30.6.2018

TEINIVUODET





Hah, nyt olisi luvassa blogihistoriani hauskin, noloin ja henkilökohtaisin postaus ever! Aiheena teinivuodet. Ah, ne hirveät, ihanat tunteiden ja ylilyöntien kyllästämät 90- luvun vuodet.

Ajatus tähän postaukseen lähti Metin ja Hannan podcastin samannimisestä jaksosta, jota kuuntelin tällä viikolla lenkillä ja nauraa hihitin koko lenkin ajan vedet silmissä. Suosittelen teitä ehdottomasti kuuntelemaan tuon jakson, oli aikamoinen trippi myös omiin hulluihin teinivuosiin.
Tuosta jaksosta kävi myös hyvin ilmi eri aikakausien IN jutut, Metillä ja Hannalla on käsittääkseni noin kymmenen vuoden ikäero ja tämä tuli hulvattomalla tavalla ilmi muunmuassa aikakauden musiikista puhuttaessa. Hanna muisteli nuoruudessaan luukuttaneensa Ace of Basea (kuten minäkin) ja Hannan kysyessä muistaako Metti kyseistä bändiä, Metti vastaa että eiks ne laula sitä The Ace of Spades biisiä...? Tässä kohtaa nauroin jo ääneen niin että vastaantulevat lenkkeilijät olivat aivan ihmeissään :D

Itse olen siis syntynyt vuonna 1981 ja ne teinivuosien kulta-ajat sijoittuvat vuosiin 1995-2000, yläasteelta lukioon. Mikä onni onkaan, että noiden teinivuosien parhaat kaverit ovat edelleen niitä elämäni tärkeimpiä ihmisiä! Laitoin yhdelle tyttökavereistani viestiä, jossa vähän veresteltiin teinimuistoja ja luoja mitä muistoja meillä onkaan!Siinä harmittelin että mikä vahinko ettei noilta ajoilta ole digitaalista kuvamateriaalia, silloin kun elettiin vahvasti filmikameroiden aikaa. Mutta muutaman säästämäni helmen löysin paperikuvina arkistojen kätköistä. Pidemmittä puheitta, welcome to the memory lane!

TYYLI

Pukeutumistyylini yläasteella ja lukiossa oli hmmm, erottuva. Kuten mainitsin, omista teinivuosistani ei ylilyöntejä puuttunut. Silloin todellakin överi oli parempi kuin vajari! Nyt mietinkin, näin ihan kohta esiteini-ikää lähestyvän tyttären äitinä, että miten ihmeessä vanhempani antoivat mun pukeutua niin! Toisaalta olen kyllä kiitollinen, uskoisin että jonkin asian kieltäminen olisi saanut aikaan vain sen, että olisin pukeutunut niin siitä huolimatta, mutta välimme olisivat olleet paljon huonommat.

Vaatteilla halusin nimenomaan erottua. Jos pukeuduin vaikkapa hameeseen, sen piti olla joko maatalaahavan ylipitkä tai vesirajaa hipova, ei mitään siltä väliltä. Yhdeksänkymmentäluvun puolessavälissä pikkukaupungin vaatetarjonta oli onnetonta. Forssasta löytyi onneksi JIM&JILL vaatekauppa, josta löytyi Leviksen ja Stockerin farkkuja ja muuta nuorisovaatetta. Toinen vaateliike josta saattoi löytyä jotain päällepantavaa, oli Vaatehuone. Tuohon aikaan ei ollut vielä yleistä tilata postimyynnistä (juu kyllä, Anttilan postimyyntikuvastoa selaamalla ja postittamalla se tilauslomake!), vaan vaatteet ostettiin kivijalkaliikkeistä. Meilä äiti oli taitava ompelemaan vaatteita ja siitä sainkin teininä kipinän suunnitella, kaavoittaa ja ommella itse omat vaatteeni. Ompelin kasapäin neonvärisiä nirunarutoppeja uimapukutrikoosta ja lantiolle jääviä, tiukkoja, polvesta alaspäin leveneviä housuja.
Muistan itse virkanneeni itselleni jopa bikinit! 

