SOPIVASTI RIMAA HIPOEN

Heippahei ja ihanaa isänpäivän iltaa! 

Toivottavasti olette saaneet viettää viikonlopun kivoissa merkeissä :) Meidän viikonloppuun on kuulunut taas kisareissua, tällä kertaa starttasimme tänä aamuna jo kuuden jälkeen kohti Turkua. Odotan jo että tämä kiire ja viikonloppujenkin jatkuva aikataulutus jossain kohtaa helpottaa, edes hetkeksi. Ystäväni kanssa viestiteltiin tässä eräänä iltana ja totesin tarvitsevani kodinhoitovapaapäivän. En haaveillut kampaamoreissusta, en shoppailuviikonlopusta, vain yhdestä päivästä jolloin lopulta ehtisin pestä pari koneellista pyykkiä, kerätä pois Halloween koristeet ja vaihtaa lakanat- aika säälittävää oikeastaan. Kiire saa kaipaamaan ja arvostamaan tylsyyttä. Olispa tylsää! Mutta ei kovin pitkään, pari päivää riittäisi mainiosti.

Olen aina ollut melkoinen ylisuorittaja. Viimevuosina olen oppinut, että joskus on ihan okei vaan yrittää selviytyä. Luovia kuiville rimaa hipoen. Kuuntelin muiden kekseliäitä isänpäivälahjahankintoja ja yritin samalla kuumeisesti miettiä mitä ihmettä itse keksisin. Lopulta ostin edellisenä päivänä lahjakortin. Ei huono valinta sekään. Ollaan tavattu kokoontua meillä juhlapyhinä syömään. Tänä isänpäivänä olimme kisareissussa, joten vanhempani tekivät ruuan joka syötiin meillä. Ostin kakkutarvikkeet, mutta eilen sen sijaan että olisin leiponut, päätinkin vetää kumpparit jalkaan ja lähteä lasten kanssa metsään. Meillä oli niin hauskaa! Kerättiin sieniä, kivoja käppyräoksia ja ihailtiin maisemia. Olen joskus tännekin kirjoittanut meidän suhteesta metsään, se on edelleen paikka jossa me kaikki viihdytään. Kakun sijaan meillä herkuteltiin jälkkärinä puoloffeella, joka on ehkä maailman helpoin jälkkäri, mutta taivaallisen hyvää. Isänpäiväkukkina tuotiin maljakkoon muutama havunoksa.

Mandin tämän päivän kisat menivät suorituksen kannalta myös vähän rimaa hipoen. Tytöt olivat kaikki selvästi aika väsyneitä ja ohjelmassa tuli virheitä. Mandi on alkuviikon ollut kipeänä, eikä ole jaksanut panostaa treeneihin vaaditulla intensiteetillä. Kuulemma oli silti kivaa! Seuraavalla kerralla sitten paremmin. Joskus ihan hyvä on ihan riittävä.

 

Meidän makuuhuoneen nurkassa on jo kuukauden päivät nököttänyt kaksi valtavaa Ikea- säkillistä täynnä myyntiin lajiteltavaa tavaraa. Se kasa ärsyttää, mutta en vain ole ehtinyt kuvata vaatteita ja laittaa niitä myyntiin. Makkarin oven voi aina sulkea. Olohuoneessa iso taulu edelleen nojailee seinään, emme ole ehtineet kiinnittää sitä seinälle. Sen viereen on tulossa pyöreä peili, joka on asustellut meidän sängyn alla jo puolisen vuotta. Ainoa paikka jossa se toivottavasti säilyy särkymättä siihen saakka että saadaan se seinälle asti...ehkä jonain päivänä.

Olen vastustanut kaikkien maksullisten elokuvakanavien hankintaa, vaikka meidän DVD-tallennin hajosi viikko sitten. Lapsilla riittää kyllä pelejä ja leluja, olen ajatellut. Tänään kun olin vihdoin päässyt istahtamaan alas ja kaatamaan itselleni toisen kupin kahvia, alkoi lastenhuoneesta kuulua tutut ilmiriidan ensitahdit. Avasin koneen ja rekisteröidyin Netflixiin. F*ck it. Menkööt. Ja niin lapset kohta istuivat kiltisti sovussa sohvalla katsellen Hotel Transylvaniaa. Kukaan ei huuda, kukaan ei tappele, JES!

Pedantti saa ihminen olla, mutta olosuhteiden niin vaatiessa on nutturaa syytä vähän löysätä. Muuten ei tässä pyörityksessä kauaa kestä täysjärkisenä!

P.S. Ehdin kuin ehdinkin vaihtaa ne lakanat ja sain ottaa vihdoin käyttöön H&M Home Classic Collectionin uudet ihanat tyynyliinat! Nyt edes ne nurkassa nököttävät Ikea-säkit eivät pilaa makkarin hotellitunnelmaa :) Päätin myös lopettaa tämän blogipohjan kanssa taistelun tällä erää tähän, kuvat ja rivivälit pomppivat miten sattuu, mutta menkööt! Ihanaa loppuiltaa just sulle ❤