuu olevan monessa kauniissa kodissa esillä. Tai sitten satun itse lukemaan vain näitä omaa sisustustyyliäni lähinnä olevia blogeja ja meillä kaikilla sattuu olemaan sama erittäin hyvä maku :)

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä tähän keväällä hankittuun Sotkan Boston- kulmasohvaan. Olin aluksi vähän skeptinen miten kaltaiseni neuroottinen sohvatyynyjen pöyhijä pysyy järjissään kun sohvassa on selkänojatyynyinä ryhdikkäiden kappatyynyjen sijaan rennot heittotyynyt. Mutta heittotyynyt pysyvät tässä sohvassa kuosissaan, eivätkä mene lysyyn. Ne tuovat sohvaan ihanan rentoa fiilistä ja suorastaan kutsuvat heittäytymään sinne pötkölleen! Iso sohva on siitäkin kiva, että siihen voi heitellä montakin koristetyynyä ja silti sinne mahtuu vielä istumaankin.


 Uusin tyyny sohvalla on kovaa vauhtia uudeksi blogityynyksi nouseva Classic Collection Apollo- tyyny. Tuo ihana mustavalkoinen tyyny on vilahdellut instan sisustusblogikuvissa tiuhaan tahtiin ja omalla kohdallani se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Harvoista jutuista sellaista fiilistä enää tulee, oli sitten kyse vaatteista, asusteista tai sisustusjutuista. Tuossa tyynyssä vain oli kaikki kohdallaan, reunojen tupsuista klassiseen kuviointiin. Omani tilasin KitchenTime verkkokaupasta, josta se tuli nopealla toimitusajalla. Plussaa siitä, että tyyny tulee sisätyynyineen!

 Vielä olisi sohvalle haussa villahuopaa jokin kevyempi viltti, ehkä puuvillainen tai pellavainen. Kesälläkin on iltaisin kiva vetää viltti varpaille kun lopulta pitkän päivän päätteeksi ehtii kellahtamaan sohvannurkkaan jotain  hyvää elokuvaa katsomaan. Muutaman ihanan kuviollisen vaihtoehdon olen jo löytänytkin, kuten tämän Classic Collection Firence- viltin, mutta luulen kuitenkin päätyväni johonkin yksinkertaiseen ja yksiväriseen vaaleaan, jottei kokonaisuudesta tule rauhaton.





Me lähdetään kohta kiertämään Kansainväliset suurmarkkinat Forssan kauppatorille, kiva että täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin järjestetään tapahtumia etenkin näin kesäaikaan. Samalle viikonlopulle osuu myös Suvi-ilta ja perinteiset Makkaramarkkinat Tammelassa. Muuten viikonloppu sujuukin omalta osaltani blogitöitä ja kouluhommia tehdessä.

Ihanaa viikonloppua teille toivottelen! ❤

*Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.