Itseasiassa taisin aavistaa että jotkut vaatteet olisivat saattaneet olla jopa avarakatseisille vanhemmilleni liikaa. Yläasteen lopulla viikonloppuisin torin kulman Hesburgerin vessassa vaihdettiin kavereiden kanssa napapaitaa päälle, vaikka ulkona olisi ollut kuinka kylmä.
Merkkituotteita ei juurikaan ollut, ulkomailta tuotiin piraattituotteena Calvin Kleinin T- paitoja. Verkkareissa piti toki olla kolme raitaa ja sivussa nepparit, ja farkkujen piti olla Levikset. 

Taivas aukeni kun muistaakseni Halens aloitti postimyynnin Suomessa. Vihdoinkin löytyi Spice Girls- tyylisiä vaatteita ja paksupohjaisia kiilakorkokenkiä! Tilasimme yhdessä kaverini kanssa mustat kiilakorkosandaalit 15cm korolla ja ne oli niiiin ihanat :) Lukiossa kuljin aina joko superkorkeilla tolppakorkokengillä tai paksupohjaisilla kengillä, niin että lisää pituutta tuli vähintään 10cm. 

Lukiossa IN oli muunmuassa tiukat alaspäin levenevät lantiofarkut ja farkkuhameet, mesh- verkkokankaasta tehdyt topit ja runsaat tekoturkisyksityiskohdat neuletakkien kauluksissa ja hihansuissa. Myös kaikki turkis- ja hapsupuuhkat olivat kaulahuiveina todella trendikkäät, samoin lantiolle jäävät ketjuvyöt. Koruista muistan muoviset pantamaiset venykekaulakorut, juuri sellaiset mitä on tullut tänä vuonna uudestaan muotiin. Leveät patellavyöt ja tunikat, sekä ohuet sukkahousulegginsit yhdistettynä minihameeseen olivat nekin tuttuja! Reppua ei käyttäneet kuin pojat, kaikilla tytöillä piti lukiossa olla olkalaukku. Joka ollessaan täynnä koulukirjoja painoin kuin synti ja veti ainakin allekirjoittaneen selkärangan aivan kieroon. Sitä sitten kiropraktikolla väänneltiin suoraan. 


MEIKKI JA HIUKSET

Aloin meikata joskus yläasteen lopulla. Aika nopeasti kyllästyin pelkkään ripsivärin sipaisuun. Löysin Yves Rocherin ja sieltä tilailtiin luomivärejä, kynsilakkoja, huulipunia ja aivan liian vaaleita ja punertavia meikkivoiteita. Kaikkea naamaan ja paljon. Ehkä kammottavin trendi noilta teinivuosilta oli tummanruskealla meikkikynällä (Seppälästä sai parhaat) selkeästi rajatut huulet ja Lumenen sinisessä hylsyssä oleva nudehuulipuna- yhdistelmä. Kaikilta löytyi meikkipussista Anytimen huulikiilto ja puuteri, FII- suihkedeodorantti ja Date- hajuvesi. Ne oli niitä, joissa oli iso värikäs muovikorkki ja etiketissä aina jonkun naisen kuva ja nimi :)

Lukiossa vaihdoin huulipunan tummaan viininpunaiseen mattahuulipunaan, jota käytin joka päivä.
Joskus 90- luvun loppupuolella Lancome lanseerasi siniset, vihreät ja harmaanvioletit huulipunat, ja yllättävää kyllä, ne päätyivät lopulta Irmeli Elorannan luotsaaman paikallisen kempparin Esajuhanin alelaariin muutaman markan hintalappu kyljessään. Ja me kaverini kanssa riemuissaan tyhjennettiin tietysti koko laari!

Olen syvästi kiitollinen etteivät vanhempani koskaan tuominneet outoja meikkikokeilujani, päinvastoin. Uskon sillä olleen vaikutusta siihen, että meikkaamisesta tuli minulle lopulta jopa työ.
Hiuksissa yläasteella suosin pitkää mallia. Siihen aikaan ei hiusvärien vaaroista tiedetty vielä tuon taivaallista ja äitini kanssa usein värjäiltiinkin itse hiuksiamme. Tummiin hiuksiin ei kestoväreillä mitään kovin raflaavaa saatu aikaan, joten yleensä hiuksissani oli joko tumman luumun, mahongin tai mustan sävy. 

Muistaakseni ihan yläasteen lopussa tai lukion alussa otin ensimmäisen permanenttini, tiukan spiraalipermiksen pitkiin hiuksiin. Rullauksessa istumiseen meni yli kolme tuntia. Mutta olihan ne upeat! Permiskierre sai kaamean lopun lukion viimeisenä vuonna kun hiusterapeutti nimikettä kantava kampaaja käytti liian vahvoja aineita, unohti minut mömmöt päässä tuoliin ja poltti hiukseni karrelle. Kun tulin itkien kampaajalta kotiin, muistan vieläkin kuinka raivoissaan äitini oli kampaajalle. Taisin silloin kuulla kuinka äitini nimitti jotakuta H:lla alkavalla katutyöläisnimikkeellä, mitä en ollut hänen kuullut koskaan ennen, enkä koskaan sen jälkeen käyttävän. Kuljin lippis päässä lakkiaisiin saakka.

Ylioppilaskuvastani itseasiassa voikin havaita kuinka kuivat, säkkärät ja permiksestä kärsineet hiukseni olivat. Myöhemmin hiuksissani nähtiin myös se kuuluisa päältä vaalea ja alta tumma- look, tosin onneksi aika lievänä versiona. Samoihin aikoihin otin myös ensimmäiset sinettihiuspidennykset, mutta silloin taisin olla jo parikymppinen. 


Anytime kuva Makeup Fever- blogista, Date mainoskuva Pupuleipomo- blogista



BILEET JA POJAT

Minun nuoruudessani elettiin kotibileiden aikaa. Ekoja kotibileitä pidettiin jo tosi varhain, silloin ei tietenkään alkoholi kuulunut asiaan, vaan bileissä juotiin cokista, syötiin sipsejä ja tanssittiin hitaita vanhempien ollessa yleensä kotona. Gun's and Roses November Rain ja Bon Jovin Always tuo vieläkin liikkiksiä muistoja mieleen <3

Yläasteella kotibileissä näkyi jo alkoholikin. Kuului huhuja täysin käsistä lähteneistä kätybileistä, joiden lopettamiseksi tarvittiin poliisia. Itse muistan että bileissä toki silloin tällöin lappoi kutsumatonta jengiä ja porukka sammui, mutta ihan kaoottisissa bileissä en itse ole ollut mukana. Usein joku meistä vuokrasi Jokioisilla sijaitsevan Murronkulman vuokramökin, jossa nuorisoporukka sitten vietti illan. En tajua, miten onnistuimme vuokraamaan sen niin monta kertaa, ilmeisesti mitään ei koskaan mennyt rikki.

Joskus 15-16 vuotiaina alkoivat keikat. Silloin keikoille ei ollut ikärajoja ja noin kerran kuussa Forssan Leimukalliolla oli Apulannan, Movetronin, Klamydian tai Waldo´s Peoplen tms. keikka. Ja lähes joka kerralla olimme enemmän tai vähemmän humalassa. Mistä sitä alkoholia sitten saatiin? Aina löytyi joku hakija. Joskus jonkun isoveli tai isosisko, joskus jonkun vanhemmat saattoivat ostaa jotain, joskus joku ihan tuntematon tyyppi. Muutamalla oli väärennetyt paperit, joilla pystyi ostaa mietoja alkoholijuomia kaupasta. Alkosta Markiisi- viiniä ja Ofeliaa, kaupasta appelsiinilonkeroa, ällömakeita siidereitä ja Code- juomasekoituksia. Myös vanhempien kirkkaista pulloista saatettiin viedä vähän, äärimmäisellä varovaisuudella, ja lisätä vettä tilalle. Hätä keinot keksii. Juomat salakuljetettiin alueelle heittämällä aidan yli tai kaivamalla aidan alta, you name it!

Sen kaiken kohelluksen keskellä meillä oli kirjoittamaton sääntö: kaveria ei jätetä vaikka kunto olisi kuinka huono. Siihen aikaan nuoriso kokoontui vielä viikonloppuisin Forssan torille ja Lammin rantaan, siellä oli satapäin nuorisoa. Usein homma meni niin, että sovittiin yökyläilystä jonkun luona tyttöporukalla. Usein jonkun sellaisen luona, jonka vanhemmat eivät itsekään viihtyneet viikonloppuja kotona. Laittautumisen jälkeen juomat kassiin ja pyörillä yli 10 kilometrin pyöräily kaupunkiin. Muutaman kerran myös liftattiin. Siitä oli toki varoiteltu, onneksi koskaan mitää pahaa ei tapahtunut. Talvella siirryttiin kimppatakseihin. Teuvo Jokioisten taksista kuskasi meitä lukemattomat kerrat torin nurkalle ja haki taas yöllä takaisin kotiin.

 Kaveriporukassamme oli muutama tyttö, joilla meni aina överiksi. Eivät he sen enempää juoneet kuin me muutkaan, pää vain kesti huonommin. Itse inhosin sitä tunnetta kun päässä pyöri liikaa ja siitä syystä lopetinkin juomisen ajoissa. Olin se joka puskassa piteli kaverin hiuksia kun hän oksensi :)

Kun sitten vihdoin lukiossa pääsimme baariin, Forssan 54:ssa tuli käytyä joka perjantai, joskus keskiviikkoisinkin opiskelijabileissä. Ovella oli tiukkaakin tiukempi Laajalehto, joka oli yöelämän Jumala- hän päätti pääsetkö sisään jonon ohi, jonottamalla vai et ollenkaan. Baarissa tilattiin tequilaa, Valkovenäläisiä, Ville Vallatonta ja Auringonlaskua. 

Festareilla alettiin käydä lukion loppupuolella. Eeppisimmät festarit olivat Vaasan Rantarockissa, jonka vietimme tiiviin viiden hengen kaveriporukkamme kesken jakaen kolmen hengen teltan. Se vasta oli hauska reissu! Esiintyjistä muistan erityisesti suosikkini Bomfunk MC:n ja Leila K:n. Elin makkaraperunoilla kolme päivää.

Ensimmäisen kerran taisin seurustella joskus riparin aikoihin.  Seurustelut kestivät muutamia kuukausia ja vaihtuivat uusiin ilman sen kummempaa draamaa. Teinivuosien poikakavereiden kanssa olen väleissä edelleen, eikä niistä ajoista toivottavasti ole kenellekään jäänyt huonoa fiilistä. 
Pisin suhde ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, kesti kolmisen vuotta. Se oli yhtä tunteiden vuoristorataa, enimmäkseen jyrkkiä alamäkiä. Jatkuvia ohareita, itkua ja pettymyksiä. Muistan kuinka äitini lohdutti minua sanoen ettei sen kuuluisi olla aina noin vaikeaa. Viimeinen niitti oli kun silloinen poikaystäväni jätti mitään ilmoittamatta tulematta sovittuun illanviettoon ystäviemme luo ja teki minulle jälleen oharit. Siitä kolmen päivän kuluttua tapasin nykyisen aviomieheni, vaikka olin itselleni ja kaikille muillekin vannonut pysyväni yksin pitkän aikaa. Meidän suhteen alku ei ollut helppo, en luottanut keneenkään enkä myöskään halunnut ihastua enää kehenkään. 




KAVERISUHTEET JA KOULU

Minulla oli yläasteella ja lukiossa pari läheisintä tyttökaveria ala-asteajoista saakka, jotka ovat molemmat sitä vieläkin. Itseasiassa juurikin he, my partners in crime, esiintyvät monissa näissäkin kuvissa! Kavereita oli tiivis porukka. Ala-asteella olin koulukiusattu, olin aika pyöreä, liikuntatunneilla kömpelö ja R-puhevikainen lapsi, ei sitä muuta tarvittu. Kiusaaminen oli siihen aikaan ihan toista kuin nykyään sosiaalisen median aikana, paljon vähemmän raakaa. Lähinnä selän takana hirnumista, haukkumista ja ulkopuolelle jättämistä. 

Yläasteella yhtäkkiä kelpasinkin, ei ollut enää ylipainoa eikä puhevikaa. Kiusaaminen jätti kuitenkin jälkensä ja minusta tuli koulukiusaaja. Tuossa iässä olin äärimmäisen mustavalkoinen nuori, mielipiteissäni ehdoton. Tuomitsin heti jos joku teki mielestäni väärin tai mokasi. Jollain kierolla tavalla koin, että kiusaamisen uhrina minullakin oli oikeus kiusata muita. Kaikista pahimpia kiusaajia ovat murrosikäiset tytöt toisiaan kohtaan. Mitään rajoja ei ole. 

Itseasiassa vasta pari vuotta sitten saimme asian keskusteltua halki, minä ja kiusaamamme tyttö. Itkimme molemmat muistellessamme noita aikoja. Noista ajoista en todellakaan ole ylpeä, käyttäydyin äärimmäisen typerästi ja tuhoisasti toista ihmistä kohtaan. 

Lempiaineitani koulussa olivat äidinkieli, psykologia ja kuvaamataito. Suurin syy tähän oli innostavat opettajat. Rakastin kirjoittaa aineita ja lukea. Kuviksen tunneilla parasta oli ihanan boheemi opettajamme Laila. Fysiikka, kemia ja matematiikka eivät olleet minulle luontaisesti helppoja aineita ja näiden aineiden opettajatkin kuivahkoa ja takakireätä porukkaa. Opettajien omalla persoonalla ja innostavuudella on todella suuri merkitys siihen, jaksaako johonkin itselleen hankalampaan aineeseen todella keskittyä vai ei. 

Kavereiden kanssa vietimme aikaa paitsi koulussa, myös koulun jälkeen ja lomilla. Usein hiihtolomareissuille pohjoiseen sain ottaa kaverin mukaan. Noihin ystäviin minulla on tiiviit välit edelleen, ruuhkavuosista ja välimatkoista huolimatta. Meillä on mahtava historia takana ja toivottavasti monia historiallisia yhteisiä hetkiä edessä! 

Lukiossa meno meinasi hetkellisesti lähteä lapasesta, elin siinä myrskyisässä suhteessa ja suhtauduin opiskeluun vähän hälläväliä meiningillä. En käynyt kaikilla tunneilla enkä lukenut tarpeeksi. Vasta abivuonna heräsin opon keskustelun jälkeen siihen, etten sillä menolla tulisi pääsemään lukiota läpi. Pelästyin, kun tajusin ettei minulla ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia enkä ollut hakenut minnekään jatko-opiskelemaan. Silloisen poikaystäväni viitoittama tie ei todellakaan ollut se, jolle halusin päätyä. Otin itseäni niskasta kiinni ja pänttäsin kirjoituksiin ja kirin opintopisteet täyteen.  Olin aikonut pitää lukion jälkeen välivuoden, mutta juuri se myrskyisä suhde sai minut hakemaan yksityiseen oppilaitokseen toiseen kaupunkiin. Piti saada etäisyyttä ja päästä pois. Pääsin sisään, muutin Turkuun ja aloitin opinnot kosmetologikoulussa. Sillä alalla viihdyinkin lähes 13 vuotta. 


MUSIIKKI

Musiikin avulla voi helposti matkustaa ajassa taaksepäin, tiettyihin hetkiin ja tunnelmiin. Teinivuosinani tuli tyttö- ja poikabändit, Backstreet Boys, Spice Girls jne. Ace of Base oli suosittu, samoin Roxette. Kotimaisista kuunneltiin Movetronia, Nylon Beatia, Apulantaa ja Klamydiaa. Lukiossa kun sain oman auton poppivehkeineen, luukutin ties kuinka monet subbarin kalvot hajalle Bomfunk MC:n Freestylerilla :) Niihin kotibileisiin kuului tietysti Gun´s and Roses ja Bon Jovi. Baareissa soi Daruden Sandstorm, E- type, Erotic, Britney Spears, Eiffel 65:n Blue ja Ricky Martinin Livin la vida loca. 

Vaikka meno joskus vähän lipsui, olin aina pohjimmiltani aika tunnollinen tyttö. Vanhemmat eivät koskaan vaatineet hyviä numeroita, eivät ikinä tuominneet tai nälvineet huonoista tuloksista. Parhaasi kun teet, se riittää. Ja ihan hyviä numeroita sainkin. Olen saanut opintojen suhteen vapaat kädet, minua ei ole koskaan ohjailtu tai painostettu mihinkään suuntaan. Minulle pahinta olisi ollut jos olisin kokenut tuottaneeni vanhemmilleni pettymyksen, käytökselläni tai valinnoillani. Meillä kotona oli kotiintuloajat ja säännöt, mutta en ikinä kokenut niitä ahdistaviksi. Teininäkin äitini oli yksi parhaista kavereistani, jonka kanssa oli kivaa lähteä tyttöjen shoppailureissulle Tampereen Koskikeskukseen tai Turkuun. Sain murrosiän myllerryksessä ja seurustelumyrskyissäkin aina vain tukea ja lohdutusta. Kunpa itse aikanaan omien lasteni kohdalla pystyisin samaan.


Aivan huikean ihanat ja kamalat teinivuodet! Jos nyt voisin sanoa jotain teini-ikäiselle itselleni, niin kehottaisin olemaan myötätuntoisempi ja harkitsevaisempi ja samalla armeliaampi niin itseäni kuin muita ihmisiä kohtaan. Mutta toisaalta, tiedän ettei teini-ikäinen minäni olisi kuunnellut :)

Olisi ihan mahtavaa jos blogikollegani ottaisivat myös tästä aiheesta kopin ja kertoisivat myös millaisia ovat teineinä olleet! Ja kommentteihin olisi kiva saada teidän lukijoiden muistoja. Mitä on jäänyt teinivuosista mieleen?


10 kommenttia:

  1. No sä tiiät mun teinivuodet �� Ihana kirjotus!! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niin ihan todella tiiänki! Olihan meillä mahtavat teinivuodet <3

      Poista
  2. Ihan huikee kirjoitus! Ihanat kamalat teinivuodet! 🙊🙈 Niin paljon tuttua, Jimpparilla on mun sydämmessä ihan oma paikkansa, melkein 10 vuotta kun siellä tuli työskenneltyä! Jenni, tälläsiä juttuja lisää👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, no sulla on sieltä sitten ihan toisenlaisiakin muistoja, aikuismaisia muistoja! Mä en muista kuin Levikset ja Miss Sixtyt 😅
      Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit <3

      Poista
  3. Nauroin ja vähän itkinkin. Love ya! Ps. Se Laajalehto on mun työkaveri nykyisin ❤ ja kertakaikkiaan ihana. PIGU.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin kun tätä kirjoitin ja selasin noita (ja niitä julkaisukelvottomia 🙈) kuvia!
      Ihanaa että oot edelleen mun parhaita ystäviä <3
      Laajalehto sais varmaan edelleen mun puntit tutiseen ja kaivaisin sille paperit valmiiks esiin vielä nytkin 😅

      Poista
  4. Aivan ihana kirjoitus! Paljon löyty yhtäläisyyksiä musiikkimausta ja pukeutumisesta jne. Vain 5 vuotta olen tullut jäljessä päin 😊 Meni kyllä tunteisiin kun alkoi muisteleen omia teinivuosia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mahtavaa että te muutkin pääsitte tän jutun siivittämämä takas omiin teinivuosiinne :)

      Poista
  5. AI että, kyllä oli niinkuin olisi omaa tarinaa lukenut. Ja Fii, Date ja Anytime, melkein vieläkin on ikävä. Meillä taisi olla kyllä Oulussa olla muutama kauppa enemmän, kun oli se Anttilakin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, olispa täälläkin ollut Anttila, sinähän ootkin oikein suurkaupungissa kasvanut! Multa lähti aina mopo käsistä kun pääsin isommalle kylälle shoppaileen 😂

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)